IRC-Galleria

Tiede.fi:n keskustelun lukeminen on herättänyt muutamia ajatuksia.

Neonomide: "On tutkittua näyttöä, että miehet osaavat keskimäärin käsitellä heikommin ihastumisen & rakastumisen kaltaisia tunnetiloja. Syyksi on aika vakuuttavasti esitetty edellä esitettyjen itsestäänselvyyksien ohella se aika universaali pointti, että siinä missä mies valitsee naisen lähinnä kumppaniksi ja silmänruoaksi + näyttelyesineeksi, nainen noiden lisäksi valitsee miehen viime kädessä tosi monien [kulttuurisesti eri tahojen suuresti painottamien] tekijöiden mukaan (ja niiden ristitulessa), koska hyvin korkeasti koulutettu nainenkin voi synnyttää (joskus, mies ei ikinä) ja mies ansaitsee usein silti enemmän kuin nainen (eikä tätä voi useinkaan tietää noin vain). Naisen harjoittama karsintakisa miesten välillä siis perustuu huomattavasti useamille tekijöille, minkä tähden he myös usein vaikuttavat raaoilta, äkkinäisiltä ja pinnallisilta viime käden valinnoissaan.

Jos olisin syntynyt naiseksi, käyttäytyisin varmaan hyvin vastaavilla tavoilla. Biologiaan ei tarvitse palauttaa juuri mitään, riittää kun katsomme ympärillemme.

Miesten ongelmana parinvalinnassa on useimmiten pikemmin se, ettei mitään rimaa ole, joten ihastutaan naisiin ilman mitään järkevämpiä kriteereitä tai tajua mite 'peli' toimii. Tuloksena hyvin laiskaa moraalilässytystä, kaksinaismoralismia ja pikkutyttömäinen kusetetuksi tulemisen oravanpyörä, joka ei katkea ennen kuin mies oppii olemaan saalis. Miehet oppivat aivan liian idealisteiksi rakkauden shteen, koska miesten kulttuureissa aiheen käsittely usein trivialisoidaan, yksilöitetään ja alennetaan, koska rakkaus/rakastuminen yhdistetään feminiiniseksi, eli alisteiseksi, piirteeksi. Sitä ei käsitellä kuin laiskan ironisesti ja vähätellen, mikä on hyvin turmiollista miessukupuolelle. Naisetkin auttavat tässä mm. "pojat on poikia" -puhetavoilla ja sukupuolieroja olemuksellistavilla koodeilla ja käytännöillä."

Ensinnäkin käsittelen väitettä, että "Biologiaan ei tarvitse palauttaa juuri mitään, riittää kun katsomme ympärillemme". Tämä on näiden sosiologien ja muiden naistutkijoiden valitettava puute, niin kuin aiemmassa merkinnässäni taisin jo Linkolaa siteeraten mainita. Esimerkiksi seuraavassa merkinnässä, jonka kommenttiosiosta on tämän merkinnän otsikko ja osa lainauksista, viittaan tutkimuksiin, joiden mukaan perimänsä immunipuolustusjärjestelmään liittyvät osat - hajubiologiaa - vaikuttavat suhteen onnellisuuteen ja syrjähyppyjen houkuttelevuuteen naisten, muttei juurikaan miesten kohdalla: Supernainen#blogcomments Tämä on yksinkertaisesti jyrkässä ristiriidassa naistutkimuksen kanssa, ja viittaa pikemminkin siihen, että 'pelissä' ei todellisuudessa ole mitään sääntöjä, johdonmukaisuutta tai mahdollisuuksia - kärjistetysti, mikäli tämä olisi ainut käyttäytymistä säätelevä mekanismi - eivätkä naiset pelkästään vaikuta "raaoilta, äkkinäisiltä ja pinnallisilta viime käden valinnoissaan" vaan ovat sitä, koska pinnalliset syyt ovat tekosyitä merkinnässäni käsittelemälleni käyttäytymiselle. En myöskään usko, että naisten suorittamat lapsenmurhat olisivat merkki äitien hoivavietin puutteesta eivätkä äitiyteen liittyvän tunnemyllerryksen - jonka yksi osatekijä on hoivavietti - tuhoisasta potentiaalista.

Lisäksi tuo naistutkimuksesta tuttu näkemys, että miehille naiset olisivat universaalisti näyttelyesineitä - ilmeisesti ennen kaikkea "homososiaalisesti" eli muiden miesten silmissä (itselleni näkemyksen esitteli Queer-tutkija-tohtori Livia Hekanaho pilkatessaan tutkija Henry Laasasta asiattomaan sävyyn) - on yksinkertaisesti hyvin vieras, pelkkä silmänruokakaan ei missään nimessä riitä - muutenhan voisin todennäköisesti elää onnellisena - ja pikemminkin nuo aspektit tulevat yllättäen esiin poikkeuksellisissa tilanteissa, esimerkiksi murehtiessa sitä, mitä muut kumppanista ajattelevat ja miksi niiden yleensäkään täytyy ajatella siitä yhtään mitään, mikä kääntyy reaktionmuodostuksessa päinvastaiseksi tunteeksi.

