IRC-Galleria

Sirkuksessa on aina ollut jotain mystistä ja pelottavaa

Sirkus on tullut kaupunkiin! Ihmiset innoissaan lippuja haalii, trokarit ja roudarit isoimman saa saaliin. Loppuunmyytyjä lippuja saa ylihintaan ostaa, köyhät ei tajua, rahalla voi kostaa! Isossa teltassa meno on vitun traagista, lapset kuolee lavalle, pellet tulee kaapista. Tirehtööri hengittää yleisön niskaan, punaiset on silmänsä, leijona saa piiskaa. Kiivastunut villipeto yleisöön hyökkää, klovnit nauraa kuollakseen, tirehtööri nyökkää. Verta ja suolia, shown makaabereja puolia! Nauruun sekoittuu itku, lavan täyttää verilitku. Nyt loppu jo jonglööraus kumma, yleistunnelma on väriltään tumma. Klvonitkin hyökkää kimppuun lasten, paljastaa hampaansa, ja upottaa kaulaan silkohapsen. Himmeät liekit ovat sammuneet, toivonkipinät kaikonneet. Loppui tyystin naurun ja itkun aika, pimeässä hohtaa enää punaisten silmien taika. Eloisa pieni kaupunki on haudattu hiljaisuuteen, sielut korjattu talteen klovnien.

Klovnit. Kuka uskoisi maskien takaa löytyvän vielä jonkin inhimillisen piirteen?

Selatessani vanhoja tekstejäni, en voinut olla pysähtymättä tähän irralliseen lauseeseen:
"Tapakasvatuksen tappamat talipäät pysäyttävät historian"
Tämän jälkeen kirjaimet kertovat:
"uni - kylmää hikeä ja märissä petivaatteissa kierimistä, kuin vieroitusoireista kärsivä rotta. syystä ei tietoa." Ei tietoa? Tästä minulla on vielä vähemmän tietoa. Kuningas alkoholi survoi mieleeni kriittisiä ja kauhistuttavia mielikuvia. Koska opin kirjoittamaan elämänmyönteisesti?
Retorisesta tulee mieleen retarded.



Tähän loppuun vielä parisen vuotta sitten kirjoittamani novelli postapokalyptisesta maailmankuvasta korvatunturilta

Maailma oli autioitunut. Kaikki oli tuhoutunut ja jäljellä olevat ihmiset asuivat hökkelikylissä jotka oli rakennettu pelkästä roskasta ja jätteistä. Ruostunut materiaali näkyi joka puolella. Hyvän ajan kromatut pinnat ja teknolelut olivat historiaa. Media oli täysin kuollut. Hiekkaiset aavikot täyttivät kaiken. Jouluna oli noin 50 astetta celsiuksen mitta-asteikolla ja hiekkamyrskyt riehuivat lumen sijaan. Lapset olivat kauhuissaan kylähökötelmissään kun joulupukki saapui. Hän oli henkilö jota peltiset lehmät vetivät vanhassa renkaattomassa autonromussa pitkin aavikoita. Hän pysähtyi jouluaattona jokaisen kylän kohdalla ja ryösti lapsia hänen suureen kapsäkkiinsä. Joulupukki oli partainen ja limainen vätys jota kaikki pelkäsivät. Hän vei lapset vanhaan tehtaaseen jossa hän teki lapsista peltilehmiä. Muori lypsi peltilehmistä vaseliinia jota pukki tarvitsi limaisen ulkonäkönsä ylläpitämiseen. Aamusta iltaan tehtaassa soi peltilehmien levoton virsi :

"Kynttilä tuikkii kauniisti yössä, pukilla on tylsä mora vyössä. Itse kukin tonttu päätellä voi, kenet joulupukki tänne toi, se itkeä saa, se meluta saa. itke tai kuole ikkunan taa , joulukyljys potkaan jo käy... Ne pukille verkkarit upeat suo, muorille vibran heppoisen tuon, Joulukyljys potkaan jo käy...
Nimet muistiin kirjataan, kun lahjat aukaistaan. Sieltä Heman hyppää onnessaan ja kurkut katkaistaan. Siiiiiiis, ei itkeä saa, ei meluta saa, pukki voi viedä saunan taa, Joulukyljys potkaan jo käy..."

