IRC-Galleria

Haluaisin vaan, että kenenkään ei tarvitsisi olla pettynyt muhun, haluaisin että kaikki voisivat olla rauhassa riippumatta mitenkään musta. Mutta ei se näköjään mene niin. On kauhean ristiriitaista ajatella noin, ja samaan aikaan kuitenkin olla niin kauhean välinpitämätön muita kohtaan. Joskus vaan tuntuu, että on pakko pitää se etäisyys.

Tuntuu ihan mahdottomalta kestää sellaista tunnetta, joka pakottaa pysymään kaukana, ja samaan aikaan pitämään lähellä. Kaikkea ei voi saada, okei, mutta jos vaan ei voi itselleen mitään? Ja onko se vaan jotenkin kuviteltua, ettei halua antaa itsestään toiselle lähes mitään, vaikka ei edes tiedä mitään toisesta? Vai onko se vain sitä, että haluaa suojella itseään ja toista? Pitää se ero, ettei kumpikaan joudu pettymään?

Juu-u, no sitä sopii miettiä. Mun sormi muuten kuoli tänään kun soitin flyygeliä :( Siihen tuli rakko ja se repesi. Sopivasti oikeassa etusormessa, just siinä mihin kynä osuu kun kirjoittaa/piirtää