23.05.08 12:48 <Eierpflanze> Tarkoitatko, että naisille on luonteenomaista valita ensimmäisen kappaleen toimintastrategia siinäkin tapauksessa, että sattuisivat löytämään poikkeuksellisen yhteensopivan kumppanin? Että ne pitäisivät aidostikin rakastunutta ja rakastamaansa miestä aina heikkona ja vastenmielisinä vertaamaansa isäfenotyyppiin tai toisaalta siitosoriin nähden? Naiset eivät usko rakkauteen...
26.05.08 04:00 <Supernainen> Niin, naiset eivät usko rakkauteen. Parhaimmillaan ne uskovat henkiseen (no, psyykkiseen, mutta kuitenkin) kasvuun alkukantaisen lisääntymisajattelun sijaan. Mutta siinäkään naiset eivät osaa kuvitella sitä, mikä johtaa kauaskantoisimpaan ja motivoituneimpaan kehitykseen ja mikä on todellista; naiset vain vertaavat kumppanien ominaisuuksia viivoittimella, ottamatta huomioon, mitataanko siinä vain sitä, mihin mies yltää naisen seurassa - sillä mielihyväelimiä vertailtaessa vain tällä on
26.05.08 04:04 <Supernainen> merkitystä - eikä sitä, mitä mies todellisuudessa on ja mitä tällä tavoin mitattuna todennäköisesti lakkaa olemasta heti, kun se ei ole enää tarpeellista. Niin, "nykyään ei puhuta hyveellisestä ihmisestä vaan tehokkaasta, lainkuuliaisesta ja normaalista mutta myös lahjakkaasta, taitavasta ja osaavasta ihmisestä".

"Mikään kulttuuri ei ole hyväksynyt "ihmisluontoa" sellaisenaan, vaan sitä on pyritty jalostamaan. Aivan kuten kesytetyistä eläimistäkin halutaan saada esiin tiettyjä ominaisuuksia ja karsia pois toisia. Naiset ovat "luonnostaan" taipuvaisia "huoruuteen" ja tätä on lähes kaikkialla pidetty karsittavana ominaisuutena. Aikaisemmin karsinta tapahtui tappamalla, myöhemmin keinoksi vakiintui paheksunta ja sosiaalinen eristäminen. "Seksuaalisesti vapaamielinen" nainen on paljon huonompi äiti kuin seksuaalisuuttaan hyvin kontrolloiva ja rajoittava nainen. Vaikka "vapaamielinen" nainen hoitaisi lastensa perustarpeet hyvin, "vapaamielisyys" herättää lapsissa inhoa, vihaa ja turvattomuuden tunnetta. Tuloksena on häiriintyneitä lapsia.

Jos naiset ovat huoria luonnostaan, miehet ovat luonnostaan pelkureita ja tätä on pidetty aivan samalla tavalla karsittavana ominaisuutena. Pelkuruudesta on usein rangaistu tappotuomiolla ja vähintäänkin ankaralla paheksunnalla ja miesten piiristä eristämisellä. Jos naisen tärkein tehtävä on lasten kasvatus on miesten tärkein työ yhteisön reviirin hoito. Pelkureista ei ole heimolle hyötyä, he vaarantavat kaikkien turvallisuuden.

Jalostustyön tarkoituksena on ollut sen varmistaminen, että rohkeat, heimolle hyödylliset miehet saavat vaimoikseen seksuaalisuutensa hallitsevia naisia, jotka kasvattavat lisää toivotunlaisia lapsia. Pelkurimiehille (jos heidät on jätetty henkiin) ovat jääneet huorahtavat naiset (jos heidät on jätetty henkiin). Nämä B-luokan ihmiset eivät ole primitiivisissä oloissa kyenneet kasvattamaan yhtä paljon lapsia kuin A-luokan väki, joten rohkeus ja siveys ovat vähitellen jalostuneet.

Sivilisaatioissa ja supersivilisaatioissa korttipakka on sekoitettu uudelleen. Korkean moraalin omaavien ihmisten kontrollointi on vaikeaa, joten jalostustyö on käännetty päälaelleen. Nyt miehille suositellaan pelkuruutta ja naisille huoruutta. Rohkeudesta ja siveydestä pyritään tekemään naurettavia ja aikansa eläneitä. Sivilisaation aiheuttama valtava hermojännitys täytyy myös voida purkaa jollakin tavalla ja tähän on havaittu mm. seksi ja huumeet hyviksi keinoiksi. Sivilisaatio on käsittämättömän yliseksualisoitunut verrattuna primitiivisempään yhteiskuntaan. Sivilisaatiokehitykseen kuuluu lisääntyvän seksuaalisuuden ja pelkuruuden ohella vähenevä hedelmällisyys sekä lisääntyvä kyvyttömyys muodostaa kiinteitä parisuhteita."

---

Uskomattoman matalaotsainen muu keskustelija-aines ei tietenkään hyväksynyt ylläolevasta juuri mitään, vaan ryhtyi jaarittelemaan kuluneilla maailmaasyleilevillä mutta samalla huolestuneilla tätifraaseillaan.

Pthyi.

