IRC-Galleria

Kai tuo otsikko jo aika lailla kaiken kertoo. Elikä tänään loppui taistelu, loppui kipu ja tuska, pelko ja kaikki muu. Vaikean sairauden väsyttämänä äiti antoi periksi aamulla, ja siirtyi sinne missä ei enää kuolemaa ole.

No, arvatenkin tässä on ollut aika lailla pallo hukassa ja pää sekasin tänään. Vilunväreet on menny ja mahaan sattuu ja mitenkään päin ei ole oikein hyvä olla. Kyllä se fyysinen puoli alkaa aina oireilla vaikka aivot ei vielä ihan täysin ole tapahtunutta ymmärtäny. Kaipa se isoin suru jää sinne hautajaispäivään sitten kuitenkin. Outo olo on vaan ajatella että enää en voi äidille kertoa niitä kaikkia pikku juttuja, nauraa sen kanssa ja muuta...

No, huomenna katotaan mikä olo.

Hyvästi äiti, hyvää matkaa pilvenreunalle.

No niin. Tässä on nyt taistelu vaan tiivistynyt, äiti menee nyt jo siinä pisteessä että en tiedä miten kauan kestää enää. On se rankkaa nyt ja ei aina tiedä mitä sitä sanoisi tai tekisi.

Eilen sen jälkeen kun kävin äitiä katsomassa, käväsin syömässä myös Raxissa. Soiteltiin siskojen kanssa, ja tässä kotonahan on iltasin tullut juteltua taas semmosen ihan mielenkiintosen ihmisen kanssa. Tietenkin se on tuolla rapakon takana, mutta meinasi että ei olisi kovinkaan iso ongelma hänelle tulla Suomeen. Mitenkäs niiden kaukosuhteiden kanssa on tähän asti aina käynytkään... kun nyt osaisi olla ajattelematta ja odottamatta liikoja ennenkun on ainakin ihan livenä nähnyt toisen.

No huomenna taas sitten liikenteeseen, tarkistamaan äidin vointi, ja jos kaikkea semmosta pientä ohjelmaa kehittäis.

Äidin tilasta on saanut olla huolissaan ja murehtia, se on nyt vaan menossa koko ajan huonompaan päin. Melkein joka päivä olen sitä käynyt katsomassa, ja tänään sillä oli nyt jo sitten lisähapen tarvetta. Kommunikointi ei enää oikein suju. En tiedä... :(((

Huomenna olis tarkotus mennä aamulla uimahalliin ja siitä sitten kaupunkiin ja leffaan. Kai sen äidin vointi pitää sitten tarkistaa myös taas. On se kiva että nyt tuntuu vähän siltä että tuo liikuntakin olis alkanut kiinnostamaan. Jos sais ton uintiharrastuksen liikkeelle.

Ei kai tässä voi muuta kun katsoa millanen viikonlopusta tulee.

Kaikenlaista taas. Naamakirjassa on kaveripyyntöjä sadellut ja alkaa aika vilkasta olemaan siellä se keskustelu ja kaikki. Eipä siinä mitään.

Äitiä olisin käynyt katsomassa tänään, mutta sepä oli taas sairaalassa. Onneksi oli päässyt siiten kuitenkin kotiin nopeasti, huomenna siis uudestaan menen katsomaan miten siellä voidaan.

Pakkaset ne on nipistelly joitakin päiviä jo aika kirpeästi, mutta nyt viikonlopuksi ja ensi viikoksi lupailee vissiin jo vähän maltillisempia lukemia. Pitäis mennä sinne uimahalliin että pääsis saunaan lämmittelemään. :)

Ps. Hyvää syntymäpäivää mun poitsuni.

Heipä hei. Viikonloppu alkaa taas olla takana. Ei ole oikein ollut fyysisesti kaikkein paras kunto, mutta nyt alkaa helpottaa. Äitiä kävin taas katsomassa, ja kovasti se on aina siitä kiitollinen. Kaupungissa istuin vähän aikaa Hesellä ja tulin sitten kotiin. Hyvää musiikkia löytyy taas koko ajan, kiva juttu tietty. Yritän myös kovasti mainostaa ja saada tykkääjiä tuonne mun naamakirjasivulle että tosiaan saisi joskus sinne vähän niitä tykkääjiäkin enempi. :D Kannustusjoukkoja että jos joskus tulisi tosissaan lähdettyä pyöräilemään sinne kauemmas.

Talvikin se sitten vihdoin tulla tupsahti kunnolla, tällä hetkellä taitaa ulkosalla olla rapiat 10 astetta pakkasta ja lunta tulee hiljalleen. Ei kai siinäkään, ompahan ainakin normi sää vuodenaikaan.

No ei kai tässä sitten taas muuta...

Kyllä tuli yö taas ihmeteltyä että kun ei uni tule, ja kun se vähäksi aikaa tuli niin painajaisiahan sitä piti katsella. Sitten ohjelmassa semmosta että tänään oli taas käytävä kattomassa sitä äitiä. Yritin auttaa parhaani mukaan. Kaupungilta hain myös uuden mokkulan, tällä kertaa Soneran ja voin kertoa että tuo saunalahden tikku lentää nyt jonnekin.

