IRC-Galleria

Kaksi yötä jouluun on, laskin aivan itse tänään, kun näin paloitellun tontun pururadalla. Joku helvetin vihanen skidikööri veti sen kylmäksi kun tää saatanan tonttu oli menossa vasikoimaan pukille pahoja tekoja. Tontun taskusta löytyin verinen kuulustelupöytäkirja missä luki kaikkien tuhmien skidien nimet ja teot. Skidit tarvii joululahjansa, muttei ole valmiita olemaan kilttejä koko vuotta niiden takia.



Eilinen sujui ennakoitua paremmin. Kaupungilla joulutungoksessa asioiminen vaatii yleensä päihtymyksen alle, mutta tällä kertaa se onnistui ilmankin. Joululaulut ei syöpynyt aivoihin edes pahasti, ja päälle vyöryvät ostomaniasta kärsivät kalkkunalaumat eivät talloneet hengiltä. Päivä vaati kuitenkin veronsa, viissataa euroa ja rapiat. Käteen ei jäänyt oikeastaan mitään. Helvetillistä kulutusta vituttaa katsoa vierestä, mutta siihen lähtee liian helposti itsekin mukaan. Onneksi joulu on vaan kerran vuodessa, ja pian ohi.

Koko kuukauden, ja jo marraskuussa ihmiset sekoavat täysin joulusontaan. On koristelua (kautta likaisten varpaitteni), paskoja ainavainsamoja lauluja, ostovimmaa ja ylipäänsä stressiä siitä miten "selviää" tästäkin joulusta. Se on raffia. Jouluna pitäisi olla rauha? Aatto tuntuukin olevan jonkinlainen kulminaatiopiste mihin tämä parin kuukauden stressihelvetti päättyy, minkä jälkeen koko juhla unohdetaan kuin sitä ei olisi ollutkaan. Asiaa ei auta yhtään median lietsominen eikä se että postiluukku suoltaa jatkuvalla syötöllä mainoksia joista kaikista voi lukea rivien välistä "Kiire kasvaa, jeesus syntyy, oletko valmis? Missä on lahjat? Missä on safkat? Missä on rahat!?". Tätä kansan kulutusfestaria on mahdoton edes yrittää väistellä sivistyksen parissa. Miten olis taas vaihtoehto 2. Metsä?

2 yötä. 2 yötä. 2 yötä.