Täytyy vielä huomauttaa, että vaikka miehistä yritetäänkin tehdä pelkureita ja naisista huoria, seksuaalinen valintaprosessi ei silti todellakaan suosi pelkurimiehiä - oikeastaan naisten huoruuden hyväksyminenkin on nykyään osoitus rohkeudesta. Pelkuruuden mainostaminen vain on kivaa ja jännää, ihanan uutta. Se nyt ei tietenkään muuta sitä, että naiset, nämä saastaiset huorat, pitävät edelleen pelkuruutena jotain, mikä saa ihkulaatikkoni poikaoppilaat käyttäytymään niin kuin käyttäytyvät. Onhan se rohkeaa, itse asiassa aivan vitusti rohkeampaa kuin yhdenkään paljon saavan käyttäytyminen, ja osoittaa melko täydellisesti tämän yliarvostetun rohkeuden järjettömyyden ja tyhjyyden. Kiintymys kulman takana häämöttävään onnistumiseen, mahdollisuuksien maksimoimiseen ehdottomasti kannattavalla tavalla, on pelkuruutta, vaikka todelliset haasteet tulevat (kokonaan oma mielipiteeni) kaikessa vakavastiotettavassa kerronnassa reippaasti tarinan keskikohdan jälkeen; lapsena koetut haasteet ovat jotain yhtä mielenkiintoista kuin aikuiselle helposti nujerrettavissa oleva tauti, ja kertoo ainoastaan ihmisen kykenemättömyydestä kuvitella kokemuksen tuomaa pätevyyttä tai kiimalimasta, jos ei pidä ajoittaisen varman päälle pelaamisen avulla saavutetulla kyvykkyydellä varustetun yksilön rohkeuden osoituksia mielenkiintoisempina kuin rämäpäisiä ja järjettömiä epäonnistumisia. Mutta naiset rakastavat epäonnistumista, vaikka siitä epäonnistumisesta seuraisi kuinka kurjaa elämää seuraavan tarkemmin määrittämättömän ajan. Kovimpien jätkien kohdalla se tarkoittaa kuolemaa, mutta kuten tiedämme, se sopii jo siemenensä saaneille naaraille mitä täydellisimmin. Voi olla, että patriarkaalisessa yhteiskunnassa, jossa siis alemman taso mies olisi kuollut mies, samoin kuin alemman tason nainen kuollut nainen, kuolleen alfan naista ja lasta ei olisi elättämään ylijäämämiehiä, joten nykyisestä tai paraikaa väistymässä olevasta valheellisesta yksiavioisuudesta, joka liittyy kristilliseen Älä tapa -ajattelutapaan, ei oikein sovi puhua patriarkaalisuuden yhteydessä, näin sivumennen sanoen; pikemminkin tuo on naisten epäsuoraa piilovaltaa, joka yrittää jatkuvasti vaihtua vähemmän piiloteltuun. Nämä iänikuiset katoliset papit ovat olleet kristillisen miehen ainut todellinen yritys pitää valtaa.

Nykyhuorat pilaavat muutaman Auvisen elämän ja taantuvat, joutuessaan pakotetuiksi katsomaan omaa harhaista itsetuntoaan peilistä, kertaheitolla Kehityksen huippupisteestä alkuperäiseen ja -kantaiseen ihmisyyteen. Hämmästyttävää, mielenkiintoista.

Aviomieheni pitää edelleen kantansa, ettei ole mielellään naisellisuuden tai miehekkyyden kumpaakaan ääripäätä, koska sekä naiset että miehet ovat perseestä. Voisin eritellä tuhatmäärin _vammaisia_ syitä pitää tuon korostamista naurettavana, mutta teen sen vain pyynnöstä.

---

Puhumattakaan siitä, että mikäli edellisen esimerkin epäonnistumisen rakastaminen ei olekaan yksiselitteisesti sitä, vaan pikemminkin epävarmoja elkeitä kohtaan tunnettua inhoa, naiset tekevät seksimarkkinoiden näkökulmasta kannattamattomaksi yli-vitun-Saatanallisen ja grimmin periaatteen pyrkimyksestä ylittää itsensä - saattaa itsensä epämukavuusalueelle. Siitä huolimatta, että naaraat edelleen hykertelevät rohkeasta epävarmuudesta, kunhan se ei ole todellista ja siihen ei sisälly riskejä - kunhan se tarkoittaa ainoastaan itseaiheutettua epävarmuutta vapautena valita, valtana, mielivaltana. Kaiken kaikkiaan yhdenkään naisen tavassa hahmottaa maailmaa ei ole pienintä järjen hiventäkään, kuten ei katolisen papinkaan. Hulluimpia ihmisiä heti islamistifundamentalistien jälkeen. Naisen luontainen rooli valitsijana yhdistettynä kasvaneeseen sananvaltaan on johtanut siihen, että tätä ehdotonta ja yhtään minkään varaan laskemisen mahdottomaksi tekevää - rajoittavaa, vangitsevaa - vapautta valita kutsutaan yhteisymmärrykseksi, jokaiseen oikkuun välinpitämättömyyttään mukautuvaa emotionaalisesti mukavaa etäisyyttä pitävää miestä kunnon ihmiseksi - samoja miehiä, jotka vielä hetki sitten ja edelleen joidenkin muinaisjäänteiden tai argumentaatiossaan epäjohdonmukaisten toimesta saivat kuulla olevansa alhaisia pettäjiä käyttäessään prostituoitujen tai rehellisesti huorien palveluja - ja tunteellista miestä vallanhimoiseksi ja omistushaluiseksi hirviöksi - tai itkupilliksi. Vaikka, paradoksaalista kyllä, feministit edelleenkin kannustavat miehiä puhumaan tunteistaan. Hämmästyttävää ristiriitaisuutta.

Ah, nyt lukiessani keskustelua eteenpäin tuntuu äärettömän orgastiselta kirjoittaa tällaista kontrastina esimerkiksi keskustelussa esille tulleelle "Helena Saarikosken teokselle Mistä on Huonot Tytöt Tehty (2001)".

