Juu, siis ikää on mittarissa taas vuosi lisää. Ei tunnu missään! Meni ihan ohi koko synttäripäivä, ei juhlistettu oikein mitenkään. Paitsi että Juha toi ihania kukkia ja lahjan... no, siinähän sitä olikin :). Mä odotin kyllä iltaa, mutta ei se niin mennyt kuin olin toivonut. Rontti nimittäin onnistu ponkaisemaan itsensä mun sylissä iltapäivällä jotenkin hullusti niin, että sen pää kolahti ovenkarmiin oikein kunnolla. Hirveä huutohan siitä syntyi, ja mä menin ihan paniikkiin, että nyt tuli aivotärähdys tai jotakin vielä kauheampaa. Onneksi selvittiin kuhmuntapaisella (tulee varmaan hienoja ristiäiskuvia ;)...), mutta kyllä piti tarkkailla poikaa tavallista enemmän koko illan. Ja olo oli kovin syyllinen, vaikka järki sanoi, ettei se mun vika ollut vaan onnettomuus. Yllättävän paljon voimaa kuusivikkoisella, täytyy sanoa.
Nyt odottelen, että Rontin kastava pappi soittaisi mulle. Jännittää, et olenko ymmärtänyt kaiken oikein. Äsken iski jo mieleen, että jos se sittenkin tarkoitti et se tulee tänään käymään vaikkä puhelusta oli kyllä puhe. No, kohtahan tuon näkee. Nyt pyykkien laittoon!