IRC-Galleria

Tänään tapahtui seuraavaa: Laskin töissä tapettirullia ja jäin vahingossa vartiksi ylitöihin enkä kerennyt bussiini, ja seuraava tulisi vasta 40min päästä.
Tästä suivaantuneena lähdin talsimaan Koivukylänväylän viertä
armottomassa paahteessa autojen suhaillessa ohitseni ja kuskien katsoessa rumasti.

20-30 minuuttia käveltyäni saavuin vanhan yläasteeni pihaan,jossa meidän oli tänää määrä pitää Morson bossen piknik. Morso on hyvä ystäväni ja hänen "bosseaan" ovat kaikki jotka sillä tietyllä nurmikkoläntillä välituntisin yläasteella istuskelivat.
Saavuin siis sinne,ja jengiähän oli jo mukavasti paikalla.
Ja tehdään nyt vinoilujen varalta tiedettäväksi että tiedän kyllä sen että "posse" kirjoitetaan kovalla peellä. Meillä se vaan tässä tapauksessa on "bosse".

Se on hassua miten kaikkien kanssa juttu luisti taas kuin ennen vanhaan,vaikkei kehenkään ole pitänyt yhteyttä. Nekin joiden kanssa on viettänyt 9 vuotta samalla luokalla ovat jääneet, mutta sitten kun tapaa taas kaikki on kuten ennen.
Miksi se on niin vaikeaa pitää yhteyttä?

Ehkä pohdin näitä asioita liikaakin näinä päivinä.
En tiedä..
Välillä on vaan niin tyhjä olo.

Eräs ystäväni pyysi tänään tiuskimistaan anteeksi. Annoin. Tietysti,enhän minä ole sen parempi.
Toinen ystäväni kertoi luottamuksellisen asiani eteenpäin, ja se pisti kyrsimään.
Ja eräs toinen henkilö taas herätti minut viime yönä yhden jälkeen kännisellä puhelulla että hän haluaa naida minua joskus ja että meidän pitää mennä hänen kevarillaan ajelulle,kuten kesän alusta asti on aikomus ollut.
Seksuaalisesti yliaktiiviset teinipojat ovat yleensä hauskoja, mutta keskelä yötä ei noita puheluita jaksaisi saada, varsinkin kun on herättävä aikaisin töihin.


Joku asiakas halusi tänään Teho Öljymaalia sävyllä omena. Sävykoodia ei tietysti ollut, ja vaikka löysin sävytyskoneelta "omena" sävyn kun kirjoitin sanan sävykoodin tilalle, asiakas ei silti uskonut, vaan halusi paikalle vakituisen työntekijän.
Miksei kesätyöläisiin luoteta lainkaan?
Enhän minä kaikkea tiedäkkään, mutta mitä siinä häviää jos kysyy? Korkeintaan joutuu kysymaan toiselta tai odottamaan että kesätyöläinen hakee toisen myyjän paikalle.
Mikään ei töissä kyrsi enempää kuin henkilö joka tulee viereen ja aloittaa kysymyksen,mutta nimilappuni "harjoittelija" teksin huomatessaan katsoo tylsistyynenä ja tokaisee " Tai mä kysynkin tolta toiselta"


En taas jaksaisi ylläpitää msn keskustelua, mutta kuten jo viime kirjoituksessa sanoin, olisi töykeää olla vastaamatta.
Rannettakin särkee,kuten aika usein. Otsassa on outo näppy ja ystäväni värjäsi kaistaleen etummaisia hiuksiani tänään vihreäksi.

Taidan sulkea koneen ja hakea lisää colaa.

Ilta pimenee ja ystävä lähti juuri kotiinsa.
Msn on päällä ja valot eivät, eikä jaksaisi räpsytellä ikkunasta toiseen,mutta toisaalta olisi töykeää jättää vastaamatta.

Taas yksi tuttava kirjautui sisään. Kaikeksi onneksi hän näyttää olevan niin puolituttu ettei koskaan tule minulle juttelemaan.