---

Muistetaan, että jos naisilla on lasikatto, niillä on myös lasilattia. Nainen ei siis voi kehittyä loppuun asti, muttei myöskään taannu kuin alkukantaisen ihmisen tasolle. Mies taas putoaa saman konfliktin myötä maapallon historian alkuaikoihin. Jos petolintu putoaa kohtaan, jossa ei aiemmin sattunut olemaan mannerlaattaa, se saalistaa _alkeellisia elämänmuotoja_ merestä, kunnes alkumeri käy liian kuumaksi tai siltä loppuu happi. Urosleijona puolestaan kuluttaa loppuelämänsä polskimalla.

Koska neidon munattomaan pukuun sonnustautunut aviomies tai miesystävä on matkalla noutamaan tätä elokuviin.

Mieltäylentävää, mutta pesää ei tästä huolimatta taaskaan irtoa. Ei se toisaalta haittaa, kun näkee, miten taannuttava vaikutus yltäkylläisyydellä on teihin muihin, mistä pääsemmekin siihen, että te omaan luonnevikaisuuteenne ja kermaperseyteenne tukehtuvat viiden sentin femme-Auviset voitte painua munaanne (hahahahah!). Mitään muuta selitystä sille, että sallitte ohueen elitismikerrokseenne tuon luokan sen kanssa jyrkässä ristiriidassa olevat sisuksenne paljastavat säröt, en tähän hätään keksi. Aviomiehelläni on niin paljon teitä, jotka arvostatte ainoastaan pesyeen suloisimpien linnunpoikasten potkimista pesästä ennen aikojaan, enemmän muuta annettavaa, että olisi kohtuutonta, jos juuri hänen kohtalokseen tulisi toimeenpanna taas yksi näyttävä itsemurha- tai muu isku. Voisitte vähintään ottaa itseänne niskasta kiinni edes sen verran, että kiillottaisitte ulkokultaisen kuorenne - ei sen tarvitse olla kultaa, kunhan ette paljasta, mitä sen alta pilkistää -, tehtailisitte itsellenne jonkin sortin hellyyttävän, empatiaa ja uskoa kyseisen nuoren henkilöhahmon tulevaisuuteen herättävän kehityskertomuksen, kopioisitte joltakulta muulta Auvista enemmän ja pidemmälle mietittyjä ajatuksia, ja sen päätteeksi kaikkien yllätykseksi saattaisitte jonkun muun ajatukset yleiseen tietoisuuteen - jos siis näistä ajatuksista ei vaiettaisi mediassa, niitä ei väitettäisi jonkun muun kirjoittamaksi jne. Jotain täytyy sentään tehdä itse. Luonteenpiirteidensä puolesta potentiaalisemmat toverinne voisivat sitten järkyttää kansaa sopivan kevyesti olemalla tuomitsematta tekoanne. Tuollaista läpinäkyvää temppuilua, sus sentään.

En nyt millään muotoa yllytä ketään rikoksen tielle, mutta rehellisesti sanottuna sekin olisi mielestäni parempi, kuin että tuolla tavalla kiusaatte puolisoani.

No, siemen on kylvetty. Enää täytyy kitkeä rikkaruohot, päästä maaperään jääneistä ympäristömyrkyistä ja lannoittaa pärstäänne vielä vähän lisää. Ainoastaan nuo käsittämättömän typerät ja huonomuistiset massat, mielihyvän perässä jonossa kipittävät muurahaiset, jotka sotkevat ontuvilla järkeistyksillään ja rinnastuksillaan kaiken, mitä eivät vähään aikaan ole kokeneet, voivat säilyttää kituuttavan elämän maaperässä myrkkyineen kaikkineen.

Aviomieheni näki muuan entisen demittäjän ja muinaisen kauko- ja salaihastuksensa juoksevan sateessa Sturenkadun poikki, ja tämä oli ihastuttavampi ilmestys kuin mieheni olisi osannut kuvitella sitten hormonimyllerryksen sävyttämän yläasteen.

