IRC-Galleria

Lähtö sujui mukavasti ja aikataulun mukaisesti; olemmehan Euroopassa. Nautin aamiaisen lentoasemalla juomani kahvin täydennykseksi.

En muistanut tarkistaa aikavyöhykkeitä ja lennon kestoa Wieniin. Toivottavasti ehdin jatkolennolle Erbiliin eli Hawleriin. Austrian Airlines on luvannut minulle lisäpalveluna pyörätuolikuljetuksen koneelta koneelle suoraan. Vaihtoaika on vain 40 minuuttia ja se on tosi lyhyt suuren lentoaseman läpikulkemiseen. Koska minulla on rasitusastma, en voi enkä saa juosta askeltakaan. Siksi olenkin mielissäni jo valmiiksi siitä, että pääsen kyydillä vaihtolennolleni.

Miellyttävä, opettajaksi opiskeleva nuorimies noutaa minut terminaalin ovelta ja kiidättää portille 55C. Boarding on jo alkanut, kun saavumme sinne! Omin voimin en olisi ehtinyt siis ajoissa. Hamstrasin kaikki suomen-, englannin- ja saksankieliset telineestä Muumimamman käsilaukkuuni.

Ennen lähtöä, stuertti tulee tiedustelemaan minulta, olenko se rouva, jolla on erikoisruokavalio. Lounaaksi on hapanimeläkanaa. Aterian jälkeen katson Made of Honor-nimisen elokuvan. Se kertoi miehestä, joka ei uskaltanut sitoutua. Kun nainen, jota hän rakasti, pyysi häntä morsiusneidokseen, mies tajusi tunnustaa rakkautensa; mutta vasta naisen astellessa alttarille toisen miehen kanssa.

Saavun Erbiliin (, jota tästä lähtien sanon Hawleriksi, koska olen Kurdistanissa ) klo 14.50 eli 10 minuuttia etuajassa. Koneen lämpömittari näyttää ulkolämpötilaksi +37 celsiusastetta! Riittävän lämmintä kesälomasääksi ; )

Bussi noutaa matkustajat koneelta. Jonotan passintarkastukseen jenkkien ja kurdien seassa. Virkaiilija tiedustelee minulta viisumia. Kerron olevani naimisissa kurdin kanssa ja näytän maistraatin avioliittotodistuksen ja apostillen. Ilman niitä, minun olisi pitänyt käydä ilmoittautumassa ulkomaalaistoimistoon, mikäli oleskelisin yli 10 vuorokautta Kurdistanissa.

Bangladeshilainen laukunkantaja tulee auttamaan minua laukkujeni kuljettamisessa. Laukut läpivalaistaan ja minä kuljen turvatarkastuksen läpi. Matkustajat siirtyvät minibusseihin, jotka kuljettavat lentoasema-alueen ulkolaidalle checkpointille.

Sukulaiseni odottavat minua siellä. Saan käteeni heti vesipullon. Sulloudumme saunanlämpimään autoon. Soitan miehelleni ja kerron olevani perillä. Saavumme muutaman minuutin päästä sukulaisteni talolle.

Avaan matkalaukkuni. Jaan lahjat tulkkini avustuksella mieheni sukulaisille. Iso matkalaukku tyhjeni kokonaan. Nyt se on valmis palvelemaan mieheni sukulaista, joka matkustaa kanssani Suomeen.

Aurinko on laskenut ja aloitamme aterioinnin. Ensin syödään taateleita ja juodaan vettä. Tyhjennettyämme monta ruokavatia, on aika aloittaa teeseremonia. Poikkeuksellisesti nautin pari stikaanillista eli pikkulasillista teetä. Paaston aikana kahvia ei saisi juoda ollenkaan. Minua kristittynä säännöt eivät koske, mutta olen kohtelias ja huomaavainen muita ruokailijoita kohtaan. Talon isäntä on kova kahvinjuoja. Toin hänelle tällä kertaakin ison purkillisen murukahvia tuliaiseksi.

Äitini lähetti anopilleni lahjaksi valokuvateoksen Suomesta. Selailemme sitä moneen kertaan läpi illan mittaan. Vastailen kysymyksiin ja kerron lisätietoa elinolosuhteista Suomessa. Ruska ja revontulet, järvet ja metsät herättävät paljon mielenkiintoa.

Suurin osa talonväestä ja vieraista lähtee kyläilemään läheiseen enon taloon. Minuakin pyydetään mukaan, mutta kieltäydyn vedoten väsymykseen. Laitan silikonikorvatulpat korviin ja käyn nukkumaan. Unen läpi kuulen keskustelun ääniä. Ja aamuyön aterian valmistamisesta ja nauttimisesta tulee omat äänensä kolmelta yöllä. Tiedän entuudestaan, että kohta kaikki taas jatkavat nukkumista, joten en anna äänien häiritä nukkumistani sen enempää.