IRC-Galleria

Siis että osaa olla ihanaa... viikonloppu. Saa NUKKUA. Nukkuanukkuanukkua. Ja kerkiää tekemään muutakin.
Työharjottelussa on ollut kaikenlaista, uusia ihmisiä ja asioita. Mielenkiintosia juttuja siellä näkee ja kuulee. Ne pistää miettimään. Aamulla herääminen on ollut tuskaa ja päivällä on meinannu välillä väkisin tulla uni kesken kaiken, mutta urheasti on yritettävä pysyä mukana.

Toinen työpäivä oli myös melko mielenkiintonen. Uusia ihmisiä ja uusia asioita paljon. Taivaalta on tänään tullu jäistä vettä alas, niin maa on monessa kohtaa aika peiliä.
Siivonnu oon taas tänään jonkun verran ja ihmetelly kun kaikki tavarat tuntuu katoavan nenän alta. En tiä oonkohan mä ressaantunu jostain liikaa vai mikä se on. Töissäkin olin lähtemässä, kun huomasin että avaimet on hukassa. Ymmärsin kuitenkin, että niiden oli pakko olla kanssani samassa tilassa koska olin niillä juuri sisäänkin tullut. Aika pitkään mietin ennen kuin tajusin että ne roikkuu mun kaapin lukossa.
Että semmosia vaan. Eipä muuta. Kai sitä tarvii pian nukkumaan mennä.

Ja se olis sitten ensimmäinen päivä uudessa työharjottelussa takana. Ihan mukavastihan se meni, ei mitään ihmeempiä ongelmia ollu. Ihmiset tuntu mukavilta ja kaikki sujui ihan ok.
Kotiin tullessani moikkasin kaveria. Nyt olo tuntuu aika väsyneeltä, johtunee siitä että en saanu enää aamuviiden jälkeen unta.
Kauheesti olis kaikkea muistamista, toivottavasti jaksan kaiken mitä pitääkin. Kai se tästä jotenkin, jollei ylväästi astellen niin ainakin sitkeesti kontaten.

Hiljasta on ollu. En oo kauheesti muualla ollu kun täällä kotona vaan. Siivoillu olen ainaskin jonkun verran ja kuunnellu musiikkia.
Mun kultarakas on kyllä niin enkeli ettei oo tosikaan. Miten se voi ymmärtää ja tajuta kaiken niin mahottoman hyvin? Miten voi olla joku niin kiltti, lämmin, vahva ja rohkea ihminen?
Kevät tekee tuloaan. Aurinko jo lämmittelee jonkun verran. Huomenna alkais sitten se työharjottelu siellä Ulvilassa. Kaikenlaisia huoliahan sitä aina kertyy mutta loppujen lopuksi kaikki kuitenkin kääntyy tavalla tai toisella parhain päin.

Koulussa oli vaihteeksi jotain mielenkiintosta, oli kuuroutunut mies puhumassa meille ja sitten pelastuslaitokselta oli yks mies puhumassa pelastusjutuista, lähinnä liittyen tulipaloihin. Se anto meiän kuunnella kasetilta yhen hätäpuhelun, ja empä oo monesti niin hätääntynyttä ihmistä kuullutkaan. Nuori äiti soitti kun oli lapsi menny elottomaksi, kun oli jotain juuttunu kurkkuun. Ruottin päättökoeaineen kanssa tahin puolitoista tuntia sanakirjan kanssa, kaippa siitä läpi päästään.
Aurinko lämmittelee päivällä, mutta aamulla oli vielä kylmä, pakkanen on kireetä. Tiet alkaa kuitenkin olla sulia ja osa ihan kuiviakin.
Oman rakkaan kanssa tuli taas juteltua, ja että mää oon niiiin hyvällä tuulella aina sen jälkeen. Mä olen nyt siivonnu sen suhteen luurankoja kaapista, kertonu sille kaiken ettei tule sitten mitään yllätyksiä. Kun se tietää minusta ne ilkeimmät ja pahimmat jutut, siitä voi lähteä vain parempaan päin.
Näin tänään. Viikonloppu kolkuttelee ovella.

