Jee kävin sellasessa parantamisryhmässä. Se missä lähetellään kaukoparannusta ja kaikkee sellasta. Oli ihanaa! Tuli hyvä olo...sain itekin hoitoa. Ja ne kaikki ihmiset...oi ihania...halittiin ja kaikki sai osansa hoidoista. Kävelin sinne eli jonkun muutama sata metriä. Oli pelottavan liukasta. Piti pyytää ryhmän vetäjältä kyyti sitten kotio. Hui.
Ja sitten kävelin reeneihinki. Se reitti se vasta liukas oliki!!! Matkaa ei olle ku pari sataa metriä mutta kesti ihmeen kauan....huhuhui.... Ja sieltäki piti sitten pyytää vetäjältä kyyti kotio =) Ei kerta kaikkiaan uskalla kävellä tuolla etenkään pimeessä.
Oli kyllä kiva käydä kattoo ku pojat potki. Yllättävän vähän alko harmittaaki ku piti vaan istua. Otettava nyt vaan lunkisti. Ja kuten sanottu reeniähän tää on koko elämä. Hihi. Onneks ehti muodostuu jo elämäntavaks ja tulla kaikkeen arkeen mukaan tuo ihana taekwondo... Helpompi nyt asennoitua tähän reenikieltoon...eli siis käytän ites mieluummin sanaa reenirajoitukseen =) Jea.
Ihanaa oli myös ku soitin iskälle ja sen kansa höpöteltiin. Ja pikkusiskoki soitti. Ihanaa =) Ihmiset on niin ihania =)
Nyt reenailen itteni syömään ja taas sitten päivällä kesken jääneen ikiihkuihkuihanan rakkausleffan kimppuun. Kiva kun tulee taas katottua kaikkia noita ihania. Jep.
Eli kiva päivä ollu taas, mut niinhän mulla aina =) Hyvää yötä maailma ja universumi ja kaikki sen asukit <3