IRC-Galleria

ha haa.olen tänään emäntä talossa.keitän soppia ja kaikkea ja sitten luikautan että syyöömäään.
ja miesväki tulee katolta hikisinä ja nälkäisinä.
hm.
toivottavasti ruoka olisi vain onnistunutta?

ei vielä sen enempää tänä tuulisena päivänä jolloin kesti kaksi tuntia päästä ylös sängystä
lämmittämään hellaa.

katsotaan...




oo maalaisemäntä mä oon.vain huivi ja navetalta tuoksuvat vaatteet puuttuvat.ja lehmien
ammunta navetosta.mikäpä..oikeastaan olisi sen ihanampaa?

olen istunut tässä jo kauan...
ssanat ovat niin hukassa näinä päivinä,jo vuosia olleet.

ensin oli mustia ja valkoisia,niitä joita pilviksi kutsutaan,ja sekavan näköinen taivas,kunnes
sadekuuro ja ropina katolla puhdistivat ilman ja taivas aukeni.ei sen puoleen,sade olisi ollut
juuri tänään ihanaa.
tuule.tuuulee.tuulee.kädet ovat valkoisessa kattomaalissa(kattoremontti,voi tätä riemua!).

nyt vuorostaan eräs kissaherra,dressman,itse Jorma makaa tuossa takanani lattialla ja
tarkkailee niin pirun hämäräperäisellä katseella,että voisin jopa luulla sen suunnittelevan murhaa.
no huh.nyt se lähti pois.

en selvästikkään osaa kirjoittaa enään siten,kuinka ennen.ja se jos mikä on s u r u l l i s t a
huomata.

hmh.hioin äsken kattorempasta syntyneita laudanpaloja tarkoituksenani maalata niistä
pieniä tauluja.oi mikä älynväläys ja nerouden loiste.no.nämä ovatkin taas näitä tekojani
joita teen tietyn aineen vaikutuksen alaisena.kun silloin kaikki on niin paljon...lempeämpää.
ajatukset,itsekritiikki,kritiikki.nam

huojun tässä penkillä.nyt yliannostus jotain örp

terveisin koi

tänään tein sen todella.kirjoitin sanoja päiväkirjaa ja kirjeeseen.ja..aloitin tämän.
matka tuntemattomaan alkaa tästä ja nyt...



* * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * *

tästä ja nyt...hm.

olen istunut kello kuudesta aamulla tietokoneen äärellä,ja tehnyt kuvia ja kuvia,yksi
toisensa jälkeen.elän tänään kuvieni kautta.voiko sellainen olla..kovin antoisaa?
no.tein parannuksen hetki sitten ja kävin uimassa järvessä josta iho jää limaiseksi.hih.
ja laskin liukumäestä veteen(en suosittele jos ei ensin kokeile kuinka syvää,tai siis
matalaa,siinä kohtaa on johon olisi tarkoitus niinku molskahtaa.)
oli se silti kivaa.
ja nyt istun taas tämän hyrisevän laatikon edessä ja vierellä.
ikkuna on avoinna pihamaalle.pääskyset.suloista.
ja nellineitokissani lepää tässä ihan lähellä että saatan melkeimpä kuulla hänen
hengittävän.
tsirp.sanoi västäräkki.
pelastin tänään muuten juuri lähelläni lepäävän kissaneidon terävien hampaiden välistä
pääskysen.se ei ollut vielä vahingoittunut,mutta kauhuissaan tietenkin.ulkona se lennähti
maahan asettamaltani nyytistä tuulenpuuskan mukana suulin sirkuttaen.onnea hänen
eloonsa....