IRC-Galleria

Kaikkea sitä taas onkin...

Tämä harmaus tuolla ulkona sais jo tosissaan alkaa riittämään. Ei huvita mihinkään lähteä kun samaa massaa taivaalla koko ajan ja vettä tulee enemmän tai vähemmän. Missä mukava, pieni pakkanen ja lumipeite??? Kysyn vaan.

Niin, ja ihan pakko sanoa kyllä sekin, että onhan se mukavaa että mun mies kelpais muillekin. Voi morjes. Pitäskö itkeä vai nauraa. Ehkä teen molempia.

En tiedä onko se syysmasennus vai mikä mutta meinaa taas nuo rakkaat kissatkin käydä hermoille. Mitään en voi tähän pöydälleni jättää, kaikki viedään. Tiputetaan lattialle, kadotetaan jonnekin hyllyn tai pöydän alle ja väliin. Ääh. Aatu ei anna leikata kynsiä, olen miettiny että pitäskö se oikeen viedä eläinlääkärille siihen toimitukseen että jos ne laittas sen vähän edes pöllyihin niin ei jaksais pistää vastaan niin koko voimallansa. En tiä.

No, tämäkin päivä on jo huomenna eilinen

Menipä sitten harvinaisen hukkaan tämä päivä. En tehnyt niin yhtään mitään, vaikka koneellinen pyykkiä piti edes pestä. Työkkäriin olis tänään tarvinnu ilmotella jotakin, mutta en sitten saanu puhelimella sieltä ketään kiinni. Pallottelivat puhelua vaan ainakin kolmen vaihteen ja työntekijöiden välillä. Ja työntekijäthän ei vastanneet.

Huomasin justiinsa että niin, olis pikkusen niinkun pakollinen hankinta tuo Avatarin extended collector's edition. Menisköhän siihen koko omaisuus? Voi itku, Avatar kakkosta saakin odottaa sitten vissiin noin neljä vuotta vielä. En ala.

Huomenissa saapuu taas viikonloppu. Näin se taas tämäkin viikko meni ilman töitä, ellei huomenna aamulla puhelin soi.

Ompas tässä taas ollut kaikenlaista.

Tänään kaupassa käydessäni tuli vastaan ihana pikkumies ja takasin tullessa kyllä kastuin ja palelluin taas harvinaisen tehokkaasti. Taivaalta alko tulla märkää raetta aivan solkenaan ja jäinen tuuli paiskoi sitä pitkin naamaa ja sitten oli vaatteetkin jo ihan märät.

Ajatukset kiertää samaa rataa, en oikein osaa just näinä päivinä tarttua mihinkään, kunhan haahuilen. Uiminen piti alottaa taas jo ajat sitten ja... no, olen sentään kirjastosta lainaillut kirjoja. Vois sitä kyllä joskus jotain muutakin tehdä kun kotona möllöttää. No toissapäivänä oltiin kaupungilla rakkaan ystävän kanssa, se oli mukavaa. Masu sillä on pyöristynyt nätisti ja semmosta.

Eipä tässä taas kun viikkoa eteenpäin, päivä kerrallaan.

Tämmönen tiistai. Aamupuoli meni vähän lekotteluksi mutta sainhan mä tänään aikaseksi sentään enemmän kuin eilen.

Ei silti tänäänkään vissiin kovin paljon mitään kirjottamisen arvosta tapahtunu... tavallista vaan. Kaupassa käyntiä, tiskausta, telkkarin kattelua... niiden olis paree kutsua mut töihin ennenkun totun liikaa tähän kotona makaamiseen.

Huomenna vois koittaa jos sais oikeen lattiat pestyksi ja kirjastossakin tarvis taas käydä vaihtamassa kirjat.

Olen kyllä tänään tehnyt varmaan uuden päiväkohtaisen laiskuusennätyksen. En ole mitään tehnyt, en siis niin kertakaikkiaan mitään. No, eipä tällasia päiviä onneksi usein tule.

Ressaa vähän että millä rahalla sitä matkustellaan tulevana ja sitä seuraavana viikonloppuna. Kyllä kummitytön synttäreille pitäisi päästä osallistumaan. Oivoi. No, ehkä ne jotenkin järjestyy.

Ääh, huomenna lisää...

