Uusimmat blogimerkinnät
- [Ei aihetta] 13.04.
- kraaa 14.03.
- [Ei aihetta] 11.02.
- [Ei aihetta] 11.02.
- 2008 11.02.
- helmikuu 02.02.
- lopputyösuunnitelma 28.11.
- otsikko 25.10.
- tervetuloa 05.05.
- [Ei aihetta] 14.03.
Selaa blogimerkintöjä
- ▶ 2009 (6)
- ▶ 2008 (23)
-
▼
2007 (34)
- ▶ joulukuu 2007 (2)
- ▶ marraskuu 2007 (2)
- ▶ syyskuu 2007 (11)
- ▶ kesäkuu 2007 (1)
- ▶ toukokuu 2007 (4)
- ▶ huhtikuu 2007 (2)
- ▶ maaliskuu 2007 (7)
- ▶ helmikuu 2007 (2)
- ▶ tammikuu 2007 (3)
- ▶ 2006 (57)
Blogi
[Ei aihetta]Tiistai 13.03.2007 23:01
ensimmäinen kärpänen ikkunalla
keskipäivän demoniSunnuntai 04.02.2007 23:31
se on ilkeä demoni.entistä ilkeämpi...salakavala ja vaikeasti selitettävissä.
metaforien löytäminen on työlästä sillä tuntemuksia ovat yleensä itsekin vaikea
ymmärtää ja tunnistaa.
pelottavinta on huomata oman ruumiinsa pettävän.hiukset ohenevat,kuivuvat.
nukkuminen on epänormaalia ja unet kauhistuttavia ja yllättävän voimakkaita.
päässä heilahtelee ja se kuristava tunne…
se on täällä taas.
sekä nopea väsyminen,siipien pettäminen.
väsymys ja pysähtyneisyys.jalkojen kantamattomuus.se on kauhisuttavaa.
lähtiessäni kävelylle huomaan kesken vaelluksen etten jaksaisikaan enään ja
tekisi mieleni vain istahtaa hangelle.vaikka ilma on mitä ihanin ja lumi on kuin
maassa rauha.
huokailu on päivän raskain ääni.painavia huokauksia nousee vähän väliä syvältä
sielusta.
epätoivoa?
mutta ehkä pahinta ja raskainta on ihmissuhteiden kärsiminen...laiminlyönti ja
omalle demonillensa alistuminen.
ei osaa.
olla olemassa.eikä elää.
metaforien löytäminen on työlästä sillä tuntemuksia ovat yleensä itsekin vaikea
ymmärtää ja tunnistaa.
pelottavinta on huomata oman ruumiinsa pettävän.hiukset ohenevat,kuivuvat.
nukkuminen on epänormaalia ja unet kauhistuttavia ja yllättävän voimakkaita.
päässä heilahtelee ja se kuristava tunne…
se on täällä taas.
sekä nopea väsyminen,siipien pettäminen.
väsymys ja pysähtyneisyys.jalkojen kantamattomuus.se on kauhisuttavaa.
lähtiessäni kävelylle huomaan kesken vaelluksen etten jaksaisikaan enään ja
tekisi mieleni vain istahtaa hangelle.vaikka ilma on mitä ihanin ja lumi on kuin
maassa rauha.
huokailu on päivän raskain ääni.painavia huokauksia nousee vähän väliä syvältä
sielusta.
epätoivoa?
mutta ehkä pahinta ja raskainta on ihmissuhteiden kärsiminen...laiminlyönti ja
omalle demonillensa alistuminen.
ei osaa.
olla olemassa.eikä elää.
metaforaLauantai 03.02.2007 23:53
'Koska olio oli vienyt minulta kaiken nesteen ,en voinut edes itkeä.Myös suuni oli rutikuiva.
