IRC-Galleria

Sirkuksessa on aina ollut jotain mystistä ja pelottavaa

Sirkus on tullut kaupunkiin! Ihmiset innoissaan lippuja haalii, trokarit ja roudarit isoimman saa saaliin. Loppuunmyytyjä lippuja saa ylihintaan ostaa, köyhät ei tajua, rahalla voi kostaa! Isossa teltassa meno on vitun traagista, lapset kuolee lavalle, pellet tulee kaapista. Tirehtööri hengittää yleisön niskaan, punaiset on silmänsä, leijona saa piiskaa. Kiivastunut villipeto yleisöön hyökkää, klovnit nauraa kuollakseen, tirehtööri nyökkää. Verta ja suolia, shown makaabereja puolia! Nauruun sekoittuu itku, lavan täyttää verilitku. Nyt loppu jo jonglööraus kumma, yleistunnelma on väriltään tumma. Klvonitkin hyökkää kimppuun lasten, paljastaa hampaansa, ja upottaa kaulaan silkohapsen. Himmeät liekit ovat sammuneet, toivonkipinät kaikonneet. Loppui tyystin naurun ja itkun aika, pimeässä hohtaa enää punaisten silmien taika. Eloisa pieni kaupunki on haudattu hiljaisuuteen, sielut korjattu talteen klovnien.

Klovnit. Kuka uskoisi maskien takaa löytyvän vielä jonkin inhimillisen piirteen?

Selatessani vanhoja tekstejäni, en voinut olla pysähtymättä tähän irralliseen lauseeseen:
"Tapakasvatuksen tappamat talipäät pysäyttävät historian"
Tämän jälkeen kirjaimet kertovat:
"uni - kylmää hikeä ja märissä petivaatteissa kierimistä, kuin vieroitusoireista kärsivä rotta. syystä ei tietoa." Ei tietoa? Tästä minulla on vielä vähemmän tietoa. Kuningas alkoholi survoi mieleeni kriittisiä ja kauhistuttavia mielikuvia. Koska opin kirjoittamaan elämänmyönteisesti?
Retorisesta tulee mieleen retarded.



Tähän loppuun vielä parisen vuotta sitten kirjoittamani novelli postapokalyptisesta maailmankuvasta korvatunturilta

Maailma oli autioitunut. Kaikki oli tuhoutunut ja jäljellä olevat ihmiset asuivat hökkelikylissä jotka oli rakennettu pelkästä roskasta ja jätteistä. Ruostunut materiaali näkyi joka puolella. Hyvän ajan kromatut pinnat ja teknolelut olivat historiaa. Media oli täysin kuollut. Hiekkaiset aavikot täyttivät kaiken. Jouluna oli noin 50 astetta celsiuksen mitta-asteikolla ja hiekkamyrskyt riehuivat lumen sijaan. Lapset olivat kauhuissaan kylähökötelmissään kun joulupukki saapui. Hän oli henkilö jota peltiset lehmät vetivät vanhassa renkaattomassa autonromussa pitkin aavikoita. Hän pysähtyi jouluaattona jokaisen kylän kohdalla ja ryösti lapsia hänen suureen kapsäkkiinsä. Joulupukki oli partainen ja limainen vätys jota kaikki pelkäsivät. Hän vei lapset vanhaan tehtaaseen jossa hän teki lapsista peltilehmiä. Muori lypsi peltilehmistä vaseliinia jota pukki tarvitsi limaisen ulkonäkönsä ylläpitämiseen. Aamusta iltaan tehtaassa soi peltilehmien levoton virsi :

"Kynttilä tuikkii kauniisti yössä, pukilla on tylsä mora vyössä. Itse kukin tonttu päätellä voi, kenet joulupukki tänne toi, se itkeä saa, se meluta saa. itke tai kuole ikkunan taa , joulukyljys potkaan jo käy... Ne pukille verkkarit upeat suo, muorille vibran heppoisen tuon, Joulukyljys potkaan jo käy...
Nimet muistiin kirjataan, kun lahjat aukaistaan. Sieltä Heman hyppää onnessaan ja kurkut katkaistaan. Siiiiiiis, ei itkeä saa, ei meluta saa, pukki voi viedä saunan taa, Joulukyljys potkaan jo käy..."

