IRC-Galleria

Opetellaan ”varauksella” elämän matematiikkaa
(Absoluuttisessa nollapisteessä on Rakkautta tarjolla äärettömästi).

Dynaaminen sydämenhalkaisijantaajuuden, horisontinluonnonvakionsädekö ihmiselon sisällöstäkö jäi puuttumaan?

Jos massankeskihajonnan kokonaisluvunraja-arvonpiste on kosmoksen erotuksen jakojäännös,
summalauseessa yksi plus yksi.

Pirullinen itsenäinen epätosiko, sitten eriytyi vain erilleen?

Onko Rehellinen Totuus = Illusion valheellinen harha?

Rakkaudenhelmitaulussa on usean ainutlaatuisen yksilön nimittäjä: Yksi aito sisäinen osoittaja.

Pyramidinkärjen epäsuora osoite Häneen Rakkaudenenergiaan on negatiivisesti pariton,
pallon alkuluku elämänsumman: Olla Itse Rakkaudelle jaollinen².

Ennusteen yksinkertaisuudenyhtälön syklinkoron määrä Rakkauden jakamisesta, on yhtä pitävä kuin moninkertaisuus sen loppupisteeseen saavuttuaan ajallaan elämänradalla vaiheeseen kaksi.

Rakkaudenneliöjuurien keskeinen varaus kun on keskipisteenasteen positiivisuuden luomisessa.
Sydämensaldonfunktion staattinen maksimi kun on olla ympyränkehä rajaton, taiteellinen, ääretön ulottuvuus, joka elämänkulmassa.

Elämänsivunkaaren voima on luoda parillinen elämänkoodi, Rakkaudenyhteistyö.
Ikuisenelämän itseisarvollisen sisältörikas maailma läpi elämän.

Minimitasoilla Rakkaudenymmärrys on pohjaton, suurin maksimaalisen sisällöllinen lahja,
kun siinä on Rakkauden sisältörikkaudentilavuus ja sen ymmärtämisentaito.

Loppusummanpituus on luomakunnanajatuksena sekunneissa Rakkaudenlämmöllä jaettu, yhtä paljolla kuin tuloksen tosipaino on sydämenvektorin Rakkaudentasapaino.

Valonnopeudenkertova tulos on sitten ikuisuuden vakio: Muutama sisäisenäänen elämänaallon opin rakkaudenvastineen ymmärryksen integroitu pyhäsana.
Sanoa Rakastan Sinua.

Laitan lapun luukulle, katsotaan mitä loppuvuodesta verokortissa lukee.

Terveisin sokea Tahdon Professori elämänsä kuutiosta Tellukselta.
>Joka ikinen elämänhetki on silleen lahja, sen käyttäminen on joskus pienelle ihmiselle opettavaisen itsekästä, toisaalta hyvin kasvattavaa. Kun uskoo asiaansa ja luottaa johdatukseen, sen oikeudessa ja vääryydessä ja kivistä, mitkä tuotu eteen eväiksi on aika rauhan, ja oppivainen aika on. En kapinoi eteen tuotuja eväitänsä ja valintojansa vastaan, jokainen kuitenkin tekee ne kohdallansa, ratkaisut on vain hyväksyttävä, ja oltava niistä kiitollinen mitä ”luojan” kädellesi tarjottiin. Rakkain ihminen teki elämäntyötänsä, tosin ymmärtämättä tunteita, kunnioittamatta näkemystä – oli se sitten itsekäs tai ei.