Niin. Puolituttujahan riittää. Ja kavereitakin on ihan mukavasti. Ja Kunnon ystäviä jokunen. Sellaisia mihin todella voi luottaa.
Vai onkohan? Ainakin oli.
Tuntuu että kaikki jotenkin ettäntyy.
En näe parasta ystävääni juuri koskaan enää. Paras ystävä.. Niin. Kyllähän hän OLI, kun vielä yläaste oli käynnissä. Mutta nyt on virähtänyt melkein kuukausi näkemättä.
Tänään hän lainasi minulle rahaa pakon edessä,mutta sekin oli vain pikainen näkeminen.
Toisaalta onhan niitä uusiakin.. Nyt jo tuntuvat äärettömän tärkeiltä. He jotka tapasin protuleirilläni.. <3

Aika surullista itseasiassa tämä kaikki. Etääntyminen turvallisuudesta. Pelottaa koko lukio. Ajatus aikuisuudesta..


Puhun edelleen messengerissä.. Pikkusisko huutaa olohuoneessa faijaa kääntämään kanavaa..
Sisko. kauhean rakas. Miksi sitä tajuaa ja osoittaa niin harvoin? Liian harvoin.

Synkistelyä. Taidan mennä suihkuun.
Ehkä valuva vesi vie huolet mukanaan edes hetkeksi.

Täten ilmoitan että yritän kirjottaa tänne jotain fiksua seuraavalla kerralla.

Jotain OIKEASTI fiksua

Kylläpäs aion

Jhuuhu jhuuhu jotain tännekkin välillä..

palasin eilen viikon pituiselta prometheusleirilta vuosaaren meriharjusta ja takasin haluaisin jo.. <3 Oli ihanaa ja tutustuin ihaniin ihmisiin. Ikävä.

Kiitos kaikille että teitte leiristä ikimuistoisen. Nähdään miiteissä, mussut... <3

ja muistakaa, SUT SUT.

Dodii, Kuolme tulee,varokaa kaikki;
porukoiden kanssa viiko plus kuus päivää pienessä mökissä notkolassa Kuusamossa.
pelottaa.
mukana vähän kirjoja, kaikki levyt ja kitara sekä muut kaikkein välttämättömimmät pelastautumis tarvikkeet.
Matkaseurana toimii pikkusisko,hänen kaverinsa Pia (kaikeksi onneksi ihan hyvä tyyppi), äiti,armas isäni ja koiramme Roki(joka istuu kanssani suihkulähteessä ja piereskelee)

Ohjelmassa pitkään nukkumista,hyttysiä,pari ratsastustuntia issikoilla ja... metsää. ja metsää. ja vaihteen vuoksi pikkusen lisää metsää


mainitsinko jo metsän?


joo.eli. palaan päivää ennen Tuskan ensimmäistä päivää. sinne sitten siis

Radioni soittaa red hot chili pepperssiä ja poikaystäväni rämpyttää epävireistä vanhaa kitaraani.
Lähtö lähestyy ja kaik' män tuhon päin

hei hei mussut,see you kun palaan mökkihöperöityneenä sivistyksen pariin

lööööööööv,
minna.

Ulkona on kuuma
mulla on tylsää
tahdon kylmän oluen
muah muah muuh.

Niin totta tosiaan (kukakohan näitäkin ikinä täältä lukee)
Perjantaina se on lähtö mökille Kuusamoon. Oon yrittäny täällä galleriassa tutustua sen apikan nuorisiin mut ne taitaa olla ihan tyhmii.. :(

Hihhheih. PIkkusiskon kaveri tuli kyläilemään ja tämä tyttö lähtee ulos istumaan ja juomaan colaa ja lukemaan paskaa kirjaa.

Joo tein äsken itestäni Vip:n ja nyt on aika laittaa ensimmäinen päiväkirjamerkintä. eli:

Päivä oli melko tylsä, lintu hyökkäsi roskiksesta päin ja pikkusisko haukkui

Ei sitten muuta. kiitos seurasta ja hyvää jatkoa.