Sivuhuomautuksena, että oma replyni olisi sivunnut seksiä esittämällä, että vastoin Tiede-lehden tai tieteen kuvalehden näkemystä ihminen nähdäkseni tarvitsee vastikkeetonta mielihyvää, minkä tarpeen toimivaksi ja luonnolliseksi täyttämiskeinoksi Pentti Linkola on kivenkovaan ehdottanut luonnon kauneutta (ja metallimusiikkia), ja mikä nykyään täytetään viinalla ja seksillä (Linkola huomauttaa myös, että pahaiset alkuasukkaat sun muut luonnonkansat eivät myöskään suhtaudu luontoon tunteella, vaan tykkäävät nähdä siinä oman kädenjälkensä ja pystytellä siihen säälittäviä kyhäelmiään; itse olen nähnyt töllöstä, miten nämä samaiset puoliapinat pitävät mielensä virkeänä mutiloimalla lapsia ja hakkaamalla toisiaan kepeillä, mihin nykyaikana liittyy myös sarjatuliaseet; en pidä tätä seurauksena rodusta, kuten äskeisessä annoin läpällä ymmärtää, vaan tiheässä laumassa elämään pakotetun ihmisen tyypillisenä käyttäytymisenä, joten Linkolan mainitsemien biologien näkemysten ja oman tosin nikotiinin voimin dopamiiniradoiltaan muokatuilla avoilla muodostuneen kokemukseni perusteella sopii olettaa, että laumaihmisen ja nykyisen ylitiheään sullotun ihmisen välissä ja ulkopuolella on ollut toisenlainen ihminen - jokin, mihin kaikenlaisilla ihmisillä on aina ollut pyrkimys, mutta jonka kanssa ristiriidassa ovat muiden muassa tarve lisääntyä liikaa ja hakea liiallista turvaa liimautumalla sietämättömiin kanssaihmisiin ja samalla rajoittaa kokemusmaailmansa näiden ihmisten vaikutuksen puuduttamaan; tämä tarkoittaa, etteivät niin luonnonkansat kuin nykyihminenkään ole sokeita luonnonkauneudelle, niiden huomio vain on kiinnittynyt toisarvoisiin seikkoihin, kuten naapuripuoliapinaheimon hyökkäykseen varautumiseen tai falloksen ja sen jatkeiden neuroottisen kiillottamiseen sun muihin vakaviin asioihin meidän yhteiskunnassamme - eivät salli itsensä tiedostaa ja maistella sitä, koska uskovat taikauskoisesti ja yksinkertaisesti omien fallossymboliensa ja tapojen kovettaa itsensä esimerkiksi lasten totuttamisella kipuun olevan merkki voimasta ja johtavan parempiin tuloksiin kuin luonnollisten taipumusten, joita tästä syystä vältellään, vaikka nuo energiatasoiltaan alhaiset, haukottelevat ja parhaimmillaankin vähintään jäykät alhaiset elämänmuodot ovat todiste päinvastaisesta; yksinkertaista: korkeat tornit vihjaavat ylvääseen fallokseen, koska ne muistuttavat toisiaan ulkoisesti, vaikka sillä ylpeilevällä ei ole enää aikoihin seissyt, ja kanssaheimolaisten kanssa toistensa hakkaamisen kepillä aamusta iltaan ja vastaava käyttäytyminen ainoana harkitsemisen arvoisena ratkaisukeinona yhtään mihinkään täytyy parantaa suorituskykyä sotatilanteessa, koska se muistuttaa kaikin tavoin alkeellista sotatilannetta, vaikka lapsikin tietää, että sopivan letkeä vaihtelu harjoittelun ja muun mieltäylentävän, -virkistävän, -harjoittavan ja -lepuuttavan välillä ajoittaisine mutta vain ajoittaisine kaavan ja rutiinin murtavine häiriötekijöineen johtaa tehokkaimpaan ja varmimpaan kehitykseen metallimusiikissa olennaisen päättömän tiluttamisen saralla; koska eräät aviopuolisoni tovereista osannevat vetää tästä johtopäätöksen, että mielihyväperiaate on hyvä periaate, täytyy huomauttaa, että niin se pitkälti onkin, mutta sen rajoitukset liittyvät edellä mainittuihin _erittäin_ ajoittaisiin häiriötekijöihin, joiden määrittyminen sellaisiksi saattaa olla joko sukupuolittunutta tai muuten vain jakautunut hyvien ja huonojen ihmisten - kohteen ja (virheen) tekijän - näkemyksiin tiettyjen adaptaatioiden myötä, mistä syystä kaikki mielihyvä ei tässäkään merkinnässä esille tulleiden ajatusten valossa ole tavoiteltavaa, ja ajatus mielihyvän ja kärsimyksen maksimoinnista on, vaikka onkin edennyt hieman pidemmälle em. alkuperäiskansojen ajattelutavasta, jossa mielihyvää ja muuta herpaantumista ja heikkouteen virheellisesti yhdistettyä monissa tapauksissa vältellään kuin ruttoa, jälkimmäisen osalta edelleen taikauskoa *). Tästä päästään siihen, että pelkkä seksikin kenties riittäisi, mutta nähdäkseni helppo seksi pelkkänä virkistäytymiskeinona sotii ihmisen psykologiaa vastaan (mistä syystä toisaalta ihmisen psykologiaa muuttavat päihteet voivat hyvinkin edesauttaa juuri tätä luonnotonta toimintaa, mutta itse en kuulu näihin ihmisiin) ja synnyttää miehen mieleen traumaattisen jaon huoriin ja äiteihin/neitsyihin/mihin lie arvostettaviin (erotuksena jaosta, josta naiset ovat omalla käyttäytymisellään vastuussa riippumatta miehen defensiivisyydestä (toisaalla - täällä Supernainen#blogcomments - olen käsitellyt aihetta niin, että mies on tällaisessakin tapauksessa defensiivinen, mutta eri tavalla)), mitä pidän vastenmielisimpänä ilmiönä minkä tähän hätään keksin (toinen vaihtoehto on huora-sanan neutraloituminen ja ihmisten muuttuminen epämääräiseksi, edellisen kaltaisista arvotuksista riisutuksi vellovaksi sekoitukseksi kiimalimaa, lämpöä ja kosteutta; em. traumaattisessa jaossa siis eri luokkien ominaisuudet ovat kokonaan erotetut toisistaan ja lisäksi on pyrkimys aktiivisesti päästä nussimaan niitä huoria, siinä missä äidit/neitsyet ovat emotionaalisia tarpeita varten, joten tästä jaosta riippumatta on mahdollista pitää joitain ihmisiä huorahtavina ja siksi ei-haluttavina ja toisia vähän hyveellisempinä, eikä näiden arvotusten tarvitse kummuta samasta lähteestä kuin em. jako - pikemminkin näiden arvotusten mitätöityminen ja pakon edessä huorien ja neitsyiden yhdistäminen yhdeksi vellovaksi massaksi on sukua em. jaolle; pidän tätäkin vaihtoehtoa uskomattoman köyhänä ja laaja-alaisemminkin taannuttavana, jos nyt täytyy etsiä oikeutusta kielteisille tunteilleni muualtakin kuin niistä itsestään). Tästä ja parista muusta seikasta päästään siihen, että päihteiden maltillinen käyttö on _itselleni_ paras realistinen vaihtoehto, mikä on toki valitettavaa, ottaen huomioon samojen päihteiden itseänikin suunnattomasti vituttavat vaikutukset toisaalla.

