IRC-Galleria

Kävin Jiri Kerosen kanssa pitkän keskustelun verotuksesta ja sen moraalisuudesta. Pääaiheeksi nousi kysymys siitä, onko verotus vapaaehtoista vai ei; minun kanta oli ja on, että verotus ei ole vapaaehtoista, vaan siihen pakotetaan väkivalloin, kun taas Kerosen näkemys on, että verotus on täysin vapaaehtoista kaikille.

Kerosen argumenttien kantava teesi oli, että jokainen Suomen kansalainen on vapaa muuttamaan pois Suomesta, eli näin ollen kieltäytymäänn maksamasta veroja, joten verotus on vapaaehtoista.

Mielestäni on kummallista, miten joku voi pitää sitä vapaaehtoisuutena, että väkivallan uhalla pakotetaan joko tottelemaan tai muuttamaan pois kodistaan. Tästä yhtälöstä puuttuu vapaaehtoisuus täysin. Jos minä osoittaisin aseella ihmistä ohimolle ja käskisin painamaan napista, joka räjäyttää pommin jossain päin maailmaa, onko reilua väittää, että uhrillani on täysi valinnanvapaus joko painaa, tai olla painamatta nappia?

Minä en ole allekirjoittanut sopimusta, jonka perusteella hyväksyn sen, että valtio varastaa palkastani osuuden omaan käyttöönsä. Tästä huolimatta valtiovalta kidnappaa minut vankilaan jos kieltäydyn luovuttamasta omaisuuttani heille. Kyllä, vaihtoehtonani on muuttaa pois kodistani, mutta onko tuo valintatilanne reilu? Onko sellainen reilu valintatilanne, jossa minun on väkivallan uhalla valittavana joko väkivaltakoneiston edessä nöytyminen tai kotini, perheeni, työni ja koko elämäni jättäminen? Mielestäni ei ole; aivan kuten yllä kuvaamaani pommiesimerkin tilanteessa, valintatilanteessa on tässäkin tapauksessa mukana ohimolleni osoitettava ase, joka tekee valintatilanteesta epäreilun.

Sopimus, joka ei vaadi toisen osapuolen suostumusta ei ole vapaaehtoinen sopimus.

Keronen tarjosi tähän vastaukseksi sitä, että minun vanhempani allekirjoittivat tuon sopimuksen kun päättivät hankkia ja synnyttää minut tässä maassa - näin ollen sopimus sitoo minua, vaikka en itse sitä ole allekirjoittanutkaan. Tässä on muutamakin ongelma. Ensinnäkin, mikä valta vanhemmillani on allekirjoittaa sopimus minun nimissäni kun tuolla logiikalla vanhempanikaan eivät olleet allekirjoittaneet kyseistä sopimusta, vaan heidän vanhempansa ja niin edelleen? Ei tunnu järkevältä, että meidän alistaminen väkivaltaan olisi oikeutettua ja moraalista siksi, että esi-isämme allekirjoittivat siitä sopimuksen kauan ennen kuin edes meidän isovanhemmat olivat syntyneet.

Toisekseen, onko moraalisesti oikeutettua, että vanhemmat pahoinpitelevät lastaan jos hän kieltäytyy kotitöistä sen ikäisenä, että hänellä on teoreettiset mahdollisuudet muuttaa omaan kotiin?

Allekirjoittaisin Kerosen ajatukset, jos minä nyt vapaaehtoisesti muuttaisin kuvitteelliseen Maahan X ja kansalaisuuden saadakseni minun olisi suostuttava tiettyihin ehtoihin, sen uhalla että ehdoista luopuminen johtaisi väkivaltaisiin toimenpiteisiin. Se olisi reilua, sillä minua tiedotettaisiin kansalaisuuden ehdoista ja vapaana miehenä voisin itse valita suostunko niihin vai en. Ei ongelmaa. Ongelma syntyy siinä, että minä vastoin tahtoani synnyn maahan ja automaattisesti allekirjoitan sopimuksen vastoin tahtoani. On myös hyvä ottaa huomioon, että me ihmisinä kehitymme henkisesti huomattavasti elämämme 20 ensimmäistä ikävuotta. Jos siis esimerkiksi 7-vuotiaana olen aloittanut valtion peruskoulun, on epäreilua olen sen ikäisenä ymmärtänyt aloittavani nyt valtion varastamilla rahoilla rahoitetun koulun ja näin ollen olen velvoitettu myös aikuisena luovuttamaan vauraudestani osan valtiolle, jotta he voivat jatkossakin jatkaa toimiaan.

Jos nyt "ilmestyisin" maailmaan, etenkin tähän maahan, ja eteeni tuotaisiin sopimus, jossa olisi Suomessa asumisen ehdot, eikä minulla olisi perhe- tai työsuhteita Suomeen, voin luvata että en kyseistä järkyttävää sopimusta allekirjoittaisi, varsinkaan valkoisena heteromiehenä.

Moraalin ja etiikan pääasiallinen tarkoitus on aina ollut luoda universaali moraalisääntö massoille ja sitten poikkeus johtajille; ensin uskotellaan massoille, että varastaminen on väärin, jonka jälleen luoda oma termi omalle varastamiselle ja uskotellaan, että se ei olekaan varastamista, vaan "verotusta", joka on moraalisesti oikein, hyveellistä ja jopa välttämätöntä. George Orwell aikoinaan kutsui tätä doublethinkiksi, eli kahden ristiriitaisen uskomuksen samanaikaiseksi hyväksymiseksi.

