tämä paha olo on kulkeutunut jo kauhun puolelle.
kun jäin yksin eilen tänne asuntoon.
pelonsekainen itku ja tunne että kaikki hyvä on kadoksissa.
ihme että jaksan kirjoittaa edes tähän.
onneksi sentään kykenee itkuun,kykenee edes johonkin toimeen,
ulosantoon.ettei kaikki jää sisälle ulvomaan ja saastuttamaan.
vaikka tahtoisin puhua...en pysty.yritin soittaa...soitinkin ja puhuinkin,mutta en tästä.
minulla on tunne etten ole sen arvoinen.minkään arvoinen.
puhumaan,avautumaan siten että joku saisi tietää tämän hetkisen tilanteen.
muuri.
niin helvetin yksinäinen ja paha olo.
kaikki jäi kesken mitä aamukahvin jälkeen sain aloitettua.(niin.se paras hetki päivässä,
kahvi ja aamupala ja uudelleensyntyminen,reippaus)
vaikka pieni pelko jo ilmassa kahvintuoksun seassa...että pian,pian se taas alkaa.
helvetin paha olo joka ylle vyöryy ja tuhoaa kaiken kaiken kaiken kaiken kaiken kaik.......
hyvän.
ja päivän hämärä tulee kuristavalla otteellaan.ja lyö ja piiskaa.
ei auta mennä edes peiton alle,se tulee sinnekin.
apua.