Ja suuret aplodit raikuivat pukin vanhasta kasettisoittimesta liveyleisön uupuessa. Tätä jatkui aina keskikesään saakka jolloin laulu vaihtui riemukkaampaan :

"Mä joka päivä töitä teen, joka helvetin aamu orjaksi meen. Ja kaiken teen vain siksi ain, että pukki ei tappais ja sielu säilyis omanain... Kun kesä vihdoin koitti, pukki hanuria soitti, muori pankolla kiipes ja tontut sikis kuin Alatalon Mikko ilman Korisevaa harjaa taikka Halosen Tarjaa tai paholaisen Arjaa... Nukkumaanmeno koittaa.... kaikkia väsyttää..... Neitsyestä loihdittiin, valo tarttu kaihtimiin, ne lehmät loi ja meille elämän toi."

Joka kesäyö pukki tervasi lehmät jokavuotuista uintiretkeä varten.

Joulukinkut ommeltiin muorin ylijäämänahasta ja sisälle survottiin mm. lakkaserpentiinipirtelöä ja hillavitkuttimia. Joulukinket taas valmistettiin naavaparrasta ja aivolohkoista sekä itäneistä sipulinpalkoista. Joulun aika oli suurta juhlaa, peltilehmät saivat syödä hiekkakakkuja ja mutavelliä hydroksiinilisukkeilla jotka pitivät peltilehmät hädintuskin hengissä. Joskus muori innostui kutomaan tuottoisimmille lehmille iltasukat joita käytettiin vain aamuisin koska joulupukin kello oli yhtä väärässä kuin surmanluodit Matrixissa. Ajankulu ei jäänyt ainoaksi väärinkäsitykseksi sillä muorin sukupuolesta ei ollut vieläkään tarkkaa tietoa, johtuen luultavasti siitä että, muorilla kasvoi heppoinen parta ja housunpunteissa oli joskus huomattavissa eriskummallista hölskyntää. Tiernapojat esitettiin joulun kunniaksi peltilehmien voimin.

"Jaa mee toivotaan, jaa mee toivotaan, vittumaista ja äkillistä kuolemaa. Kiituu, kiituaa ja mee kiituuaa. Epäselvää ja huuruista joulua."

Kun pukki vanhoillisena kuuli törkeästi uudelleensanoitetun version, hänen housunsa repesivät keskeltä kahtia ja jalkovälistä pilkisti pienenpieni karhunpoikanen. Äkisti karhunpoikanen muuttui kolmen ja puolentuuman levykkeeksi. Levyke tipahti maahan ja pukki täyttyi heliumilla, muori meni ruotsiin ja pukki lensi taivaaseen. Ja pappikin sai Lidlin omakseen. Peltilehmät ilakoivat orjuuden päättymistä tovin, kunnes valkeni ettei peltilehmänä eläminen ollutkaan kummoista. Lehmät marssivat Jerusalemiin ja luopuivat kaikenlaisista oikeuksista epäsiveelliseen kielenkäyttöön. Jeesus antoi jokaiselle lehmälle papukaijamerkin ja daavidintähden muistoksi siitä rohkeasta papukaijasta joka sai kymmenen pistettä daavidintähdestä lentomatkallaan Brysselistä kotiin.
Peltilehmistä oli tullut siis tämän tarinan muistuttajia jonka johdosta kiinalaiset keksivät naiset ja paperikoneet. Lehmät villitsivät maailmaa niinkin paljon että myöhemmillä vuosisadoilla keksittiin pontikka ja puhelin. Italialaiset keksivät myös kaikessa viisaudessaan laminointikoneen ja savukoneen yhdistelmän jota käytetään tänäpäivänä etenkin oliivien kuorimoissa sekä kaapelitehtaan uloskäynnin edessä hurtantunnistuksessa ja vesityksissä.