No eipä ihmeitä tänään. Kirjastossa kävin nuokkumassa. Jipii. Ja kelassa kyselemässä eri uudelleenkoulutus vaihtoehtoja ja meni niin pää pyörälle että en tiiä. Kyllä on kaikki tehty niin vaikeeks....huokaus. Pakko on kyllä alkaa vähän jo pikkuhiljaa respektaamaan kaikkia nuita virastojen tätejä..eihän niissä byrokratian rattaissa kukaan pysy kärryillä! Ihan hullua on meno. Ei ihme että ne tädit ei oikein oo aina ihan kärryillä juu. Tai kelkassa. Mukana. Jee. Jiihaa.
Hullu on byrokratian viidakon laki ja nokkimisjärjestys ja kaikki. Hui helvetti sentäs.
Ja huomenna pitäs taas suhia taksilla sairaalaan. Sattuu olemaan kaaaaaaauan odotettu reumalääkärin aika. Paree sen osata jotain edesauttavaaa sanoa ettei tartte perkule turhaan maksaa 18,40e taas taksista. Ja paree saaha taksilappuki siltä. Otti voimille tuo vähäinen käppäily tänäänki. Tai siis ei se käppäily vaan yleensä pystyssä oleminen. Särkee. Ja vähän huippaa vielä kai se verenhukka ja noi lääkkeet varmaan kans. Ja on niin pirun liukasta. Ja miten hemmetissä mä millään linkillä sompailisin tuolla kun meen vaan nurin ku ei voi mistään pidellä kiinni ja muutenki. Ja se se kallista ois taas....
Tunnen kummaa yhteenkuuluvuutta vanhusten kanssa. Edelleen.
Ens yöks otan käyttöön kantositeen mukana tulleen vyön. Sidottava käsi kroppaan kiinni ku heräsin siihen että oli tuo käsi pään yläpuolella. Ja en missään nimessä sais sitä sinne nostella. En vielä moneen viikkoon. Onneks ei tainnu mitään hajota ku ei ainakaan tuntunu ku varovasti toisella kädellä nostin takas alas. Hui. Jonki aikaa makasin hipihiljaa ja ootin sattuuko. Ei.
Ja on mullaki taas elämä näemmä. Tässä vaan taas istun ja jauhan ihan turhia.
Hasta la vista beibet. I´ll be back.