+ Pentti Linkolaa siteeratakseni: "Biologien keskuudessa on herättänyt jatkuvaa kiusaantunutta ihmettelyä se sosiologian ja psykologian pitkään vallalla ollut muotisuunta, joka on korostanut voimakkaasti ihmisen seurallisuutta, sosiaalisuutta, kontaktihakuisutta." Tätä seuraa sepustus _toleranssietäisyydestä_, minkä puute kärjistyi juuri niissä oloissa, joissa aloin tupakoida. Eläinkannan runsauden kasvu johtaa yksilöiden välisen aggressiivisuuden voimakkaaseen lisääntymiseen, mikä näkyy tiheissä kaupungeistuneissa ihmisväestöissäkin väkivaltaisuutena ja yleisenä kovuutena kanssaihmisiä kohtaan, joten suhtaudun varauksin siihen, että muista ihmisistä olisi korvaamaan tarve päihtymiseen. Aivan varmasti ihmisellä on kaikkinaisesta kyräilystä ja vihamielisyydestä huolimatta taipumus kontaktihakuisuuteen, mutta siinä, missä sinä tunnut näkevän päihteet yksinomaan keinona luoda kontakteja, minä näen ne myös keinona sietää niitä; "Ei teitä selvin päin kestä." Toisille ne ovat tämän kaiken valossa keino tehdä yleensäkin olemisesta siedettävää. Pidän tätä siis edelleen valitettavaa ja katson alkoholin suurkuluttajia edelleen nenänvartta pitkin, milloin en itse viihdy pullo kourassa.

(Tästä kaikesta voi myös yrittää vetää pitkälle viedyn johtopäätöksen, ettei tässä: http://olemisenporteilla.blogspot.com/2008/06/suvereeni-kuluttaja.html merkinnässä esitetty/lainattu/mitälie vaatimus olemassaolon rauhoittamisesta ja rauhoittumisesta voi toteutua ennen ylitiheiden populaatioiden ongelman korjaamista.)

---

Mitä tulee tekstin jäsentelyyn: en minä ole häiriintynyt. Lukekaa Hakkuu. Muuan mielenkuohu.

---

Mitä tulee huorista traumatisoitumiseen ja objektiivisesti hyviin tai huonoihin mielipiteisiin joidenkin toimintojen fyysisten vaikutusten perusteella: eräs tunnettu ja funktioltaan erikoistunut tapa mutiloida lapsia liittyy tyttöjen sukuelinten silpomiseen, puhumattakaan em. traumaattisen jaon synnyttämien neitsytunelmien vauhdittamista itsemurhaiskuista.

---

*) Niin, te olette yksiselitteisesti huonoja ihmisiä. Ette pahoja juuri kenenkään mielestä, toisin kuin itsesäälisotapropagandakampanjoissanne yritätte antaa ymmärtää, vaan surkeita.

Olette edelleen yököttäviä, eikä asia tästä korjaannu.

"When out of men's hearts all hate has gone
It's better to die than forever live on"

"Mutta oikeastaan vasta nykyaikana parisuhde on sellainen, jonka sen olisi pitänyt alusta saakka olla: kahden täysivaltaisen ihmisen rakkaudelle ja kiintymykselle sekä luottamukselle perustuva vapaaehtoinen liitto. Tähän tuskin kenelläkään on enää yhtään mitään tilittämistä."

Ei, vaan sen ideaali on. Käytännössä käsittääkseni merkittävä osa ihmisistä pettää. Tämä taas on kytköksissä siihen, että vapaalla ihmisellä on siihen geneettinen taipumus, ja mikäli liitto perustuu vapaaehtoisuudelle ja ideaalisen kumppanin etsinnälle, on sanomattakin selvää, että kumppanit löytävät pettämisvietin kuiskutellessa korvaan syitä sille, miksi tämä nyt ei olekaan se ideaali suhde, ja turha kärsimys odottaa aina vain useampia. Kaikki on edelleen päin vittua.

Kestämättömät suhteet perustuvat tälle. Kestävät taas sille, että nuorina ja vetreinä juhlitaan itsensä piippuun, eikä vanhoina, väsyneinä ja minkään uuden luomiseen kykenemättöminä, vereslihalle itsensä piesseinä raunioina enää ole eikä voi olla elämässä muuta sisältöä kuin raukeana kumppanin kanssa lihominen.

"Hahah. Tästä lähti kaksi asiallisuudessaan edellisten kanssa samaa luokkaa olevaa tekstiä. Syynä netiketin vastainen kahden nikin käyttäminen vaiko kansanmurhalla uhkaileva fiktiivinen paskakirjoitus linkin takana? Joka tapauksessa Panu Höglundin blogi toimii juuri nyt julkisuuskanavana vastenmielisille lihansyöjille ja vastuuttomille maapallon tuhoajille, jotka yhdessä naisten kanssa hallitsevat tulevaisuuden maailmaa maan alta käsin, käyttäen meitä kunnon ihmisiä ravintonaan. Pthyi. Mikäli kyseessä olisi aidosti vastuullinen mutta julkisuuskuvastaan huolestunut kirjoittaja, olisi tilalleni hankittu vaikka tekaistu henkilöhahmo, joka ojentaa itseän pettävien, julmien murhaajien argumentteja; nykyisellään Höglundin blogissa epäsuorasti murhataan ja kidutetaan julmasti kuoliaaksi eläviä olentoja. Tämä herättää epäilyksen, että itse asiassa kirjoittajan päämärinä ovatkin yltäkylläisten lihapatojen turvaaminen muille RKP:n läpeensä pahoille miehille vaikeinakin aikoina.

