Juha ja Otsis syö puuroa keittiössä, kohta pitää mennä nukuttamaan poikaa. On tuo vauva jo niin iso, ryömii ja syö äidin orvokit ja kaikkea ;). Kerrassaan hurmaava hymypoika koko Otso!
Loppujen lopuksi aika menee huumaavaa vauhtia. Vasta toi pikku-ukkeli oli miun masussa, ja vielä vähemmän on aikaa siitä, kun ahdistuin mykän möllykän seurasta... Nyt kaikki on toisin. Pikku hiljaa ollaan tutustuttu toisiimme, mullakin alkaa olla jonkinlainen käsitys siitä, millaisen lapsosen me Juhan kanssa ollaan saatu. Pojalla on vahva tahto ja kuuluva ääni jolla se ilmaista. Ja hyvä huumorintaju! Sanotaan, että alle vuoden ikäinen ei tee tahallisia tekoja, mut mä olen kyllä vahvasti toista mieltä. Ihan varmaan se tänäänkin oivalsi, et nyt äiti häippäs eikä siis oo kieltämässä et kukkia ei saa repiä saati syödä. Ei kun menoks...
Eilen oltiin Alajärvellä isotädin hautajaisissa. Siellä taas osa sukua luuli olevansa niin coolia jotta oikein. Typerä se on, ei muuta. En edes haluais olla mikään sydänystävä rouva Katkeron kanssa, mutta jonkinlaisia käytöstapoja vois odottaa ihmiseltä, joka mua niiden puutteesta soimaa.
No, lisää taas...