Tänään on ollut jotenkin todella absurdi päivä. Mun pää on ollut vähällä räjähtää päänsärkyyn, mä olen tylsistynyt kuoliaaksi, olen nauranut aivoni pellolle, seonnut totaalisesti, itkenyt ja angstannut enemmän kuin laki sallii, ja fiilistellyt katsoen Queen of the Damnedia. Ja ehdin mä käydä rämpäyttämässä ihan vain pienen hetken todella nättiä 12 kielistä akustistakitaraa, se oli kyllä todella bella <3
Ah, ja ehdin jopa piipahtaa Jokelan kirjastossa toteamassa sen täysin surkeaksi, sillä ei sieltä löytynyt edes Tuulen viemää, joka sentään on niin klassikko, että se pitäisi löytyä vaikka mistä. Jokelan ärräkin kusi silmille, ostin jäätelön jossa luki että se on sorbettia, mutta ei se ollutkaan, normaalia vaniljajäätelöä se oli. Tekisi mieli sanoa tähän väliin TOU (vaikka en tuekkaan Simpsoneita missään määrin).
Tällä hetkellä mun vastapäistä seinää nojailee kitara, joka on lähes kaatopaikka kunnossa, mutta joka silti huutaa mua soittamaan. Mutta mä en mene. Mun vasemmalla puolella taas on patja, joka käskee mua nukkumaan, samoin kellokin. Mutta mä en mene. Mä jatkan aivotonta näytön tuijottamista ja mietin, minkä leffan katsoisin seuraavaksi. Katsoisin jonkun lempi leffoistani, mutta joko niitä ei löydy, tai sitten ne eivät lataudu. Niin mun tuuria.
Joo, oliko mulla asiaakin? No ei.
//EDIT
Tässä vieläkin, olenko kenties juurtunut tähän olinpaikkaani kiinni, vai mikä on?