Tämän jälkeen vaan seurataan kun väkivallan uhrit itse puolustavat pahoinpitelijäänsä kuin lojaalit sotilaat, kuten Jiri Keronen.

Ja jos muutan pois Suomesta, en tee sitä siksi, että verotus on vapaaehtoista, vaan siksi että se on pakollista.

Tähän saavat ilmoittautua vapaaehtoiset, hyvägeeniset naiset, jotka haluaisivat synnyttää minulle lapsen.

Huomioikaa toki, että 9kk raskauden jälkeen en halua olla missään tekemisissä, sillä haluan itselleni vain sen jälkeläisen, jota rakastan, kasvatan ja opastan, mutta en missään nimessä minkäänlaista naissuhdetta - enkä teistä ketään lapselleni äidiksi kuitenkaan kelpuuttaisi.

Vaaleat hiukset ja siniset silmät katsotaan eduksi, mutta eivät ole välttämättömiä.

Lapsi kasvatetaan väkivallattomasti sekä arjalaisia jaloja perinteitä vaalien.

Muutama toimettoman työpäivän ja filosofi Stefan Molyneux'n kuuntelemisen synnyttämä ajatus. Saattaa olla hajanaista.

Ateistina olen luonnollisesti tyytyväinen, että länsimaissa uskontojen teokraattinen valta tuntuisi olevan mennyttä aikaa - ellei islamin perseen nuolemista sellaiseksi lasketa.

Uskontojen valta alkoi murentua huomattavasti 60-luvulla hippiliikkeen myötä, ja kun uskontojen ote löystyi, luonnollisesti vapaus lisääntyi ja velvollisuudet vähenivät. Tämä oli ja on toivottavaa, koska uskontojen velvollisuudet perustuivat taikauskoon, jonka todenperäisyydestä ei ole olemassa konkreettista näyttöä, joten velvollisuuksien perustaminen sellaiseen on tällaisen sekulaarin naturalistin mielestä tietenkin vähintään hölmöä.

Missä 60-luvun sukupolvi ja sitä edeltäneet, uskontojen ikeen alta vapauteen taistelleet moraalirelativistisukupolvet kutenkin ovat menneet vikaan, on ollut se, että vapauksien lisäämisen myötä ei olla osoitettu kiinnostusta vastuun lisäämiseen samassa suhteessa; uskontojen romahtaminen tuntui osaltaan aloittavan modernin minäminäminä-mentaliteetin, jossa kaikilla oli yhtäkkiä ties minkälaista oikeutta ja vapautta, mutta vastuita ja velvollisuuksia ei yhtään enempää kuin ennen.

Tämän sukupolven olisikin pitänyt keksiä uudelleen miksi meillä on olemassa moraalisia velvollisuuksia toisiamme kohtaan, sen sijaan että keskittyy huutamaan vain että "minulla on oikeus!" Haluaisin edelleen uskoa, että meillä on kyky olla moraalisia ja toimia utilitarisesti järkevästi ilman helvetinpelkoa.

Yhtäkkiä ihmisillä olikin oikeus sanoa ja käyttäytyä itse miten haluaa, mutta samalla kuitenkin myös oikeus olla tulematta loukatuksi; oli oikeus tuhota terveytensä ja oman kehonsa, mutta myös oikeus sysätä vastuu omasta terveydestä muille veronmaksajille; oli oikeus tehdä abortti koska oma keho, mutta ei velvollisuutta ottaa huomioon lapsen toista vanhempaa; vapaus ottaa avioero ja jättää lapsi yhden vanhemman varaan, mutta ei velvollisuutta taata paras mahdollinen kasvuympäristö jälkeläiselle. Tuli oikeus olla tulematta syrjityksi, mutta oikeus itse syrjiä. Vapaus ostaa omilla rahoilla täysin turha kaupunkimaasturi, mutta ei velvollisuutta kantaa vastuuta ympäristön hyvinvoinnista.

En ole tällaisissa tilanteissa laillisten pakotteiden kannattaja, ja toivoisin muutenkin laillisten pakotteiden minimointia, mutta olen sitä mieltä, että meidän tehtävä sukupolvena olisi keksiä miten olla moraalisia ja kantaa vastuun, keksiä miksi vastuunkanto nimenomaan on tärkeää ja ymmärtää, että täällä elää sukupolvia myös meidän jälkeen.

En tarkoita "tulevilla sukupolvilla" pelkkää ympäristövouhotusta, vaan esimerkiksi mua kiinnostaisi tietää, että jos meidän päättäjämmekin Suomessa ihan aidosti ja aivan vilpittömästi välittäisivät lapsiensa tulevaisuudesta, olisivatko he äänestäneet tukipakettien puolesta - päättäjäthän eivät ole se sukupolvi joka nuo toilailut maksaa ja sen vastuun kantaa. Ei sitä kanna Jyrki Katainen.

Moraalisten velvollisuuksien perusteleminen on nykylänsimaalaisessa, sekulaarissa maailmassa vaikeaa, koska varsinaista pakotetta ei ole ja moraalisuus on ilmiselviä kysymyksiä lukuun ottamatta usein oman suosion ja mukavuuden uhraamista. Jos joku ei usko, yrittäköön hän kritisoida epäoikeudenmukaista maahanmuuttopolitiikkaa tai feministien seksismiä ja tulkoon loatuksi rasistisena naisvihaajasovinistijunttina. Ja tietenkin natsina ennen kaikkea.

