Tänään kävi sitten selväksi, etten jaksa enää tehdä täysipäiväisesti töitä. Äippäloman alkuun on vielä jokunen päivä, mutta taitaa olla parasta jo luovuttaa, ainakin osin. Luen noita oppilaiden töitä kotona, joku saa hoitaa hommat koululla. Harmittaa, mutta toisaalta olo on myös helpottunut. Helpottunut siksi, että sain ikään kuin siunauksen elää voimieni mukaan. Meikäläisen luterilainen moraali toimii toisinaan niin, että unohdan kokonaan kuunnella itseäni. Ja nyt myös vauvaa. Onneksi maailmassa on paljon minua viisaampia ihmisiä.
Vielä olis muutama joululahja hankittavana. Koko viime viikonloppu meni oikeastaan Juhan kanssa kaupungilla pyöriessä... Saalis oli, sanoisinko kohtuullinen :). Mä aina innostun näin joulun alla, koko ajan tekis mieli ähertää kaikkea - askarrella, leipoa, paketoida, koristella - harmi vaan, että voimat on just nyt aika vähissä. Mutta just nyt on pakko päästä väsäämään muutama paketti.
Huomenna on itsenäisyyspäivä, onnea siis Suomelle! (Aion katsella Linnan juhlia; kaikkien hienojen pukujen bongaaminen on parasta. Eniten odotan tänä vuonna Hanna Pakarisen näkemistä ;).)