Nousin suht ajoissa ja suksin koululle ihmettelemään. Siellä suunnittelin taas hommia eteenpäin. Kovasti töitä teettää jos haluaa pysyä kaikessa mukana mutta kai se vaan sitkeesti pitää jaksaa.
Eilen sain sen yhden kiukkusen ihmisen vähän jo rauhottumaan. Oli se aikamoista, tuli taas ensin semmosta tekstiä että huh huh. Mutta sit keskustelin sen kanssa ihan vakavasti ja päästiin jo siihen pisteeseen että pystyttiin juttelemaan ihan järkevästi.
Meillä oli enkun päättökokeetkin eilen, ja suullisesta osasta saatiin arvosanat samantien, ja mä sain meiän ryhmästä parhaan numeron. Se tuntu ihan mukavalta. =o)
Tänään ois vielä niin paljon tekemistä että ohhoijaa... väsyttää välillä kun ei voi hetkeksikään hellittää ja antaa vaan olla, kun heti menee asiat ohi ja mönkään. Koskahan nuo mun marsut tullaan hakemaan?

Taas on yksi reissausviikonloppu takana. Vaasassa kävin. Siellä oli muuten mukavaa mutta ilma ei ollu paras mahdollinen. Kauhean tuulen kanssa tuli lunta. No mutta. Syötyä tuli, nukuttua ja juteltua, parannettua maailmaa. Puheltiin kyllä kaikki maholliset ja mahottomat asiat läpi. Ei sitten oikeen muuta tehtykään.
Tänään kävin kävelees kaupungilla vaan ja ajatuksissani olen ollut. Eilen sain taas listan uusia nimiä, että silleen. Oon kai mä ihan kamala ihminen. Löl. Eipä siihen osaa mitää sanoa.

Koulussa ei taas ollu kauheesti ohjelmaa, mutta saatiin sentään jotain aikaseksi. Sitten tulin keskustan kautta kotiin. Aloin miettimään, että sinne Afrikkaan tarvii päästä käymään tässä elämässä. Voisin ens viikolla käydä pankissa avaamassa semmosen uuden talletustilin, mihin laittaisin aina vähän kerrallaan sivuun. Ja ehkä sitten parin, kolmen vuoden päästä ois sen verran säästössä että pääsis vaikka oikeesti lähtemään. Ois henkilökohtanen matkaopaskin... =oD <3
Juteltiin taas rakkaan kanssa, ja musta tuntuu aina vaan enemmän että nyt oon löytäny jotain tosi erilaista, hyvää ja arvokasta. Ihanaa, huomenna näen sen!
Nyt kai tarvii mennä nukkumaan, aamulla on aikanen herätys.

Jos luet tätä, jos silmäsi liikkuvat juuri tällä hetkellä näiden sanojen yli,
ole kiltti ja kirjoita kommentti, jossa on muisto sinusta ja minusta,
vaikka emme edes puhuisi usein. Se voi olla ihan mitä tahansa haluat
- hyvää tai huonoa. Kun olet tehnyt tämän, laita tämä omaan päiväkirjaasi
ja ylläty (tai kauhistu) siitä, mitä ihmiset muistavatkaan sinusta.

Eli olin kotona vaan taas kun ei ollu tänään koulussa tuntejakaan. Surffailin netissä ja... empä sitten paljon muuta tehnykkään. Paitsi juttelin kultani kanssa, mistä tuli turvallinen, rauhallinen ja hyvä olo. Mun rakas on oikea enkeli.
Kisu makoilee tällä hetkellä sylkyssä ja marsut viettää tavallista marsujen elämää. Kohtahan nekin lähtee sitten toiseen kotiin.
Huomenna aion herätä ajoissa ja mennä tekemään vähän hommia. Eli kai se on nukkumaanmenoaika.