IRC-Galleria

Ompa tämäkin taas ilma. Sataa ja paistaa, painostavaa ja hikistä.
Jäin sitten huomiseen asti yksin kotiin kun tontsan äiti joutui sairaalaan ja tontsa meni sitten isänsä seuraksi niittymaalle.
Idolsiin olis kova kiirus harjotella. Biisin suhteen tulin vähän toisiin ajatuksiin. Vähän kuitenkin mua huolestuttaa se että mun ääni meinaa mennä heti kun olen vähän aikaa laulanut. Täytyy keksiä jotain apua.
No, semmosta. Tässä mä sitten möllöttelen ja yritän lauleskella.

Tässähän se viikonloppu on mennyt. Miettiessä asioita ja katsellessa ulos kun sataa. Piti mennä eilen rullaluistelua harjottelemaan mutta eipä sitä sitten viittinyt kun satoi vaan. Ja tälläkin hetkellä vettä tulee. Tässä sitä sitten vaan istutaan ja ihmetellään. Siivousta pitäs jatkaa.
Kukas ostais nuo meidän marsut häkkineen?

Piti vähän käydä harrastamassa liikuntaa. Repäsin itteni pururadalle (wuhuu). Vähän näytti sokkeloiselta mutta kyllä mä siellä jonkinlaisen lenkin tein. Siellä sitten hermo lepää kyllä.
Ollaan tässä juteltu ja keskusteltu vakaviakin miehen kanssa. No, katsotaan mitä tulevaisuus tuo. Ei siitä nyt justiinsa sen enempää tähän.
No, ehkä tulis uni nyt paremmin kun on saanu vähän happea.

Pitäisi aina muistaa, että täällä eletään vain kerran. Jos jätät jotain sinulle tärkeää tekemättä koska epäröit, ei sinulle ehkä tule enää koskaan uutta tilaisuutta tehdä sitä tekoa. Kuin myös jos jotain teet, tee se harkiten sillä sitä mitä olet kerran tehnyt et tekemättömäksi saa.
Muista, että niin kuin sinä kohtelet toisia, niin tullaan sinua kohtelemaan aikanaan. Ole tarpeeksi rohkea olemaan oma itsesi, ja tarpeeksi nöyrä myöntämään kun tiedät olevasi väärässä. Älä odota anteeksiantoa jos et ole valmis anteeksi pyytämään ja antamaan.
Eilistä et takaisin saa, tulevaisuudesta et tiedä. Elä siis vain ja ainoastaan tässä hetkessä ja tee kaikki niin hyvin kuin osaat, peläten pahinta ja odottaen parasta. Kun täältä kerran lähdet, et mitään saa mukaasi. Mieti siis mitä haluat itsellesi kerätä; rikkauksia vai rakkautta. Mikä on pysyvää, se ei katoa eikä kannata nojata siihen mikä kaatuu niskaan.
Yritä aina ajatella positiivisesti, sillä pettymykset kuuluvat elämään eikä niiltä pessimistikään välty. Realismi on muutakin kuin taipumista pakolliseen.
Yritä aina kaikkesi itsesi ja muiden eteen. Kun rakastat itseäsi, osaat rakastaa myös muita. Kun muut rakastavat sinua, osaat rakastaa myös itseäsi. Tähän pyörään pääsee mukaan mistä kohdasta vain, vaikka se ei aina helppoa olekaan. Asioissa onnistuu vain yrittämällä.

Niin se juhannus oli ja meni. Festarit tuli käytyä ja olihan se ihan kivaa. Ollaan kyllä ihan väsyjä eikä oltais enää eilen jaksettu mitään.
Arki alkaa huomenna ja niin pois päin. Saa nyt nähä mitä tapahtuu.
Nukuin tänäänkin ihan liikaa, en ymmärrä mikä on. Ei muuta erityistä...

Eka festaripäivä takana ja jo nyt ollaan ihan kuolleita.
Tuli nähtyä tosiaan Happoradio, Ari Koivunen, Redrama, Kotiteollisuus, The Rasmus ja mitäs muita. Duudsoneilta sain rmj-paidan, ja Koivusen Arilta vesipullon. Ehhehe.
Hieno meininkihän siellä oli, paljon ihmisiä ja hulinaa. Nyt täytyy mennä nukkumaan että jaksaa taas huomenna.
Öitäpä öitä.

Elikkä huomenna se sitten alkais se festarihulina. Aamulla vielä täytys käydä kai kaupassa ja kattoa vaatteet ja tavarat valmiiksi.
Tänään olis voinu sinänsä olla parempikin päivä että nukuin taas monen monta tuntia pitkin päivää. En tiedä mikä niin väsyttää.
Kattelin tossa äsken parvekkeelta että tuolla pihassa menee taas meidän city-pupu. Se kai asuu tässä jossain, loikkii aina tässä talon ympäristössä pitkine korvineen.
Semmosta. Festarikuulumisia kai sitten huomenna. Tai lähiaikoina.

Juups. Tontsan synttärit oli ja meni. Siellä Niittymaalla otettiin rennosti.
Tänään tultiin kotiin kun mun selkä on taas niin kipeä, mutta ehkä se tästä.
Kyllä tuo sade tekee raikkaan ilman. Mä en ole koskaan pistänyt pahakseni näitä kesäsateita joista jotkut jaksaa valittaa. Hei, SE ON VAAN VETTÄ. Kyllä se kuivuu eikä siihen kuole. Eikä sitä ulos tarvi mennäkään jos ei ole pakko eikä tykkää.
Tontsa pelaa uutta Wii-peliä jonka ostin sille lahjaksi ja semmosta. Tässä se lauantai-ilta menee rennosti.

Tässä on taas menny pari päivää sillain ohi vaan.
Olin eilen terkkarilla ja kyllähän sieltä selästä oli skolioosia löytynyt. Veriarvot lähes kaikki hiukan alakanttiin, vaan punasolujen tuotanto yläkanttiin. Se taitaa tietää b-vitamiinipistoksia tai ainakin kuuria muuten.
Tossa aamulla kun nousin sängystä, tapahtu jotain aika mielenkiintosta. Yhtäkkiä vaan kaaduin maahan, enkä oikein tajunnut itsekään että miksi. Tontsa oli puhelimessa ja katto vaan että mitäs nyt tapahtui. No, yritin nousta ylös ja ottaa askeleen... humps, taas oltiin maassa. Sitten tajusin että toinen jalkani nukkuu. Ei siis pidä lainkaan. Odottelin vähän aikaa lattialla ihmetellen ja kyllä se jalka sitten alkoi pitämään mutta hassulta tuntui vähän koko päivän...
Niin, rmj:hin on nyt sitten liput hankittuna. Olin kyllä niin vastaan sitä hommaa ja olen vähän vieläkin mutta kai siellä käydä voi kun se nyt kerran täällä Porissa on ja onneksi pääsee ihan omaan kotiin yöksi, ettei tarvi koko aikaa kattella sitä teinien sekoilua.
Vuorokausi on vaihtunut juuri siihen malliin että Tontsa vanhenee tänään. Synttäreitä siis tänään vietetään ja tarkotuksena olis ainakin käydä leffassa ja mennä Niittymaalle taas.
Sellasta ja heikun keikun.

Vannon uskollisuutta.
En ymmärrä.
Tuntuu että.
En tiedä.
Haluan.
En voi.
Miksi?
Silloin ennen.
Olisipa.
Ikävä.
Miten?
Luovutan.
Ei lopu.
Aina.
Ei koskaan.
Mitä?
Täytyy.