Semmonen taidan olla. Voi ääh ja ääh. Eipä siinä mitään, eilen lähdin kaupungille kävellen huonojen kenkien kanssa ja kyllä se jaloissa tuntuukin. Herkuttelin grillillä ja sitten kattelin hallilla telkkaria niin kauan että mies muisti tulla mut sieltä hakemaan. =oD

Tänään ihan tässä rauhassa istuessa sain jonkunlaisen ihme kohtauksen. Yhtäkkiä veti silmät ikäänkuin "vinoon", näkökenttä alko pyörimään silmissä ja sitten vaan meinasi sumeta. Eikun sängylle makoilemaan ja soitto miehelle että jos tarvis päivystykseen lähteä. No, mittailin sitten verenpaineen ja kone näytti sitä rytmihäiriökuvaketta. No jee. Lääkärin kanssa juttelin ja se oli sitä mieltä että tadaa, olen saanut elinkumppanikseni yhtäkkiä migreenin. Mikä on kyllä sinänsä outo juttu, että nämä näköhäiriöt alkoi juuri silloin kun Clotamia aloin syömään (joka on nimenomaan myös migreenilääke) ja se että päänsärkyä näihin ei liity koskaan. No, kai se on lääkäriä uskominen, ainakin toistaseksi...

Tähdet on jälleen tanssinu ja yllättävä parihan sieltä tällä kertaa putosi. Ei ehkä ihan oikea pari. Mutta yleisöllä on sitten vaan mielipiteensä.

Tänään oli jo huomattavasti inhimillisempi ilma iltapäivällä käydä kaupungissa. Kyllä se silti tuulee vielä ja vähän väliä tulee alas joko vettä tai räntää. Tai rakeita.

Ella on leikkauksen jälkeen kyllä tullut aika palleroksi. Ruokahalu on kasvanut ja mahanseutu sitä mukaa. Millanenkohan plösö siitä vielä tuleekaan. =oD

Oivoi, ensi viikonloppuna olisi Helsingin reissu edessä (jokavuotinen näemmä) ja sitä seuraavana olis vissiin hautajaiset tiedossa. En tuntenut edesmennyttä, mutta laulamaan pyydettiin. Saa nyt nähdä.

Ajatukset pyörii päässä taas ympyrää, mikähän niihin auttais? Ei vissiin mikään. Aika ehkä.

Kyllä se on ilmoja pidelly. Kävin iltapäivällä tuossa Prismassa ja kävellessä tiesin heti että nyt kylmetän itseäni liikaa. Huomenna aamulla on varmaan mahtava olo. Mutta minkäs teet kun sitä ruokaa tarvii hakea.

Uskomatonta, huomenna on TAAS perjantai. Näin ne viikot vaan menee. Minkähänlaisen myrskyn se yöksi tekee, kai sitä märkää loskaa tulee taivaalta, mutta vedeksi se maassa vielä muuttuu. Tarvii kyllä pian ladata bussiläpyskä.

Että tämmöstä mielenkiintosta tällä kertaa...

Ilmat senkun kylmenee. Meinaa tulla vilu kun menee tuonne ulos. Mutta vielä se on luvannut että lämpenee ennen kunnon talvea, ans kattoa nyt sitten.

Eipä tässä tänään mitään ihmeitä taas ole ollut, perjantaita odotellessa. Tulee sillon sitä palkkaa vielä. Saisivat ne taas töihinkin kutsua joku päivä.

Huomasin tuossa eilen että kummasti alkaa minuakin joskus kiukuttamaan toisten asiat. Siis semmoset jotka ei mulle millään tavalla kuulu, mutta kun toiset käyttäytyy niin ilkeästi muita kohtaan että tekis mieli... no en tiedä. Miten se voikin niin riepoa, vaikka jokanenhan hoitaa asiansa niinkun tykkää. Omaan nilkkaan se pilkka sitten osuu kuitenkin.

Mitäs tässä kun huomenna lisää...

Että tämmöstä.

Lähdimpä sitten kaupunkiin kaupassa käymään. Tein ostokset, ja menin torille odottamaan linkkua. Sitten siihen tulee joku spurgu höpöttämään ja kähmimään. Oli senpäiväset jutut ja piti lääppiä joka paikasta. Yök. Työnsin sitä jo kauemmas ja onneksi bussikin siihen sitten tuli. Luikahdin autoon, mutta tämä sankari oli tulossa pummilla samaan autoon mun perääni. Poliisit sen sitten siitä haki. Nauratti niitäkin kun kerroin mistä oli kyse.

Tulin kotiin ja meinasin että jaa niin, vois kai sitä taas syödäkin jotain. Yhtäkkiä ilmesty taas sahalaidat ja spiraalit näkökenttään, ja vähän vaikea oli siinä sitten mihinkään kohdistaa katsetta. Kyllä mä tollasia aina vähän säikähdän, vaikka todnäk kyseessä onkin vaan se ettei veri kierrä kunnolla aivoihin, niskatkin kun on aina jumissa. Tarvii silti tästä(kin) kertoa lääkärille jos kovin pitkään ja usein jatkuu.

Nyt tulis telkusta V...