Moraalirelativistien sukupolvi valitsi vapauksien suhteen sinisen pillerin ja paon uskontojen Matrixista, mutta velvollisuudet jäivät sinne satumaahan, jossa joku maaginen, holhoava voima edelleen kantaa vastuun yksilön omista teoista, eikä vastuu saa koskaan olla konfliktissa sen kanssa, että on kivaa.

Eilen Tampereella Bar Passionin liepeillä, suomalainen valkoinen heteromies aiheutti välikohtauksen kun joukko maahanmuuttajanuoria oli päättnyt viettää ulkona lauantai-iltaa ja tutustua paikallisiin naisiin.

Maahanmuuttajanuoret tekivät tuttavuutta ravintolan naiskauneuteen kun suomalainen mies havaitsi nuoret ja katsoi heitä rasistisesti. Rasismista huolestuneet nuoret reagoivat uhkaan ja pyysivät miestä poistumaan, johon mies vastasi huutelemalla asiattomuuksia sekä rasistisia herjoja. Nuorille ei jäänyt muita vaihtoehtoja kuin poistua paikalta surullisin mielin.

Mies oli pukeutunut mustiin, tatuoitu ja hänellä oli yllään hihaton paita, joka tunnetaan myös naisia halventavalla ja väkivaltaa ihannoivalla nimellä vaimonhakkaaja.

Tampereella vietettiin samaan aikaan Tampereen Gay Prideä, ja YLE:n asiantuntijat ovatkin spekuloineet, että vähemmistöryhmiä juhlistava marssi oli houkutellut suvaitsemattoman miehen ulos aiheuttamaan harmia.

Kahakan aiheuttaja on tunnettu internetin vihaisista maahanmuuttokriittisitä blogeistaan, joissa hän usein viljelee vihapuhetta etnisille vähemmistöille.

Jani Toivola on tapahtuneesta syvästi huolestunut ja kommentoi uutislähteille, että tällaiset tapaukset ovat valitettavia esimerkkejä siitä, miten suvaitsevaisuuteen ja yhdenvertaisuuteen on Suomessa vielä pitkä matka. Tilannetta voi verrata mm. juutalaisvainoihin ja holokaustiin.

Eurooppa onkin nyt kriittisten aikojen keskellä ja on aika kantaa vastuu.

Asiasta uutisoi YLE.

Oikeusministeri Anna-Maja Henriksson (r.) on sitä mieltä, että poikien sukupuolielinten rituaalisilpominen on perusteltua, koska se on normaali toimenpide useissa maailman kulttuureissa. Minun mielestäni brutaalin silpomisen normaalius muissa kulttuureissa ei ole riittävä peruste sen hyväksynnälle sivistyneemmässä kulttuurissa.

On hyvä ottaa huomioon, että maailmassa on kulttuureita, joissa homoseksuaaleja kivitetään seksuaalisen orientaationsa vuoksi, sekä joissa tyttöjä pakotetaan naimaan raiskaajansa, jos jäävät kiinni siitä, että ovat olleet raiskauksen uhreja. En ole asiasta Anna-Maja Henrikssonin kanssa keskustellut, mutta en itse usko, että nämä kultturilliset toimenpiteet saisivat oikeusministerimme hyväksyntää.

En usko, että saisi naisten sukupuolielinten rituaalisilpominenkaan.

Naisten ympärileikkaus, eli naisten sukupuolielinten silpominenhan on normaali ja jokapäiväinen toimenpide useissa Afrikan maissa ja liittyy läheisesti islaminuskoon. Yleisintä naisten silpominen on vähemmän yllättäen Somaliassa, jossa käytännössä kaikki naiset silvotaan ja eletään muutenkin kuin alikehittyneet apinat. Myös Egyptissä, Eritreassa, Malissa, Etiopiassa, Sierra Leonessa ja Sudanissa lähes jokainen nainen silvotaan.

Kyseessä on siis täysin normaali ja arkinen osa kulttuuria monissa maailman maissa - itse asiassa niissä eksoottisissa ja jännittävissä maissa, joita maamme suvaitsevaisto rakastaa yli kaiken ja joiden kulttuuria he välttämättä haluavat integroida osaksi länsimaista kulttuuria.

Suvaitsevaisto kuitenkin vihaa naisten ympärileikkausta yli kaiken. Miksi? Enkä halua, että kukaan ymmärtää väärin; minä en missään nimessä halua tyttöjen uskonnollista silpomista osaksi kulttuuriamme - tai minkään muunkaan maan kulttuuria - mutta mikä selittää naisten silpomisen vihaamisen sellaisten ihmisten toimesta, jotka kannattavat erillislakia poikien silpomisen turvaamiseksi?

Yleisimmin kuulemani argumentti poikien ympärileikkauksen "vähemmästä vakavuudesta" tai "vähemmästä kärsimyksen aiheutumisesta uhrille" on se, että tyttöjen ympärileikkaus on barbaarista silvontaa kun taas poikien ympärileikkaus on simppeli, kivuton ja yksinkertainen operaatio, eikä niitä vaan voi verrata.

Nykyiselläänhän ei ole älyllisesti rehellistä verrata yksi yhteen suoritettuja tyttöjen ympärileikkauksia suoritettuihin poikien ympärileikkauksiin, koska tyttöjen ympärileikkauksista suurin osa tapahtuu vähemmin kehittyneissä Afrikan maissa tai Lähi-Idässä kun taas esimerkit poikien silpomisista annetaan siisteistä ja kliinisistä operaatioista lähinnä Amerikasta, joissa silpomisen suorittavat steriileillä työkaluilla tosiaan lääkärit - vaikkakin moraalittomat, niin joka tapauksessa asiantuntevat lääkärit.