Onneksi nyt viikon lopulle on vähän lupailtu jo sitä oikeeta talveakin. Saadaan sitten se kevätkin joskus. Kaipa tämä tästä.

Menipä tuo viime yö vähän pepulleen kun piti roikkua puhelimessa. On sitten olokin ollut tänään sen mukanen. No eipä tässä kyllä mitään mainitsemisen arvoista ole tänäänkään, mitäs tässä muuta kuin kovasti vaan miettii asioita. Senhän mä osaan.

Hyvää musiikkia onneksi on löytynyt, kyllä sitä aina tulee eteen uutta kuunneltavaa kun vaan pitää korvat auki. Tosin nyt on kyllä toinen korva vähän lukossa.

Että tämmöstä, katotaan josko jo huomenna olis taas oikeesti jotain kirjotettavaakin.

Eipä se talvi näytä tulevan vieläkään. Jää lyhyeksi. :D

Rauhallisesti kotosalla tämäkin päivä mennyt. Joku hyvin kaukainen vanha tuttu jostain ala-asteajoilta alkoi juttelemaan naamakirjassa ja jopas on mielenkiintosta hommaa tämäkin. Hyvä kun muistan koko ihmistä mutta toinen on kyllä kovin halukas tapaamaan. :D

Huomenna vielä saa vähän laiskotella ja maanantaina kovasti vaan hommia taas että tämä elämä menis jotenkin eteenpäin.

Näin se on tosiaan uusi vuosi korkattu käyntiin. Tänään ollut taas hiljasempi päivä, mutta käväsimpä edes iltapäivällä kaupungilla kaupassa. Outoa oloa vaan on vielä uudenvuoden jäljiltä kun tuli valvottua silleen aika reippaasti. Netti vaan tökkii, mitää varmaan huomenna kattoa onko tarjolla jotain muuta kuin saunalahtea.

Niin ja... juhuu, pistin tänään ekan satasen sivuun matkakassaan. Siitä se lähtee.

Eipä muuta tänään...

No niin. Vuosi on vaihdettuna taas. Menin sitten eilen Poriin tosiaan sitä juhlistamaan, tulihan siellä nähtyä rakas paras kaveri ja vähän muitakin, ja raketit oli hienoja. Ei silti mitään kovin ihmeellistä iltaan kuulunut, perusjutut kaverin kanssa. :D Yöksi tosin jouduin vähän muualle kuin mihin piti.

Mutta mutta... mitäs se 2013 piti sisällään?

Alkuvuodesta rauhallisen uudenvuoden jälkeen annoin periksi äkilliselle koirakuumeelleni ja niimpä kotiini muutti ihka oikea chihuahua. Kassua parempaa koiraa en olisi voinut saadakaan. Kevät meni siinä koira-arkea opetellessa taas. Sekä unettomuudesta kärsiessä. Maaliskuussa kovasti Afrikka-kuumekin iski, että pitäisihän sinne joskus päästä. Suunnitelmia oli kevään korvilla kaikenlaisia, mikä ei ole tietenkään mitään uutta, ja seurakunnan illoissakin tuli käytyä. Erään ihmisen kanssa kuitenkin meni asiat solmuun, ja yhden kanssa yritin rakentaa jotakin ihmeen kaukosuhdetta, mutta mistään sitten (onneksi) mitään tullut. Kesän olin sitten semmosissa töissä että tuli vahdittua erästä tinttarellaa. Ihan mukavaa se oli yleensä, vaikka joskus oli vähän tuskaa herätä niin aikasin kun piti olla töissä jo melkein aamuyöstä. Kaukosuhteita piti olla vielä kesällä siinä toinenkin, ennenkuin tajusin että jos mä jonkun ihmisen haluan niin kyllä se saa olla ainakin samassa maassa. Heinääkuussa tuli käytyä ensimmäisen kerran Korkeasaaressa, olipa sekin reissu. Ei ihan nappiin mennyt mutta tulihan siellä elukoita nähtyä ja mukavia kuvia jäi muistoiksi. Elokuussa sitten tuumittiin vissiin että Suomessa ei ole tarpeeksi lämmin ja lähdettiin viikon hikoilureissulle Turkin Alanyaan. Se oli ikimuistoinen reissu maisemineen, luonnon tuoksuineen, kulttuureineen, kalajalkahoitoineen ja DELFIINIUINTEINEEN. <3 Ja 10 ja puoli vuotta Porissa riitti minulle, muutto Turkuun tuli eteen elokuun lopussa. Syyskuusta asti koko loppuvuosi olikin sitten kaiken uuden ihmettelemistä, varsinkin ihmisten. Uudet tuttavuudet aiheuttelivat sydänsuruja, mutta niin se elämä vaan on alkanut tässä pienessä talosessani Turun Nummessa. Vauhti oli liiallista välillä, kun uusi kaupunki toi eteen niin paljon kaikenlaista, mutta ihan loppuvuodesta onneksi jo vähän rauhoittui, joulu ja uusivuosikin rauhallisesti.

Olisikohan sitä kaikkea tätäkään uskonut vuonna 2012? Eipä muuta kuin innolla odottelemaan alkaneena vuotena asioita, joita en olisi uskonut vielä viime vuonna.