IRC-Galleria

Aloin tänään miettimään kaikkea sitä, mikä mun elämässä on muuttunut parin viime vuoden sisällä. Ja se teki mut vaan äärettömän surulliseksi.
En tunne että mikään mitä olen tehnyt tai päättänyt olisi väärin, mutta silti se ero menneeseen on toista mitä olin kuvitellut.

On niin paljon asioita, jotka jälkeen päin naurattavat, sellaisia joita luulee tapahtuvan vain huonolaatuisissa ruotsalaisissa teinileffoissa. Heh, voisin kirjoittaa jonkun romaanin ongelmanuoren elämästä. Mutta vaikka on monia asioita joita ehkäpä haluaa jopa muistella, niin on myös niitä jotka haluaisi vaan lakaista maton alle, pois päiväjärjestyksestä. Mutta kun ne on niitä juttuja, joista ei ole paluuta entiseen.

Toisaalta kaikki muuttuu, ja onhan se hyväkin. Loppujen lopuksi, onko entisessä sitten mitään mitä haluaisi säilyttää? Mun kohdin niin luultavasti ei ole. Mutta kuten olen sanonut, ei vanhoja ympyröitä tarvitse heittää pois uusien tieltä, jollain tasolla ne tulevat aina elämään uusien rinnalla.