IRC-Galleria

Oma tyhmyys palkitaan iskulla vasten kasvoja. Enkö ajatellutkaan loppuun saakka mihin olin ryhtymässä? Ihminen on vitun typerä eläin, se antaa tunteidensa vallata kaiken järkipohjan, ja seurauksena ei ole ikinä mitään hyvää. Myöhemmin on ehkä oppinut elämästä lisää, mutta pään valtaa silti tunne "miksi vitussa edes ryhdyin tähän?". Ilmeisesti kaikki turha on läpikäytävä parempaa tulevaisuutta hakiessa, tai muistaakseen paremman menneisyyden, tai sitten vain unohtaakseen kaiken vain antaakseen itselleen luvan pilata kaikki radalla.

Uskoo saatana niin paljon itseensä että unohtaa realiteetit ja ennen pitkää ei osaa edes pettyä enää. Jossain vaiheessa kuitenkin kyynisyys valtaa kehon ja ihmisraunio on taas valmista kauraa matkalla ojaan vain todistaakseen itsellensä että sieltä pääsee pois. Yhteiskunnan pelisäännöillä pelattu oravanpyörä on loppupeleissä aivan samaa paskaa kuin toisella puolella vetäminen. Kultainen keskitie ja VITUN POSKET SAATANA, korkeintaan itämaisista uskonnoista huokuvaa harhaa. Keskellä poukkoileminen on itsensä kusetusta. Valitse puolesi, unohda huolesi. Vitun ala-arvoista lyyristä keplottelua. Elämä on! Aina samaa paskaa alusta loppuun, pettymyksiä ja vitutusta. Unessa on hetken rauhassa, vaikka sielläkin vallitsee samat profaanista maailmasta opitut säännöt liian usein. Pakokeinoa ei löydy päihteistä, uskonnoista, perheestä tai ylipäätään mistään muusta kuin kuolemasta. Elämä on vitun peli, valitse puolesi, rakenna huolesi. Huolet loppuu kun game overit kilahtaa tauluun.

Jaksaa jaksaa, todellakin jaksaa. Tajuaa vaan tän koko duunin luonteen ni sitä suostuu jatkamaan ihan mielenkiinnosta. Liian paljon tässä mestassa on silti tekemistä ja hektistä helvettiä, tekee mieli taas muuttaa vittu metsään. Rakkaus löytyy pakastimesta, sulatat ja vedät naamas ni se on loppu. Uutta kehiin tyydyttämään omaa nälkää, ei vittu, älkää! Vittumaisesti se pakastepaska löytyy sun sisältäs ku koitat sulattaa sitä. Mun aineenvaihdunta on ainaki vitun nopee.

Ei oo montaa tuntia alkuräjähdykseen. Kela laittaa mut sillon raskaaksi, alulle, taas. Hetken selviää kelalla radalla pahalla, minkä jälkeen vetää velalla. Luukut, hihnaa, nauhaa, hetkellistä mielenrauhaa. Ei se vittu auta eteenpäin, mut hetkellisesti mikä on tärkeetä, tärkeintä. Menenkö sinne taas vai jäänkö tähän, ei vittu. ku mieli tekis vähän. Vittu vittu vittu vittu ei sitä edes tiedä mistä avautuu ja alkaa tuntuu tämäkin suoli tyhjältä, vitun tyhmältä, turhalta kuraselta väkisin väännetyltä vittuilulta.

Sen piti tasaantua mut enpä nyt enää tiedä varmaksi. Neuvooantavaa vaan lisää ja sitä lisää sisään, streittinä ei misään.