Ja suuret aplodit raikuivat pukin vanhasta kasettisoittimesta liveyleisön uupuessa. Tätä jatkui aina keskikesään saakka jolloin laulu vaihtui riemukkaampaan :

"Mä joka päivä töitä teen, joka helvetin aamu orjaksi meen. Ja kaiken teen vain siksi ain, että pukki ei tappais ja sielu säilyis omanain... Kun kesä vihdoin koitti, pukki hanuria soitti, muori pankolla kiipes ja tontut sikis kuin Alatalon Mikko ilman Korisevaa harjaa taikka Halosen Tarjaa tai paholaisen Arjaa... Nukkumaanmeno koittaa.... kaikkia väsyttää..... Neitsyestä loihdittiin, valo tarttu kaihtimiin, ne lehmät loi ja meille elämän toi."

Joka kesäyö pukki tervasi lehmät jokavuotuista uintiretkeä varten.

Joulukinkut ommeltiin muorin ylijäämänahasta ja sisälle survottiin mm. lakkaserpentiinipirtelöä ja hillavitkuttimia. Joulukinket taas valmistettiin naavaparrasta ja aivolohkoista sekä itäneistä sipulinpalkoista. Joulun aika oli suurta juhlaa, peltilehmät saivat syödä hiekkakakkuja ja mutavelliä hydroksiinilisukkeilla jotka pitivät peltilehmät hädintuskin hengissä. Joskus muori innostui kutomaan tuottoisimmille lehmille iltasukat joita käytettiin vain aamuisin koska joulupukin kello oli yhtä väärässä kuin surmanluodit Matrixissa. Ajankulu ei jäänyt ainoaksi väärinkäsitykseksi sillä muorin sukupuolesta ei ollut vieläkään tarkkaa tietoa, johtuen luultavasti siitä että, muorilla kasvoi heppoinen parta ja housunpunteissa oli joskus huomattavissa eriskummallista hölskyntää. Tiernapojat esitettiin joulun kunniaksi peltilehmien voimin.

"Jaa mee toivotaan, jaa mee toivotaan, vittumaista ja äkillistä kuolemaa. Kiituu, kiituaa ja mee kiituuaa. Epäselvää ja huuruista joulua."

Kun pukki vanhoillisena kuuli törkeästi uudelleensanoitetun version, hänen housunsa repesivät keskeltä kahtia ja jalkovälistä pilkisti pienenpieni karhunpoikanen. Äkisti karhunpoikanen muuttui kolmen ja puolentuuman levykkeeksi. Levyke tipahti maahan ja pukki täyttyi heliumilla, muori meni ruotsiin ja pukki lensi taivaaseen. Ja pappikin sai Lidlin omakseen. Peltilehmät ilakoivat orjuuden päättymistä tovin, kunnes valkeni ettei peltilehmänä eläminen ollutkaan kummoista. Lehmät marssivat Jerusalemiin ja luopuivat kaikenlaisista oikeuksista epäsiveelliseen kielenkäyttöön. Jeesus antoi jokaiselle lehmälle papukaijamerkin ja daavidintähden muistoksi siitä rohkeasta papukaijasta joka sai kymmenen pistettä daavidintähdestä lentomatkallaan Brysselistä kotiin.
Peltilehmistä oli tullut siis tämän tarinan muistuttajia jonka johdosta kiinalaiset keksivät naiset ja paperikoneet. Lehmät villitsivät maailmaa niinkin paljon että myöhemmillä vuosisadoilla keksittiin pontikka ja puhelin. Italialaiset keksivät myös kaikessa viisaudessaan laminointikoneen ja savukoneen yhdistelmän jota käytetään tänäpäivänä etenkin oliivien kuorimoissa sekä kaapelitehtaan uloskäynnin edessä hurtantunnistuksessa ja vesityksissä.