Olin kuvitellut kyyneleiden virtaavan, kun olo on pahimmillaan, mutta kaikkein kauhein tuska
on se täydellisen häväistyksen pölynkuiva piina joka tulee, kun kyyneleet on käytetty loppuun, tuska joka tukkii kaikki tähystysaukot, joiden kautta kerran tarkkailit maailmaa tai maailma sinua. Tätä on vakavan depression läsnäolo.' -Andrew Solomon
Olin kuvitellut kyyneleiden virtaavan, kun olo on pahimmillaan, mutta kaikkein kauhein tuska
on se täydellisen häväistyksen pölynkuiva piina joka tulee, kun kyyneleet on käytetty loppuun, tuska joka tukkii kaikki tähystysaukot, joiden kautta kerran tarkkailit maailmaa tai maailma sinua. Tätä on vakavan depression läsnäolo.' -Andrew Solomon
[Ei aihetta]Tiistai 16.01.2007 00:17
onnetonta vain.vaikka lumi toi rauhan maahan sen luonto ei antanut minun lähestyvän,
oli piilossilla vain.vaikka loin polkuja lumeen ja luovutin itseni lumisateen valtaan,
en tuntenut kuin tyhjää.
kuristava ote,ei anna kyynelille armoa.
armoa elämälle.viimeiselle päivälle jonka vietän
metsän laidalla.
lumilyhdyssä palaa valkea kuitenkin.
olla taas tarvittavien alaisena ja orjana.kun ei voimia itsellä enään huutaa ja lakaista
mörköjä pois,tiedättehän,omasta mielestään.
mörköjä.
ja huomennako pitäisi sitten lähteä kohti etelää jossa ei tietenkään ole lunta puissa?
edes.onnetonta kerrassaan.
hyvätit
koi
koi
koi
oli piilossilla vain.vaikka loin polkuja lumeen ja luovutin itseni lumisateen valtaan,
en tuntenut kuin tyhjää.
kuristava ote,ei anna kyynelille armoa.
armoa elämälle.viimeiselle päivälle jonka vietän
metsän laidalla.
lumilyhdyssä palaa valkea kuitenkin.
olla taas tarvittavien alaisena ja orjana.kun ei voimia itsellä enään huutaa ja lakaista
mörköjä pois,tiedättehän,omasta mielestään.
mörköjä.
ja huomennako pitäisi sitten lähteä kohti etelää jossa ei tietenkään ole lunta puissa?
edes.onnetonta kerrassaan.
hyvätit
koi
koi
koi
[Ei aihetta]Maanantai 15.01.2007 00:29
onnetonta
jotain hyvin kaunistaSunnuntai 07.01.2007 18:54
luku kuin kaipausTorstai 28.12.2006 01:18
olisi onneksi edes huurre.
luku kuin pimeänpelkoTiistai 26.12.2006 21:09
ei siellä voinut olla ulkona pimeällä pihamaalla,kun järvi piti niin hurjaa ääntänsä,
räsähtelyä ja syvästi kaikuvia murtumisia,kuin jokin peto olisi hiipinut siellä jään pettäessä
jalkojensa alla...lähemmäs ja yhä lähemmäs.
liian voimakas tuonkaltainen kuva ja tunne syntyi mieleeni että oli lopulta antauduttava
pelolleen ja palattava sisälle.
harmittaa.
olisi ollut ihana jatkaa ulkotulen vierellä istumista.
räsähtelyä ja syvästi kaikuvia murtumisia,kuin jokin peto olisi hiipinut siellä jään pettäessä
jalkojensa alla...lähemmäs ja yhä lähemmäs.
liian voimakas tuonkaltainen kuva ja tunne syntyi mieleeni että oli lopulta antauduttava
pelolleen ja palattava sisälle.
harmittaa.
olisi ollut ihana jatkaa ulkotulen vierellä istumista.
luku kuin kaipausMaanantai 25.12.2006 22:02
onneksi on edes huurre.
luku painajainen ennen jouluaSunnuntai 24.12.2006 00:10
tekee kieltämättä olon hulvattomaksi ja satumaiseksi kun kuuntelee the nightmare before
christmas-musiikkia täysillä kuulokkeista.oma maailma,
tarina lauletaan suoraan sisääni.
tuo soma musiikki peittoaa sen jota olen aina inhonnut syvästi,sateen talvella.
vesisateen.
en malta lähteä tästä maailmasta pois vaikka pitäisi tehdä vielä kaikenlaista,en tahtoisi
lähteä noista ihanista satumaisista lauluista ja kuoroista pois.
lähteä...pois.