Olen jo toista kertaa kolmen päivän sisällä sotkurakettina (sotilaskoti ottaa aina muutaman varusmiehen itselleen tiskaamaan ja tekemään muita hanttihommia). Jännä juttu tässä on se oettä olen Suomen ainoassa yksikössä jossa päällystöön kuuluva voi joutua sotkuraketiksi. Joten en olisi turhan katkera, sanon itseäni sotku-au:ksi.
Tänään olen paistanut noin sata kananmunaa. Sotilaskodin tädit kehuivat minun munanpaistotaitojani. Ei yhtään palannutta, ei yhtään kuivaa, kaikki sopivan paistuneita. Kyllä, aliupseeri on ryhmänsä kärkitaistelija asiassa kun asiassa.
Mutta armeijassa kun ollaan niin kuolema ja tappaminen on aina läsnä. Kävin hakemassa pari kahtia katkennutta hiirtä varaston hiirenloukuista. Sotkutäti ei uskaltanut. Hän olisi halunnut laittaa myös samantien uudet juustot loukkuihin. Minä selitin että entisen hiiren veret täytyy ensin pestä pois, jotta seuraavat hiiret uskaltavat tulla ansan lähelle. Viritin loukut. Se on sitä tappajan vaistoa.