Yli vuoden takaista tilitystä ja ylistyslaulua. Kertakaikkiaan virkistävää luettavaa näin jälkeenpäin.

----

Ajatuksen juoksu on pysähtynyt. Se yrittää pinnistellä viimeisillä voimillaan näiden sanojen muodossa ulos tajunnasta. Tuntuu kuin jokin portti estäisi virtaa kulkemasta esteettä. Se on porttiteoriani, viimeinen katse olan yli siihen maailmaan johon tein pitkän ja raskaan matkan. Se matka jatkuu, mutta eri kulkuvälineillä kuin aiemmin.

---

yksi kaksi, perässäni on vaksi. kolme neljä, en tod oo selvä. viisi kuusi, taas tuli hälytys uusi. seitsemän kahdeksan, pippurikaasusta jo oksennan. yhdeksän kymmenen, kopista kotiin hortoilen.

---
Mut kaikista etäisemmältä tuntu tämännäköiset jutskat:

Sä voit tukkii mun suuni, muttet saa tukkoon mun ka boomii, ajatust herättää -"mee duunii" ("lol" toim huom. ...vaiks voin himas petsii doomii.)
Valtion elätti, byrokratia selätti, vast ganja mut herätti.
Nautin pienestä, elän kädestä suuhun, biletyst ei sovi unohtaa, kiipeen pers edellä puuhun.
Ilman kalenterii tai almanakkaa, vittuun päiväkirjat, joku ne kuitenki evidenssiks pakkaa.
Päivä kerrallaan, elä hetkeessä, kukaan kuitenkaan osaa elää menos letkeessä!

UUSI TUOTTAJA, VANHAT KÄVYT, PIENI MUURAHAINEN JA INNOKAS PASKANAAMA.

Vuorokausi vaihtui. Kello sanoo 1:45. Nyt on aika uinua ja toivoa että tämä olisi vain inhottavaa unta. Tästä pitää jäädä raportoitavaa myös kameralle, ei missään nimessä todistusaineistoksi, vaan kamalien muistojen henkiinherättämiseksi. Lääkitys ja pleksit ovat vielä kiven alla, aamulla tulee kiire hoitaa asiat tieltä, jotta päivällä voi aloittaa sen mihin on ryhtymässä. Eläimellisyyden, villipedoksi tulemisen tunteen. Vesikauhuinen hurtta voi olla kaunisteltu näkemys siitä, mihin olen pyrkimässä. Viikonlopun aikana aion etsiä absoluuttista totuutta kelluvasta eedenistä ja naapurimaastamme, ja jollen löydä sitä, tämä matka tulee olemaan silkkaa ajanhukkaa. Huomiseen.

-- Myrskyluodon Muija -skenaario --
Aamupäivällä oloni on lievän kuumeinen. Lääkityksen merkitys korostuu yhä enemmän. Merelle on luvattu myrskyisää säätä. Talvimyrskyn runtelemassa purkissa heiluminen on tunnelmallinen kokemus. Matka tulee olemaan vaikea ja vaarallinen, läpi lumen ja tuiskun. Ihmisiä tippuu kannelta jäiseen sohjoon, vain jäädäkseen potkureihin ennen kuin kuolevat hypotermiaan, alimmat kannet täyttyvät jäätävällä vedellä joka hukuttaa uinuvat juopot ikuiseen uneen. Sillä välin minä istun yksin tiedottomana evakuoidussa yökerhossa hörppien singapore ginslingejä ja tequilatuoremehua. Veden tulviessa yökerhoon, hälytyskelloni alkavat reagoida. Tässä vaiheessa morffaudun Kate Winsletiksi ja selviydyn kuin nainen. Tämänlainen tilanne ei ole otollisin psykedeeleille, ainakaan päässä joka tekee kärpäsestä härän ja tapetista tapettavan. Siinä vaiheessa kun epäröin laivan kiikkumista vaaralliseksi, voin olla varma että näen hyttini ikkunasta sievän lohen joka tulee virnistämään minulle, ja ui tyytyväisenä tiehensä. Tulen pakokauhun valtaan, mielessäni pyörii vain se miten ehtisin juoda paukkuni loppuun ja kuinka saisin viinat mukaan uppoavasta laivasta. Lohi luultavimmin halusi vain alkoholipitoiset juomani! Alkaa väsytystaistelu lohta vastaan, yritän juoda taxfreen tyhjäksi ennen kuin heitän lusikkani avomerelle.