Tottakai se on eri asia kuin afrikkalaisen shamaanin alkukantainen rituaali terävällä kivellä tai ruosteisilla teräaseilla epähygienisissä olosuhteissa. Mutta tässähän ero on olosuhteissa, ei itse operaatiossa. Samoissa olosuhteissa poikien silpominen olisi aivan yhtä epähygienistä ja vaarallista, sekä tuskallista lapselle.

Poikien ympärileikkauksen väitetään olevan vähemmän epäinhimillistä, koska se suoritetaan lähinnä vauvoille - ihan kuin vauvojen kärsimys olisi vähemmän epäinhimillistä. Sallisiko joku samalla logiikalla puolustuskyvyttömien lasten pieksemisen, koska lapsi ei enää aikuisena muistaisi saamiaan selkäsaunoja? Ympärileikkaus on silpomista, josta jää pysyvä vamma ja siihen suhtautuminen harmittomana pikkujuttuna kertoo mun mielestä aika huolestuttavia asioita suhtautujan ajatus- ja arvomaailmasta. Lapsen silpomishetkellä kokema tuska on ihan todellinen asia.

Tosiasioilla tuntuu kuitenkin olevan hyvin vähän merkitystä ihmisille, jotka puolustavat poikien ympärileikkausta ja kannattavat sen laillistusta. Poikien ympärileikkausta, kuten se suurimmaksi osaksi tapahtuu Amerikassa, verrataan raakaan naisten ympärileikkauksen muotoon, jossa silvotaan naisen klitoris ja häpyhuulet, jonka jälkeen haava ommellaan umpeen, jättäen pienen aukon kuukautisille ja virtsaamiselle. Tämä kuitenkaan ei ole yleisin naisten ympärileikkauksen muoto, vaan kattaa vain noin 15% kaikista naisten ympärileikkauksista. On olemassa erilaisia variaatioita naisten ympärileikkauksista, joista jotkut ovat yhtä vakavia kuin poikien ympärileikkaus, jotkut vähemmän vakavia, ja niin edelleen. Täytyy ymmärtää, että "ympärileikkaus" ei ole yksi toimenpide, joka kattaa kaiken silpomisen, vaan vaihtelua on paljon.

Tästä huolimatta kaikki naisten silpominen on länsimaissa ankarasti kiellettyä kun taas poikien silpominen halutaan turvata erillislailla. Minä en itse yritä vähätellä tyttöjen silpomista - lievääkään - en vain osaa kietoa mieltäni sen logiikan ympärille, joka pitää poikien silpomista jotenkin hyväksyttävänä juttuna verrattuna tyttöjen silpomiseen.

Amerikassakin muuten kyllä kuolee jatkuvasti lähes vastasyntyneitä poikalapsia ortodoksijuutalaiseen rituaaliin, jossa lapsen esinahka silvotaan irti, penis otetaan suuhun ja esinahan palanen imetään pois peniksestä, jonka seurauksena lapsi sairastuu herpekseen joka on hänelle hengenvaarallinen. Laki ei muuten Amerikassa tee asialle mitään, jos silpoja on juutalainen, koska taikausko suojelee.

Ei ole sekään epätavallista, että hyvissä olosuhteissa suoritetun, mutta epäonnistuneen ympärileikkauksen seurauksena lapsen penis on jouduttu amputoimaan, ja jopa kuolemantapauksia yksinkertaisesti hoitovirheen vuoksi tapahtuu. Kuka haluaa olla se, joka kertoo penisamputoidulle pojalle, että monikulttuurisuus on ihanaa?

Pikku sivuhuomioita, joita hyvin harvoin kuulee feministien tai ympärileikkausta puolustavien profeministimiesten suusta. Olettamus, että operaatio olisi riskitön ja harmiton, on yksinkertaisesti väärä.

Me emme enää kansakuntana hyväksy maaorjuutta, homoseksuaalien tai aviorikkojien kivittämistä hengiltä, tai neitsyiden uhraamista pyhässä tulessa, ja minun mielestäni on tullut aika ottaa seuraava kehitysaskel ja lopettaa viattomien lapsien rituaalisilpominen uskonnollisista syistä. Minulle on ihan sama kuinka moni muu maailman kulttuuri suvaitsee ja hyväksyy puolustuskyvyttömien lasten pahoinpitelyn, minä en halua olla osa sellaista kulttuuria.

Alussa esittämääni kysymykseen, miksi poikien ympärileikkaus suvaitaan, mutta tyttöjen ei, toivisin kovasti vastauksen olevan jotain muuta kuin suvaitsevaiston kyltymätön miesviha. En vain ole varma onko.

Anna-Maja Henriksson ajakoot asiaansa sen jälkeen kun on ensin itse antanut sakset, neulan ja lankaa käyttöön shamaanille ja pyytänyt tätä suorittamaan eksoottiset rituaalinsa. Ehkä hän suhtautuu asiaan sen jälkeen vähän eri tavalla.

Hyvinkään tapahtumien "innoittamana" mielenkiinnosta googlettelin erilaisia miesten mielenterveyspalveluita.

