Heipä hei te Minnan Päiväkirjan stalkkaajat.
Onkohan teitä oikeasti edes olemassa?
Ehkä ei.
Kirjoitan tänne silti, olkoonkin naurettavaa.
Jospa ensin esittelisin itseni:
Minna Alina, sinkku.
Joopa joojoo, poikaystävä jätti.
Luin eilen Andre Makinen Venäläisiä unlemia loppuun.
Siinä sanottiin että luodit eivät satu eikä kuolema tule niin kauan kuin
sitä jaksaa tuijottaa suoraan kasvoihin.
Soveltaen sitä, minuun ei satu.
Leikkikää mukana, tuijotetaan kaikki tapahtunutta tyhmänä naamaan.
Niin ei satu. Eikä tulekkaan sattumaan.
Näin itselleni ja teille väittäen kiipeän kuusen latvaan
ja huudan kaikkia pitkätukka poikia astumaan
esiin koloistaan kanssani kahville.
Hei beibi tule sellaisena kuin olet! Kunhan et ole kalju.