Herään putkasta takaisintulomatkalla, hallusinaatiot ovat vihdoin loppuneet, kiitos antipsykootit! Matkani vasenkätisyyden valtakuntaan on kussut, mieleni on raiskattu ja kädessäni sakkolappu kun astelen terminaalista ulos jäätävään tuiskuun. Saatan kuulla mereltä tuon samaisen lohen nauravan ilkkuvasti minulle. Vai olinko täällä sittenkään? Ei! Kauhukuvien luominen on pahinta mitä saattaa tehdä ennen matkaa matkaa matkaa. Se mitä odotan matkalta, on se miksi matka muuttuu ennen pitkää. Alun hubailu muuttuu painajaismaiseksi demonien kohtaamiseksi kun tiedostamaton alkaa kertoa mitä oikeasti tapahtuu. Siinä vaiheessa voi vain toivoa että käpyrauhanen alkaisi sykkiä unihiekkaa tai vielä mielummin klooriprotikseeniä. Tämä jääköön selvitettäväksi illalla.

Ystäväni kertoi että jumala asuu sokeripalassa. En vielä tähänkään päivään mennessä ole uskonut häntä, mutta ehkä juuri tämän matkan tarkoitus on löytää jumalani, se jää nähtäväksi. Tässä vaiheessa päivää, hoidossa on palasokeri ja unihiekkaa mahdollisesti liian julmalle matkalle. Kiven alla on vieläkin pleksit ja dulla. Tarkemmin ajatellen matkani ei onnistu ilman jauhoa ja lippua zolpidemokraattiseen tasavaltaan. Toisaalta inhimillisten isyystestien maahan saattaa olla päräyttävää viedä jauhoa, jääköön se pois laskuista. Viina tekee saman, mutta paremmin. Sokerilähetys saapunee parin tunnin sisällä. Se sisältää kaksi palaa korkeaoktaanista sokeria ilman tuoteselostusta. Päätin että syön terminaalissa sekä Yingin että Yangin suihini. Aikaa on sen jälkeen noin tunnista kahteen ennenkuin matkani alkaa, vaikka olenkin jo matkalla. Vaikeaselkoiseksi tekstiksi tämä silti paljastaa oleellisia asioita. Seuraava raporttini tulee luultavammin vasta lauantaina höykytyksen jälkeen.

Ainakin lähtökohdat ovat hyvät mielestäni. Valeprofeetta Leary tai hänen opetuslapsensa tuskin olisivat innoissaan aikeistani hässiä aivojani väärien virikkeiden täyttämässä suljetussa tilassa. Ei moni muukaan, mutta ovathan he vain sivustakatsojan roolissa kun tohtori tekee historiaa ruotsinmaasta. Hej jå sverige!

