olen istunut tässä jo kauan...
ssanat ovat niin hukassa näinä päivinä,jo vuosia olleet.
ensin oli mustia ja valkoisia,niitä joita pilviksi kutsutaan,ja sekavan näköinen taivas,kunnes
sadekuuro ja ropina katolla puhdistivat ilman ja taivas aukeni.ei sen puoleen,sade olisi ollut
juuri tänään ihanaa.
tuule.tuuulee.tuulee.kädet ovat valkoisessa kattomaalissa(kattoremontti,voi tätä riemua!).
nyt vuorostaan eräs kissaherra,dressman,itse Jorma makaa tuossa takanani lattialla ja
tarkkailee niin pirun hämäräperäisellä katseella,että voisin jopa luulla sen suunnittelevan murhaa.
no huh.nyt se lähti pois.
en selvästikkään osaa kirjoittaa enään siten,kuinka ennen.ja se jos mikä on s u r u l l i s t a
huomata.
hmh.hioin äsken kattorempasta syntyneita laudanpaloja tarkoituksenani maalata niistä
pieniä tauluja.oi mikä älynväläys ja nerouden loiste.no.nämä ovatkin taas näitä tekojani
joita teen tietyn aineen vaikutuksen alaisena.kun silloin kaikki on niin paljon...lempeämpää.
ajatukset,itsekritiikki,kritiikki.nam
huojun tässä penkillä.nyt yliannostus jotain örp
terveisin koi