Pastellinsävyisten muovikyynelten maailmassa
kristallinkirkkaat jääkiteet poskillamme menettivät merkityksensä
Kun suloinen kestohymy liimattiin kasvoillemme,
unohdimme mitä on tuska
Siksi se kai sattui niin paljon
kun lasipallomaailmamme hajosi
tuhansiin sädehtiviin sirpaleisiin
Ja meidän oli pakko hengittää
sisään aitoa ilmaa.
Jääkiteiden sulaessa huusin kivusta
Pastellinsävyt valuivat pois
ja meistä tuli rumia
Käännyin ja juoksin niin kauas kuin kykenin
En halunnut nähdä kasvojasi
En halunnut nähdä niitä todellisia, tuskasta vääristyneitä kasvoja joita rakastin
En halunnut elää näin todellisesti
Tällä tavalla oikeasti