---

myöhemmin

---

Laukkuun on pakattu energiajuomaa ja alcohol killeriä. Oivalsin että sokeri on hyvä säästää eedeniin asti, sillä muuten se ei välttämättä kestä yömyöhään. Otollisin tilaisuus lienee klo 21-22 aikoihin, jolloin huiput tulevat sopivasti puolenyön tuntumassa. niihin aikoihin taidamme myös pysähtyä maarianhaminassa mikä voi sekoittaa tai rauhoittaa aikatauluani. Alcohol killer olkoon lumelääkettä joka auttaa milloin mihinkin, energiajuomallakin voi illalla olla erikoislaatuisia sivuvaikutuksia. Mieli on mahtava voimavara jos sitä osaa käyttää oikein, ja jollei ole tapana herätä pakkopaidasta kurjenmäestä niin voin varauksetta suositella välillä meiningin antaa mennä kauhuun saakka. Se virkistää mieltä, se tuhoaa aivoja, se pistää sinut aina askeleen eteenpäin kohti skitsofrenian kohtua. Mutta jos olet hengessä mukana, sinun ei missään nimessä tarvi ikinä hoitaa kroonisia psykooseja. Ne hoitavat sinua jos olet tarpeeksi kiero. Tämän kaiken takana on usko, itserakas välinpitämättömyys. Uhrauksia on tehtävä tietoisuuden perille saattamiseksi. Mahdankohan uskoa siihen itsekkään?

--- 3 tuntia lähtölaskentaan ---

Sain juuri puhelun. Puolen tunnin päästä olen jo hoitamassa loppuja askareita. Palat ovat jo laukussa, joten paluuta tästä mielettömyydestä ei enää ole. Menemme laivaan pakettiautolla, rauhoittava ennen sisäänajoa takaa mielenrauhan ohikiitäväksi hetkeksi. Mikä osa aivoistani houkutteli minut tähän hullutukseen? Palaisinko viikonlopun jäljiltä steppikengät jalassa?
tohtori kuittaa-

Rysähdys! Miten pystyn välttämään kiusallisia keskusteluja tarvittaessa? Gramofoonilla, tekniikan ihmevempaimella MP3soittimella tietysti. Enää ei kerkeä kuin hakemaan soittimen kotoa, joten kappaleet oysyvät muistissa. Liekö kohtalon ivaa että muistissa on pink floydista pelle hermannin tunnariin. Tästä ei kunniankukko laula, se nauraa...
kuittaa toistamiseen-

Viikonloppuni on luonnollisesti pilalla. Määränpäänä on rakas maamme ruotsi, ja pääasiassa sen monikulttuurinen sulatuskeidas. Viikonloppu vääryyden maassa selvinpäin. Vain kuolleen ruumiini yli. Mahdottomaksi tilanteen tekee se, että pitäisi olla. Eli ei edes alkoholia. Toisin sanoen tämä on pakko vetää lekkeriksi, oikeaksi karnevaalien karnevaaliksi. Ei vappupillejä, eikä serpentiiniä, vain minä, pelkoni ja harhaluulot onnistuneesta viikonloppulomasta.

STOP. Kelataanpa taaksepäin. Viimeiset muistikuvani mahdollisuuksien tukholmasta ovat parin vuoden takaa, juuri ennen joulua. Löysin itseni tukholman sossusta iranilaisjoukkion kanssa ilman rahaa. Asiat kuitenkin järjestyivät. Tähän reissuun liittyy niinpaljon sanoinkuvailematonta häpeää, näin selvinpäin ajatellen että jätän sen hamaan tulevaisuuteen. Tätä ennen muistikuvani samaisesta miljööstä sisältävät paljon viinaa, eetteriä, huuruisen hotellin. Ainiin. ja uudenvuoden.
Vanhoja kelaillessa voin olla varma ettei tämäkään matka onnistu ilman eläimeksi muuttumista. Pahinta on nykyinen aivolohkoni osasto joka tekee näinä päivinä täysillä töitä sen eteen. Se vaatii polttoaineekseen vain yhden oluen, sitten se on menoa. Verovapaa viina, humalaiset naiset ja kusipäiset persoonani koituvat vielä turmiokseni. Miten suodattaa tämän kaiken paskan kelluvassa eedenissä? Ei mitenkään. Se on rakennettu tartuntatauteja ja päihteidenkätön liioittelua silmälläpitäen, aina pohjapiirroksia myöten. Kaikki tiet vievät taxfreehen!