Ihan jännä, joskin ennalta-arvattavaa, oli huomata, että naisille on tarjolla enemmän apua kuin miehille. Nuorille miehille löysin yhden auttavan puhelimen, nimeltään Poikien puhelin. Naisille taas tuntuu tästä maasta löytyvät tukipuhelimia niin perheväkivaltaan, narsistin uhriksi joutumiseen ja vääränvärisiin korkkareihin liittyvien kriisien varalle. Naisten auttavissa puhelimissa yhteinen teema tuntui olevan se, että mies on tehnyt jotain ja nainen on uhri. Heti tulee selväksi mitä Suomen yhteiskunta ajattelee miehistä.

En tarkoita nyt edes kaataa tätä kaikkea minkään feministien salajuonen harteille, vaan tuon esille sen, että tällaiset tapaukset ovat oire jostakin - vaikka on luonnollisesti myös niin, että ampujalla itsellään on tottakai aina vastuu toimistaan, eikä yksikään tällainen tapaus ole yksinomaan yhteiskunnan vika. Jos tapaukset johtuisivat pelkästä seuranpuutteesta, olisi tapauksia myös paljon enemmän, koska yksinäisiä on paljon enemmän.

Joka tapauksessa, meidän yhteiskunnassa miehellä on kannettavanaan taakka, joka on seurausta siitä, että kaikkien miesten kuvitellaan virheellisesti hallitsevan maailmaa. Näinhän ei ole, vaan vain osa miehistä hallitsee maailmaa. Johtoasemia panttaavien miesihmisten lisäksi maailmaan mahtuu joukko miehiä, jotka eivät johda maailmaa, mutta eivät myöskään saa, tai uskalla saada, ääntään kuuluviin, koska meidät on koulutettu pitämään epäonnistunutta miestä maailman alempiarvoisimpana elävänä olentona. Avuton ja surkea nainen voi vielä olla söpö ja suloisen tyttömäinen, mutta miesten pelikortit ovat harmillisesti vähän heikommat.

Onko se loppujen lopuksi niin kummallista, että yhteiskunnassamme nuorella, kantaväestöä edustavalla miehellä naksahtaa jossain vaiheessa? Käytännössä päivittäin tässä maassa saa mediassa lukea ja kuulla miten valkoinen heteromies on perseestä, miten jokainen mies on potentiaalinen raiskaaja, miten mies on pahoinpitelevä sika, miten suomalainen mies on rasisti ja mies on sitä ja mies on tätä. Jos olet nainen tai musta, niin ongelmasi eivät välttämättä ole omaa syytäsi, mutta jos sinulla on penis ja olet valkoinen, kaikki on sinun omaa syytäsi. Ja miesten auttaville puhelimille ei huutavaa tarvetta, koska yksikään huomionarvoinen mies ei mitään auttavaa puhelinta tietenkään tarvitse.

Helpoin tapa miehelle Suomessa saada sosiaalista hyväksyntää on harrastaa eurooppalaisen miehen itseinhoa ja syyllisyydentunnetta rikoksista, joihin ei ole edes syyllistynyt aina orjuudesta holokaustiin ja niiden kautta naisten alistamiseen.

Hitto, tekihän meidän maan oikeusministeri ihan vakavissaan keskustelunavauksen poikavauvojen penisten silpomisen laillistamisesta. Tyttöjen silpominen tietenkään ei tulisi kysymykseenkään - ja ei minunkaan mielestä saisi tulla - mutta tässä on hyvä esimerkki siitä millainen sietämätön kaksinaismoralismin mekka - paino muuten sanalla "mekka" - Suomesta on tullut. Kyllähän mies nyt sen kestää, että vähän penistä väkivaltaisesti silvotaan. Onhan se sentään mies.

Minä nyt itse kuulun niihin henkilöihin, jotka lähinnä nauttivat siitä, että ei ole suurta määrää yksinkertaisia ihmisiä ympärillä jauhassa turhanpäivästä ja ikävystyttävää paskaansa, mutta monille yksinäisyys on ihan oikea ongelma, ja tuollaisen ihmisen syyllistäminen ongelmastaan ei välttämättä ole ihan älyttömän produktiivista - vaikka yksinäinen olisi jopa peniksellä varustettu valkonaama.

Mua itseä nyt ei nämä suomalaiset siiderivalaat niin kiinnosta, mutta kuitenkin.

Minun on vaikea ymmärtää logiikkaa ateistien Jeesus-fanituksessa.

Ymmärrän toki miksi kristitty palvoo Jeesusta, mutta ateistin maailmankatsomukseen sisältyy käsitys, jonka mukaan Jeesus oli tavallinen kuolevainen. Jeesuksesta kuitenkin tekee - tai tekisi - palvomisen arvoisen ainoastaan hänen jumaluutensa, koska tavallisena kuolevaisena Jeesus oli välttämättä joko valehtelija, tai hullu - mahdollisesti molempia. Tavallisen kuolevaisen lausumana käsky rakastaa häntä itseä enemmän kuin omia perheenjäseniä tai omaa itseään, ikuisen kärsimyksen uhalla, saa myös vähän erilaisen merkityksen.

Jeesuksella oli nykyiseen yhteiskunaan sovellettavissa olevia moraalisia oppeja, mutta maallisen ihmisen elämässä käytettävistä opetkuksista yksikään hyödyllinen opetus ei tainnut olla alunperin Jeesuksen keksimä, vaan Uuden Testamentin hyvä materiaali lainattiin vain aikaisemmilta filosofeilta.

