IRC-Galleria

Media antaa sellaisen kuvan, että Suomeen on tulossa vyöryn lailla turvapaikanhakijoita. Tilastot kertovat aivan toisenlaista totuutta. Suomesta on erittäin vaikeata saada turvapaikkaa tai edes oleskelulupaa suojelun tarpeen vuoksi.

Vuoden 2007 ensimmäisen vuosineljänneksen aikana maahan saapuneiden turvapaikanhakijoiden määrä on laskenut kolmasosaan verrattuna vuoteen 2005. Turvapaikanhakijoiden määrä on pudonnut vuoteen 2005 nähden 65,5%.

Vuonna 2004 turvapaikanhakijoiden määrä oli huipussaan. Silloin turvapaikkaa Suomesta anoi 3861 henkilöä. Kielteisiä päätöksiä sai 3418. Turvapaikka myönnettiin 29:lle, oleskelulupa suojelun vuoksi 206:lle ja oleskelulupa muusta syystä 565:lle.


Ei näy jonoa rajalla

Jos tämä määrä turvapaikan saaneita on tulva, niin onpas outoa! Samaan aikaan, kun turvapaikkoja myönnetään nihkeästi, Suomen päättäjät puhuvat suureen ääneen julkisuudessa, kuinka tänne pitää saada maahanmuuttajia työvoimaksi. Työperäisestä maahanmuutosta käsitteenä on tullut vitsi. Eipä ole näkynyt intialaisia ja puolalaisia insinöörejä ja lääkäreitä jonossa rajoilla.

Tätä kirjoittaessa Helsingin Kampissa valmistaudutaan KONTALLAAN poliittiseen katuperformanssiin turvapaikanhakijoiden puolesta. Tapahtumaa tukemassa ovat mm. Pakolaisneuvonta ry ja Suomen Pakolaisapu ry. Tapahtumasta löytyy varmaan lisätietoa ja uutisointia näiden järjestöjen kautta ja sivulla www.todellisuus.fi .

Changemaker kampanjoi tapahtumallaan UUSI, ULJAS TURVAPAIKKAPOLITIIKKA Helsingin Kolmen Sepän patsaalla 1.12.2007 klo 11-14. Olin mukana tapahtumassa, jossa turvapaikanhakijat odottivat palauttamistaan postipaketteihin pakattuina. Changemaker vaati kampanjallaan Euroopan Unioniin yhtenäisempää ja inhimillisempää turvapaikkapolitiikkaa. Lisätietoa www.changemaker.fi/uusiuljas .



Dublin caset vai turvapaikkaa tarvitsevat ihmiset

On syytä olla huolissaan ns. Dublinin sopimuksen vaikutuksista turvapaikanhakijoiden ihmisoikeuksiin. Turvapaikanhakijan odotus ensimmäisessä maassa voi venyä useiden vuosien pituiseksi. Kun hän väsyy odottamaan päätöstä ja lähtee toiseen EU-maahan turvapaikanhakijaksi, hänestä tulee ”Dublin case”. Hänen inhimillisyytensä verhotaan byrokratiaan ja unohdetaan hänen tarpeensa ja toiveensa siitä, missä hän haluaa asua ja elää.

Dublin-sopimus sisältää mahdollisuuden olla palauttamatta turvapaikanhakijaa ”ensimmäiseen maahan” humanitaarisista syistä. Suomessa ei tätä mahdollisuutta ole käytetty riittävästi. Moni turvapaikanhakija ehtii solmia vankat suhteet Suomeen ja tulee silti palautetuksi ”ensimmäiseen maahan” Dublin-sopimuksen perusteella. Moni ehtii oppia suomen kieltä, aloittaa työnteon, solmia läheisiä ihmissuhteita ; ja jopa avioitua suomalaisen kanssa. Heidän tylyksi kohtalokseen koituu tulla lähetetyksi takaisin siihen maahan, jossa he ovat käynnistäneet turvapaikkaprosessin ensin.

Olen seurannut läheltä muutamien Dublin-sopimuksen uhreiksi joutuneiden elämää. Heillä on ollut jo siteitä Suomeen sukulaistensa ja ystäviensä kautta. Heille on järjestynyt työpaikka ja asunto ystäviensä tai sukulaistensa kautta. He olisivat olleet valmiita ja halukkaita jäämään Suomeen halutuksi työvoimaksi, mutta ovat joutuneet byrokratian hampaisiin.

Eikö olisi aika antaa turvapaikanhakijoillekin ihmisoikeudet? Kunpa Euroopan Unionin maiden maahanmuuttoviranomaiset osaisivat päättää viisaasti ja inhimillisesti. Jos turvapaikanhakijalle annettaisiin mahdollisuus turvapaikkakuulusteluissa valita kumpaan maahan hän haluaa jäädä, voitaisiin puhua oikeudenmukaisuuden ja ihmisoikeuksien toteutumisesta käytännön tasolla eikä vain kauniina korulauseina poliittisessa puheissa.