Selvinpäin ihminen sisälläni kieltäytyy vielä joistain paheista, mutta tiedän jo nyt että ohjelmaesitettä selaillessa päähäni pinttyy ajatus tärkeilevästä hienostomaisesta tilaisuudesta. Viininmaistelusta. Tosiasiassa tämä tilaisuus taxfreessä on kielletty hedelmä, se jolla kunnon suomalaisista tehdään villipetoja. Houkutuksien hyttikäytävillä alkaa yömyöhään olla ruuhkaksi asti päihteiden ja naisien keräilijöitä. Ihmiset ovat ihmisille sushia, tanssivat diskossa sushien kanssa ja aamulla suu haisee raa'alle kalalle. Aamulla eeden muuttuu kelluvaksi helvetiksi, sieltä ei pääse pois! Matkani jatkuu tosin aamulla ävnkärin paikalla tukholmaan. Tässä vaiheessa mieleeni juolahti pari terävää seikkaa. Tarvitsen lääkettä! Itselääkintä on avain onneen tunnin yöunien ja kalmaisien muistojen päälle. Mikä sopisi siis lääkkeeksi?

Huominen päivä kuluu siis keräillessä lääkettä mukaan karmivalta kuullostavalle matkalle. Jotain poltettavaa, se on selvä. Myös jotain sumentavaa, ilman muuta. Löytää pitää myös tuotteita jotka saavat kivetkin heräämään eloon. Mieleni valtaa jo pelko, entä jos paljastun?
Aurinkolaseja vahvuuksilla odotellessa, pitänee tyytyä elottomiin muoveihin. Oli miten oli, paljastuminen vaivaa eniten koska matkaseuranani on erittäin läheinen henkilö, läheistä sukua. Hän on huolissaan minusta, koskei ymmärrä gonzoa. Viinan ollessa laillista, on hyvä turvautua nimenomaan siihen oljenkorteen. Kun kerran eläimeksi asti pääsen, en matkan aikana morffaa kertaakaan takaisin ihmiseksi. Käyn sekoittamassa länsinaapurimme täysin. Luultavasti aiheutan sisällissotia ja kauhua vieraalla maaperällä. Aion myös merkata reviirini kuseksimalla pitkin kaupunkia.

Elimistöni teki sen taas. Ruokahalu katoaa jo hyvissä ajoin ennen kuin viina alkaa virrata. Se teki sen jo nyt. Aina vouhotetaan siitä että pitää kuunnella omaa sisintään, ja nyt tosiaan kuuntelen. Normaalisti ruokahalu katoaa sinä päivänä kun viina virtaa, vaikkei päihtymystilaa olisi edes suunniteltu. Nyt jo päivää ennen... Se enteilee todella kovia humalatiloja, muistikatkoksia ja sekaantumista huonoille teille. Ihoni on kananlihalla, vatsassa lentelee perhosia. Itseni tuntien, se tarkoittaa puhdasta gonzoa monta päivää putkeen.

mietin pari päivää kehtaanko kertoa. tehdäkkö blogista täysin todenmukainen? viikonlopun aikana voi tapahtua vaikka mitä (ja viikon).

ja tuli

dfh

Blogi on hyvä tapa seurata omaa elämää, päivärytmittömyyttä. Sisältö tuntuu puuttuvan välillä täysin. Todellisuudessa sisältö on sitä minkä itse näkee sisältönä. Joku päivä nautin vielä elämää suuremmista asioista ilman rahaa,mitään materiaa tai tajuntaalaajentavia. Pyrkimys siihen on kova mutta oppimiskynnys korkea. En usko itämaisiin metodeihin niiden omassa muodossaan joten en lähde opettelemaan mitään muuta filosofiaa tai ylipäätään näitä tapoja pintaraapaisua pidemmälle, onhan elämäni ikioma. Vaikutteita siihen hakee väkisinkin muualta mutta ne eivät saa ohjata minua, korkeintaan antaa suuntaa, ja suuntaakin vain monen vaikutteen yhteisvaikutuksesta. Selvisikö? Jos olit kännissä ja selvisit niin voit huolestua, jos asia selvisi niin voit huolestua myös. Olet hullu jos luet tätä.