Kultainen sääntö, marttyyriys, oikeudenmukaisuus, antimaterialismi ja moraalin arvostus löytyvät kaikki esimerkiksi Sokrateen opetuksista, noin 400 vuotta ennen Jeesusta. Näiden lisäksi Sokrates puolusti voimakkaasti myös sananvapautta, toisin kuin Jeesus.

Sokrates ei myöskään uhkaillut ihmisiä ikuisella kärsimyksellä.

Tuntuu vaan, että yhä useammin nykyään törmää ihmisiin, jotka ovat modernisti ateisteja, mutta fanittavat Jeesusta, koska se oli niin siisti jäbä, vaikkei ollutkaan Jumalan poika.

"Maamme maahanmuuttopolitiikka kusee omaan nilkkaan
jos Timo Soinin traumat takaa äänestyksen vilkkaan
hurahuhhahhei, oikeistopopulistit
Halme, Halla-Aho, Jörg Haider, Ku Klux Klan
sillä niin me tehdään Helsingistä Shangri-La"

Näin lauletaan Palefacen hittibiisissä "Shangri-La".

Tästä on ilmeisesti muodostunut jokin vasemmiston hymni ja vastaavanlaisia kappaleita on ainakin rap-skene täynnä.

Tässä ilmiössä huomionarvoista on se, miten näitä artisteja ihaillaan heidän rohkeutensa ja urheutensa vuoksi: miten uljaita sorretun kansanosan ääniä he ovatkaan kun uskaltavat tuoda julki tällaisia epäkohtia, joista koko maa päättäjiä ja mediaa myöten hiljenee, miten ylvästä onkaan..

Eikun, hetkinen mitä vittua.

Tuohan on lähes sanasta sanaan sitä ihan samaa mantraa mitä iltapäivälehdet, suositut blogit, mediavaikuttajat ja maamme nykyinen hallitus toitottavat ja ovat toitottaneet eduskuntavaalituloksesta asti - ja jo kauan ennen sitä.

Hitto, sehän on tässä maassa se tuon sanoman vastainen sanoma, jota yritetään ihan lain voimin hiljentää vihapuhevasaralla ja sakoilla.

Surkuhupaisuus on oikeastaan verrattavissa USA:n republikaanien Rick Perryn taannoiseen vaalimainosvideoon, jossa hän kaikessa uskomattomassa moraalisessa rohkeudessaan uskalsi ihan ääneen myöntää olevansa kristitty - maassa, joka on 80% kristitty.

Todellinen laitapuolen kapinahenkinen rap-biisi Suomessa menisi enemmänkin jotenkin näin:

"Maamme maahanmuuttopolitiikka kusee kantaväestön nilkkaan
jos hippien naiivius takaa äänestyksen vilkkaan
hurahuhhahhei, vasemmistopopulistit
Lipponen, Jungner, Arhinmäki, SDP
sillä niin me tehdään Helsingistä Moskei-Ja"

Suomen vasemmisto = uskonto. "Sekulaari pohjoismaa" höpöhöpö.

Sivusta seuraamassani keskustelussa tuli vastaan tämä (suora lainaus):

"Ja ikään kuin suomalaiset eivät raiskaisi lapsia/naisia/pummi sossusta."

Kaikista typeristä maahanmuuttomyönteiseistä argumenteista tämä on ehkä se kaikkein huonoin ja tähän törmääkin aina tasasin väliajoin.

Mikä ihmeen oikeutus ulkomaalaisen suorittamalle raiskaukselle, pahoinpitelylle, tai muulle rikokselle on se, että suomalaisetkin tekevät sitä? Tai miten suomalaisten syyllistyminen samaan rikokseen tekee rikoksesta mitenkään vähemmän vakavan?

Se, että suomalaiset raiskaavat, tekee siitä vielä vakavempaa, että ulkomaalainen raiskaa, koska se tarkoittaa, että yhteiskuntaan, jossa raiskausta on jo, tuodaan lisää raiskaajia. Nimenomaan se, että on suomalaisia rikollisia, tarkoittaa, että niitä ei tarvita lisää.

Ero ulkopuolisen ja kantasuomalaisen raiskaajan kohdalla on se, että kantasuomalainen syntyy tänne ja on täällä jo, ulkomaalaisten raiskaukset ja pahoinpitelyt voitaisiin teoriassa minimoida. Tässä kohtaa tuntuu, että monella monikulttuurisuutta rakastavalla loppu ajatuskapasiteetti kesken ja lyödän kortit pöytään ja valitaan seuraavista: kotouttaminen, integraatio, rasismi, perussuomalaiset. Ja tietenkin ihmisoikeudet!

Tässä on muutenkin nyt se ihan kummallinen paradoksi: onko se raiskaus tai pahoinpitely nyt siis vakava asia, vai ei?

Onko se vakavaa kun kantasuomalainen tekee niin? Jos on, niin kun ulkomaalainen raiskaa, sen pitäisi olla yhtä vakavaa.

Eikö se ole vakavaa kun ulkomaalainen raiskaa? Jos ei, niin kun kantasuomalainen raiskaa, sekin on vain syrjäytymisen/yhteiskunnan/rahan aiheuttaman pahoinvoinnin ja-mitä-näitä-nyt-on vika, eikä yksilöä voida syyllistää mistään.

Niin ja jos ulkomaalaisten huono käytös on oikeutettavissa muuten vaikka Perussuomalaisten ajamalla politiikalla ja sen aiheuttamalla henkisellä tuskalla, tai jotain, niin saanko minä rynnätä nyrkit heiluen asematunneliin ja syyttää henkisestä taantumastani demarien, vasemmiston, vihreiden ja muiden rappiopuolueiden moraalittomuutta, epärehellisyyttä, epäoikeudenmukaisuutta ja päähän potkimista?

