Olohuoneesta kaikuu Boulevard of broken dreams, sillä siskoni laskeutui koulusta ja avasi voicen.
Minä en puolestan kouluun ole tänään jalallani astunutkaan.
Köhköh,flunssaista on.. ..ON.
Sitä paitsi joka paikka kipeänä viikonlopun juoksentelusta ja leikkimisestä,huonolla patjalla nukkumisesta ja eilisestä lenkistä. Mutta ei se mitään koska kaikki oli kivaa. :)
"En taida kiiltää kuin ykkönen
Ei taida riittää mun kukkanen
Voit viiltää mua silmiin
Mä kuulun vaan filmiin
On helppoo unohtaa jos itse niin hohtaa."
Vanha Apulanta on hieno asia.
Tarkoitukseni oli kirjoittaa tähän jotain oikeasti idearikasta, mutta jotenkin tämä tarkoitus, idea, luisui sormien välistä johonkin, pakeni maton alle, ainakin toivottavasti. Muuten en tiedä mikä tuo möykky keskellä lattiaa on.
Jokainen lihas kipeänä voisin siirtyä kohti jääkaapin saloja. Tai ainakin postilaatikolle.
"Sillä mielessäni leikin:
Tänäänkö lähtisin?
Näin sut liian myöhään.
Vai saavuitko vain liian aikaisin?
nyt hetki on väärä kuitenkin,
En saa koskaan tietää
miltä tuntuisi,
jos pitelisit mua lujasti.
Saisin viipymään
kätesi kädelläni pidempään.
Hän kysyy: "Mitä mietit nyt?
Oot pitkään itseksesi hymyillyt."
Vastaan: "En mitään!"
Kasvot kiveä mut sydän hyppää."
Pmmp - Onko sittenkään hyvä näin