Perjantai kului todistaen itselleen muutaman tosiasian mm. sen että mieleni on huomattavasti vahvempi kuin olen olettanut. Käännetapaus tässä jaksossa taas kerran. Luottamus palautuu enemmän kun huomaa olleensa väärässä. Pelko hulluudesta on osittain pahempi kuin kuolemanpelko. Rajan tuolla puolen oli mieleni, ei yksikään kemiallisesti tuotettu aistimus. Kosmos johon kemialla ei ole asiaa, ei edes luonnon kemialla.

---

Kuolema. Elämän suurimmat hetket ovat syntymä ja kuolema, sekä itselle että läheisille. Kuolemanpelko ohjaa ihmisiä tekemään mitä tahansa. Miksi elämän luonnollisimmista asioista pitää tehdä tabu? Onko se pelko luotu ajalla jolloin kirkolle haluttiin enemmän merkitystä? Kuoleman pitäisi olla onnellinen hetki, sitä ei pitäisi yrittää pitkittää tai väistellä. Jokaisen on kuitenkin hyväksyttävä tuleva, ja sen on aina kuolema. Pelko liittyy varmasti myös siihen että oletetaan kaiken loppuvan ihmisen kuoltua. Emme saa varmuutta asiasta ennen kuin koemme sen kuoleman. Sitä odotellessa, vaan ei liian fanaattisesti.

Jos mainitsisin sanan krapula, ottaisin tietoisesti valittajan roolin. Jättäkäämme moinen sana ulos varastostamme ikuisiksi ajoiksi ja korvatkaamme se jollain kauniimmalla. Uusi aloitus...

Heräsin ruumiillisesti hieman loppuunpalaneen oloisena. Ei auttanut muu kuin suostua siskon taivutteluihin lähteä paikalliseen naukkaamaan siideriä. Se kannatti! Ideat paranivat vielä tästäkin ja oluenhakureissun jälkeen löysimmekin itsemme kauniilta maaseudulta pitämässä hauskaa oikein hyvässä seurassa. Sitä olin kaivannut kauan. Viiniä meni pullotolkulla ja olutkin maistui sivussa, makkaraa unohtamatta. Keskustelua syntyi kaiken aikaa eikä kukaan ollut tuppisuuna perisuomalaisena, eikä olisi ollut ilman alkoholiakaan.

---

Saimme myös idean lähteä lämpimänä päivänä kummitusjahtiin. Tiedän että tarinat ovat parhaita ruokkimaan mielikuvitusta joten tämä saari on kuin luotu epätavallisia tajunnantiloja silmällä pitäen. Kauhua,pelkoa,joukkohysteriaa. Sitä kaikkea halutaan kunnes niin tapahtuu. Suhtaudun skeptisesti niinsanottuun yliluonnolliseen vaikken asiasta mitään johtopäätöksiä voi edes tehdä. Jotakin kummallista on vain koettava. Aina mielessä itää ajatus "mitä jos kuitenkin todistaisimme itsellemme että..."

Pelko on ihana tila. Se saa käyttäytymään järjettömällä tavalla ja tekemään hätiköityjä ratkaisuja. Pelko luo lisää pelkoa ja laittaa aistit toimimaan yliaisteina. Pelko tarttuu ja sen aistii. Pelko juontaa juurensa kuolemanpelosta.