Mun mielestä se olisi tasa-arvoa.

Yhdysvaltalainen filosofi John Rawls esitti mallin oikeudenmukaisesta yhteiskunnasta teoksessaan "Oikeudenmukaisuusteoria" vuonna 1971.

Rawlsin kuuluisan teoksen mukaan oikeudenmukainen yhteiskunta voidaan rakentaa vain kuvitteellisen tietämättömyyden verhon takaa. Tämä tarkoittaa siis, että ihmiset kuvitellaan alkutilaan, jossa he eivät tiedä mihin asemaan he tulevat rakentamassaan yhteiskunnassa päätymään.

Alkutilassa yhteiskunnan rakenteita ei siis kannata koota niin, että ne suosivat valkoista heteromiestä tai mustaa lesboa, vaan yhteiskunnan rakenteiden tulee olla sellaiset, että mihinkään ryhmään syntyminen ei aseta perusteettomasti eriarvoiseen asemaan - ei positiivisesti eikä negatiivisesti. Jokaiselle yksilölle tulee siis antaa lähtökohtaisesti mahdollisuus yksilönä toimia yhteiskunnan tuottavana jäsenenä.

Minä näen, että esimerkiksi fyysisesti rajoittuneille rakennetut pyörätuolirampit ovat perusteltu resurssien käyttökohde, jotta näiden ihmisten potentiaalinen hyvinvointi voidaan yhteisön toimesta maksimoida käytössäolevilla resursseilla.

Tämä voidaan käsittää periaatteessa etuoikeutena, mutta perusteltuna etuoikeutena, sillä fyysinen rajoittuneisuus on selvästi elämänlaatua heikentävä tekijä, jonka haittojen minimointiin me alkutilassa kohdistaisimme resursseja, koska kyseinen vajavaisuus voisi osua omalle kohdallemme ja toivoisimme, että voisimme siitä huolimatta kulkea mahdollisimman tehokkaasti ympäristössämme.

Sukupuoleen tai etniseen alkuperään perustuvat etuoikeudet taas eivät ole perusteltuja, eikä sellaisia olisi alkutilassa järkevää laatia, sillä ne voisivat johtaa meidät syntymän perusteella syrjittyyn asemaan yhteen eturyhmään nähden. Toisin kuin fyysinen rajoittuneisuus, sukupuoli tai etninen alkuperä ei lähtökohtaisesti rajoita toimimista yhteiskunnassa, eikä keinotekoiselle tasa-arvoistamiselle ole siis alkutilanteessa tarvetta.

Tämä toimii oikeudenmukaisen yhteiskunnan luonnoksena.

Tietämättömyyden verhon takaa voitaisiin määrittää myös moraalinen ohjeisto. Se voidaan käsittää kuvitteellisena sopimuksena, jonka kaikki yhteisön jäsenet lähtökohtaisesti allekirjoittavat.

Sopimus olisi luonteeltaan sellainen normisto, jonka me laatisimme ollessamme täydellisen rationaalisia toimijoita.

Sopimukseen sitoutumista ei erikseen kysytä ja sen takia onkin tärkeää, että se ottaa huomioon eri ihmisten erilaiset tarpeet mahdollisimman laajasti sosiaaliluokasta riippumatta, mutta säilyttää oikeudenmukaisuuden jäsenten kesken. Minä itse pidän nyrkkisääntönä näkemystä, jonka mukaan jokainen yksilö on vapaa toimimaan ja harrastamaan niin kauan kuin hänen vapaus ei rajoita muiden yksilöiden vapautta toimia ja harrastaa, eikä aiheuta vahinkoa yhteisölle.

Yksilönä ja yhteiskunnan jäsenenä toivon, että en joudu provosoimattoman fyysisen väkivallan kohteeksi. Tämä on siis oikeus jonka toivon itselleni ja vaatimalla tätä oikeutta, sitoudun noudattamaan itse velvollisuutta pidättäytyä provosoimattomasta fyysisestä väkivallasta.

Toisena esimerkkinä vaikka sanan- ja mielipiteenvapaus. Minä itse vaadin itselleni yhteiskunnassa oikeuden olla esimerkiksi avoimesti ateisti ja kritisoida uskontoja tarpeen tullen. Vaatimalla tätä oikeutta, minä olen velvoitettu sallimaan myös muille vapauden uskoa mitä he haluavat ja oikeuden kritisoida ateismia jos kokevat tarpeelliseksi. Rajana sekä ateistille että uskovalle on tässäkin tapauksessa toisen vapaus toimia, eli oma vapaus ei saa rajoittaa toisen vapautta.

Toisin sanoen, moraalin pohjana voidaan käyttää kultaista sääntöä, tarkemmin Sokrateen versiota kultaisesta säännöstä. Kristinuskon tutumpi näkemyshän kuuluu: "Kaikki mitä haluat muiden tekevän teille, tehkää se heille", mutta minä pidän Sokrateen muotoilua "Älä tee muille, mitä et haluaisi itsellesi tehtävän" parempana ja käytännöllisempänä yhteiskunnallisella tasolla.

