Pelloilla hiljaa yhä liikkuvat linnut.
Kaikki onkin niitetty turhaan.
Luulin, että kuolisin tänne.
Vaikein onkin vielä jatkaa.
Häviäisin sittenkin, jos nyt luovuttaisin -
tämän kaiken loppuun vien,
ja se olkoon lohtuni viimeinen.
Vaiettu oikeus:
otit armosi itse.
Tiedä, etten kertonut mistään. Koskaan.
Kivi kasvoi mun rintaan.
Hauta on jo luotu umpeen.
Ja nyt, ikuisuuden jälkeen
tänne on pakko palata,
kaikki näyttää pienemmältä
ja koivusta keinu puuttuu.
Pihlajat on pakoillaan. (Päästä lähtemään,)
Ikkunasta katsoin tähtiä ja toivoin pääseväni (auta lentämään,)
kauas pois niiden luo (vielä menisin taivaan taakse ja kauas sinne jään.)
- on myöhäistä pyytää niin.
On myöhäistä pyytää niin.
Jotenkin ovat silmätkin
vanhat jo aikaisin.
Joku muka pimeään kietoutuu,
tahtoisi varjoihin;
minä vaihtaisin kaiken pois,
raskas on kivi kantaa.
Vedenselät puhuisivat aamuisin,
kuinka on kaunis maa.