Ei, yllättäen tässä ei ole kyse yksinomaan RKP:n (kursivointi alkaa) ruotsinkielisistä illallisista (kursivointi päättyy), vaan siitä, että nämä ihmiset rakastavat kokoomusta. Kun kokoomuspoliitikon julkilausumista esittää eriävän mielipiteen blogissaan, rapsahtaa välittömästi bannia. Toki väitetään, että 'luin rivien välistä jutuistasi jotain, minkä olettaminen sinun älykkyystasolla varustetun ihmisen ajatukseksi on verinen loukkaus', mutta eihän tämä ole todellinen syy. Sensuuriin syynä on se, että nämä ihmiset rakastavat kokoomusta. Kokoomusta ja liha-aterioita, ja vihaavat eläinten tappamiseen kielteisesti kasvatuksellisista syistä suhtautuvia, koska pitävät eläimistä lautasellaan ja samalla itsestään puhtaina pulmusina. (En tietenkään kannata kansanmurhaa, sehän on sanomattakin selvää, ainoastaan lisääntymisen säännöstelyä.)

Puhumattakaan ekologisista kysymyksistä. Nämä ihmiset rakastavat ajatusta, että 'jokainen ajatteleva yksilö - oli sitten kokoomuslainen tai mikä tahansa - ajattelee kyllä ekokysymyksiä siinä, missä Vihreätkin, ne vain eivät ratsasta vihreällä imagollaan' - haiskahtaa vähän muuan itse Mestaria hieman vähemmän tunnetulta k-mieliseltä takaperoiselta ja -pajuiselta junttikirjoittajalta. Toki - jokainen ihminen ajattelee ekoasioita tasan yhtä vähän kuin Vihreät todellisuudessa. (Aviopuolisoni palaa Vihreiden rappioon lainaamalla muuan lehtikirjoitusta vuodelta 2006, jahka ehtii, vaikka tuolla on kyllä taipumus jättää huomiotta kysymys siitä, onko sotatila ja kaaos itse asiassa erityisen otollinen maaperä vallankumoukselle, mistä minäkään en tiedä mitään.) Näille kokoomusnatseille jokainen kokoomuksen vastainen kannanotto merkitsee naiivia kyvyttömyyttä nähdä eri puolueita todella suhteutettuna toisiinsa, minkä ulkopuolelle nämä eivät edes unissaan kykene näkemään; kyllä, kutsun kokoomusta kuten jotakuinkin myös kaikkia sen vaihtoehtoja natseiksi niillä perustein, että sekä natsit että nykymenoon kovalla kädellä puuttumatta jättävät ajoivat ja ajavat järjestelmällistä, teollisia mittasuhteita saavuttavaa joukkotuhoa - yksittäiset kokoomusnatsit eettisten ruokavaliovalintojensa myötä myös siinä mielessä, mitä Theodor Adorno on tunnetusti sanonut teurastamoista.

Lopuksi siitä, miksi haukun aktiivisesti perheensäjeniäni päin kasvoja, mitä sivusin poistetuissa kommenteissa: 'Mutta juuri tuttavan ja omaisen suusta kuultu mielipide voi saada ihmisen havahtumaan, jos mikään. Jos meillä on luokkatoveri, joka keskiluokalta alkaen rupeaa sivuilleen vilkuilematta pingottamaan kohti hyviä numeroita ja korkeita arvosanoja ylioppilaskirjoituksissa, päästäkseen sitte ennätysajassa puskemaan valmiiksi Teknillisessä Korkeakoulussa, tekemään tehokkaan päivätyön voimalaitos- tai koneinsinöörinä ja kuolemaan neljänkymmenen jälkeen johtajantautiin - tämä kaavamainen urahan on helposti ennustettavissa -, niin silloin on meidän velvollisuutemme ottaa hänet puhutteluun ja koettaa selvittää että hänellä on väärä, muttei ehkä vielä peruuttamaton käsitys ihmiselämästä.
(...)
Näillä pikkuesimerkeillä olen halunnut väittää, että toivon heittäminen luonnonsuojelun suurten vastoinkäymisten myötä on väärä asenne. Vaikka luonnonsuojelun lopullinen tyrmäystappio voidaankin torjua VAIN TÄYDELLISELLÄ YHTEISKUNNALLISELLA VALLANKUMOUKSELLA, niin vähäiselläkin kehityksen jarruttamisella on merkitystä.'

'Jälleen sivu eteenpäin: no, täällähän jo veisaavatkin sosialistimme, meidän vasemmistoradikaalimme, nämä nerojen kuninkaat, itkuvirttään siitä, että siivoojalla ja myymäläapulaisella on niin huonot palkat, ettei heillä ole varaa omaan autoon eikä sähkövatkaimeen, eikä siis ihmisarvoiseen elämään. Minä näin kerran ihmeenihanan unen: oli koolla oikein useampia ihmisiä, ja kaikki myönsivät, että järkyttäviä eivät olleet pienet tulot, vaan useimpien älyttömän suuret tulot, joilla he kasasivat elämänsä täyteen roskaa.'