Tosielämän esimerkkiä käyttäen, miksi Breivikin teot olivat moraalini mukaan väärin, vaikka uhrit olivat poliittisten vihollisieni lapsia ja todennäköisesti ainakin osa heistä oli tulevia poliittisia vihollisiani? Siksi koska se oikeus, joka uhreilla oli sijaita siinä poliittisessa lokerossa, jossa sijaitsivat, on se sama oikeus, joka sallii minulle kuulumisen siihen poliittiseen ryhmään, johon kuulun. En toivoisi, että vasemmistolainen sekopää murtautuisi minun asuntooni tuliaseen kanssa ja murhaisi minut poliittisten näekymsteni vuoksi.

On toki oma kysymyksensä, että millaisen kohtelun teoriassa ansaitsisivat vanhemmat, jotka toimivat moraalittomasti, mutta minun näkemykseni mukaan ei ole oikeudenmukaista murhata lasta hänen vanhempiensa rikoksien vuoksi. Tämä palaa yllä esitettyyn näkemykseen lähtökohtaisesta yhdenvertaisuudesta ja oikeudenmukaisuudesta.

Kultainen sääntö ei tietenkään yksinään riitä, sillä on yksilöitä, jotka poikkeavat sopimuksesta ja vaativat itselleen oikeuksia ilman velvollisuuksia. Sekulaarin moraalin voidaan käsittää myös olevan tietyllä tapaa rampa, verrattuna esimerkiksi teistiseen moraaliin, koska sekulaarilta moraalilta puuttuu valvova isoveli, joka vahtisi yksilöiden sitoutumista sopimuksen vaatimaan normatiivisuuteen.

Tämä voi kuitenkin olla pelkkä illuusio. Näkemykseni asiasta on toki paljolti, ellei täysin riippuvainen siitä, että en usko minkäänlaisen Jumalan koskaan olleen olemassa, vaan uskon jumalakonseptin olevan vain kulttuurievoluutiomme tuote. Tämä viestisi siis siitä, että pohjimmiltaan me kunnioitamme oikeudenmukaisuutta ja haluamme hyvinvoinnin maksimoivan yhteiskunnan.

Tosin, siinäkin tapauksessa, että Abrahamin Jumala olisi olemassa, israelilaiset vastaanottivat Mooseksen lain vasta Siinain vuorella, elettyään vuosikausia ilman tietoa laista, ja selvisivät yhteistyön voimin vastaanottaakseen lain. Luettu laki suurilta osin vahvisti moraaliohjeet, jotka israelilaisilla jo oli. Mutta tämä kirjoitus ei nyt suoranaisesti liity uskontoon.

Jos yhteiskuntasopimus laaditaan tosiaan niin kuin täydellisen rationaaliset ihmiset sen laatisivat, suurin osa ihmisistä sitoutuu noudattamaan sitä, koska ihmisillä on muihin eläimiin verrattuna ylivertainen kyky rationalisoida toimiaan ja ymmärtää tekojensa seuraukset. Kuin leijona tappaa gasellin, se ei ole murha, koska leijonalla ei rationaalista kapasiteettia ottaa vastuuta teoistaan. Ihmisen harkittu tappo on murha, koska ihminen ymmärtää tekonsa seuraukset ja teko on sen takia tuomittava.

Naturalistisesta näkökulmasta meiltä siis puuttuu luonnontilassa esimerkiksi teismin tarjoama yliluonnollinen isoveli, mutta me olemme silti velvoitettuja toimimaan yhteisössä muiden sen jäsenten kanssa, eli meillä on selvä syy noudattaa sopimusta.

Ne, jotka eivät noudata sopimuksen velvollisuuksia, menettävät myös sen tarjoamat oikeudet. Onkin perusteltua eristää sopimusta noudattamattomat ihmiset yhteisöstä, tai jopa eliminoida heidät. Tämä koskee siis harkittuja tekijöitä, tai tekijöitä, jotka selkeästi ovat syyntakeettomia, eli eivät kykene ottamaan vastuuta teioistaan. Yhteiskunnassa, jossa on paljon toimijoita, on otettava huomioon vahingon potentiaali ja erilaiset vahingot on arvioitava niin, että tarkastellaan aiheuttajan kykyä kantaa vastuu ja vahinkoon johtaneet muuttujat.

Syyntakeettomalla ihmisellä ei ole tarvittavaa kapasiteettia sitoutua sopimukseen, eli ei eroa käytännössä aiemman esimerkin leijonasta. Syyntakeettomuuden ei tule siis olla syy erityisvarjelulle.

Sopimuksesta poikkeavien rankaiseminen palvelee yhteistä hyvää, jos ja kun sopimus on laadittu niin kuin sen rationaaliset ihmiset laatisivat yhteisen hyvän saavuttamiseksi. Näin ollen sopimuksesta poikkeavat ovat haittatekijöitä ja toimivat yhteisen hyvän jarruina. Perusteetonta armoa voidaan pitää itse asiassa moraalittomana, koska yhteinen hyvä kärsii, jos sopimuksesta poikkeava saa luvan poiketa sopimuksesta. Moraalin tulee olla kaikille sama ja se menettää arvoaan heti, jos joillekin yksilöille tai ryhmille suodaan erityisoikeuksia moraalin piirissä.

Maanläheisemmin: jos arkielämässä yksilö toimii kuin kusipää ja tätä siedetään, kusipäinen käytös jatkuu, koska sitä ei ole syytä lopettaa. Tästä syystä kusipäisen käytöksen lopettamiselle on oltava syy ja sille on luotava syy. Huolimatta kusipään sosiaalisesta statuksesta, etnisestä taustasta, sukupuolesta, tai muusta vastaavasta ominaisuudesta.