Ihmeellisen hyvältä tuntuu olla kotona pitkän työpäivän (ja päälle elokuvissa!) jälkeen. Minusta onkin raskauden myötä tullut varsinainen kotihiiri. Tämänkin jos olisin tiennyt vuosi sitten - no, en olisi uskonut. Tietysti hyvä näin, aika sidottuhan sitä kotiin on sitten vauvan kanssa. Parempi siis viihtyäkin kotona...
Kävin Soilen kanssa katsomassa Klaus Härön Äideistä parhain -leffan. Ennustuksista huolimatta en tirauttanut kyyneltäkään! Mutta ei silti, koskettava tarinahan se oli, vaikkakin vähän ennalta-arvattava. Signe-äitiä näytelleen roolisuoritus oli minusta huippu!
Leffan jälkeen sitten kävin shoppaamassa pari joululahjaa ja kotiin kynttilöitä. Joulutunnelmaa... pitäähän sitä ihmisellä jotakin huvia olla, kun jää "sotaleskeksi". Jännittää kovasti, että miten sitä tulee pärjänneeksi, kun Juha on poissa kotoa. Tai mikäs tässä, jos masu ei järjestä mitään yllätyksiä. No, tietysti kaikki kotityöt jää sitten itselle - vaikka eihän sitä muutamassa päivässä kummoisia edes ole. Kamala ikäväkin on, jo etukäteen. Me ei olla todellakaan oltu aiemmin näin montaa yötä erossa. Onneksi Pikku-nalle jää mulle seuraksi, niin ja Rontti kans. Eli varmaan vaikeampaa Juhalla on siellä "rintamalla".
Huomenna neuvolaan ja iltapäivällä synnytyslaitokseen (-osastoon) tutustumaan. Jännittää molemmat! Nyt kuitenkin nukkumaan.
"Hyvät matkustajat, pikajuna Höyhensaarille lähtee viiden minuutin kuluttua. Turvallista matkaa!" (Pikku-nalle Poju T.)