Tätä seuraavaa Pentti Linkolan kantaa nuorten koulutuksen kiduttavuudesta ja sen sijaan nussimisen autuudesta en suoraan allekirjoita, mutta mikäli pahat aavistukseni, että ATM-YTM-keskustelussa ainoastaan itsensä korkealle kouluttavilla pakon edessä ja tahtomattaan ilman pesää jäävillä alemman tason miehillä on ihmisarvo, koska kaikki muut ovat alhaisia pummeja, eikä tämä ole yksinomaan propagandatarkoituksessa kärjistetty kanta vaan esiintyy väestössä yleisesti, osoittautuvat tosiksi, saatan hieman paremmin ymmärtää kantaa, että korkeakoulutuksen supistaminen olisi muutenkin kuin kenties välttämättömyyden myötä hyvä asia.

Nämä eivät suinkaan ole 'valonarkoja näkemyksiä', päin vastoin. Nämä ovat pikemminkin ainut valonlähde, mikä tänne yhteiskunnan pilalle hemmotteleman - määrittelen pilalle hemmottelun niin, että perimmäinen välinpitämättömyys, tyhjyys ja kylmyys peitetään hukuttamalla yltäkylläisyyteen muilla alueilla - kokoomusläskin takaluukkuun on enää pitkään aikaan paistanut.

Toistaiseksi sallin kuitenkin tämän joukkion jatkaa uskomattoman mehukasta ja osuvaa kirjoitteluaan Sinkkuelämästä ja alppijääkäreistä, joista tosin on löydettävissä tietty homoeroottisessa mielessä aivan uskomattoman suuri vetovoima, mikä saattaa hämätä vastuullista aviomiestä ajattelemaan, että vika olisi itsessä, kuten useimmiten toki onkin, mutta - kuten tiedämme - naaraillemme kelpaa lähtökohtaisesti mikä tahansa ihanan vieras, ja on miehen ainut vaihtoehto pitää huolen siitä, ettei vahinkoja pääse sattumaan. Naaraiden vastenmielisyys siis on vain sattumalta oikea rangaistus sen ansaitseville, mutta samalla myös valitettava tragedia kaikille muille."

Sitten, kun minä olen tunnettu kirjailija, kirjoitan Kurt Vonnegutin tapaan siitä, miten lukiossa jo näkyi, että ainoastaan kaikkein häiriintyneimmät yksilöt haluavat presidentiksi tai muuksi ylintä määräysvaltaa käyttäväksi hahmoksi, kuten P.H:ksi.

Olen vakuuttunut siitä, että naisilla on joku sairas perversio siihen, että miehellä täytyy olla riittävän aktiivinen seksielämä, jotta nainen voi tuntea tulleensa valituksi voittajaksi kovassa kilpailussa muiden naisten kanssa, jotka eivät vain olleet yhtä haluttavia. Seksuaalisesti tauolla olevat ovat reppanoita, jotka epätoivoissaan nyt valitsisivat kenet tahansa, kuka nyt sattuu kohdalle. Monien kohdalla se menee luultavasti juuri päin vastoin. Muistetaan nyt ne pienikulliset, jotka ovat irtoseksin harrastajien ainaisena vaivana - ne tekevät sitä siksi, että mikä likavittuinen ryhävalas hyvänsä kelpaa niille vahvistamaan uskomusta, ettei ihan vielä ehkä sittenkään tarvitse vetää itseän jojoon. Vastaavasti vähemmän nussiville ei yksinkertaisesti kelpaa mikä tahansa jokaisen vastaantulijan sänkyyn hyppäävä likainen lortto. Toki siinä on monien kohdalla myös kyse näistä, ettei huvita kuulla, miten ämmäjoukot puhuvat kahvitauolla asianomaisen kullin puuteellisesta koosta, mutta monien taas ei, ja aviopuolisoni näyttää niin saatanan hyvältä, että naaraat avautuisivat siitä, että tämä on luullakseni hieman hevosta huonommin varustettu, korkeintaan joskus harvoina poikkeuksina avautuessaan yleisesti pettymyksestään koko maailmaan ennen itsemurhaa. Että niin. On se vaan aina yhtä kaunista katseltavaa, kun niinku riman nostaminen ja korkeat kriteerit ovat siinä määrin itseisarvo (uskon, etteivät edes ole, vaan kyse on eläimellisten impulssien hätäisestä ylevöittämisyrityksestä), että täytyy jo vääristää todellisuutta näin kovalla kädellä (- tämä siis vastauksena kysymykseen, miksi niin moni ajautuu niin mielellään olemaan sinänsä ymmärrettävällä tavalla väärässä (toiset toiseen tapaan, vihaan teitä kaikkia)).

Blogini pääkohdat sijoittuvat edelleen tänne, ne ovat vain edellisen merkinnän kaltaisen arkisen roskan peittämiä: Supernainen

Sade ei ole tervetullutta, jos sattuu olemaan luisumassa masennuksen puolelle. Todellisuudessa sade kuitenkin on ihanaa tähänkin aikaan vuodesta, vaikka pitäisi olla lämmintä ja valoisaa. Me, aviopuolisoni ja minä, makaamme katoksen alla ja katselemme taivasta, kuinka se tippuu meitä kohti (niskaamme) ja ropisee vasten peltikattoa, kunnes yltyy niin, että tavoittaa meidätkin. Emme liikahdakaan.