Yli vuoden takaista tilitystä ja ylistyslaulua. Kertakaikkiaan virkistävää luettavaa näin jälkeenpäin.
----
Ajatuksen juoksu on pysähtynyt. Se yrittää pinnistellä viimeisillä voimillaan näiden sanojen muodossa ulos tajunnasta. Tuntuu kuin jokin portti estäisi virtaa kulkemasta esteettä. Se on porttiteoriani, viimeinen katse olan yli siihen maailmaan johon tein pitkän ja raskaan matkan. Se matka jatkuu, mutta eri kulkuvälineillä kuin aiemmin.
---
yksi kaksi, perässäni on vaksi. kolme neljä, en tod oo selvä. viisi kuusi, taas tuli hälytys uusi. seitsemän kahdeksan, pippurikaasusta jo oksennan. yhdeksän kymmenen, kopista kotiin hortoilen.
---
Mut kaikista etäisemmältä tuntu tämännäköiset jutskat:
Sä voit tukkii mun suuni, muttet saa tukkoon mun ka boomii, ajatust herättää -"mee duunii" ("lol" toim huom. ...vaiks voin himas petsii doomii.)
Valtion elätti, byrokratia selätti, vast ganja mut herätti.
Nautin pienestä, elän kädestä suuhun, biletyst ei sovi unohtaa, kiipeen pers edellä puuhun.
Ilman kalenterii tai almanakkaa, vittuun päiväkirjat, joku ne kuitenki evidenssiks pakkaa.
Päivä kerrallaan, elä hetkeessä, kukaan kuitenkaan osaa elää menos letkeessä!
UUSI TUOTTAJA, VANHAT KÄVYT, PIENI MUURAHAINEN JA INNOKAS PASKANAAMA.