Seison Katajanokan terminaalin pihassa.
Palaan muistoissani reilun vuoden taaksepäin. Seisoin silloin tässä samassa paikassa. Olimme silloin ja olemme nyt lähdössä vanhojen koulukavereiden kanssa perinteiselle retkelle Viroon.
Se oli noin vuosi sitten kun viimeksi olimme tällä reissulla ja tuon reissun innoittamana kirjoitin ihka-ensimmäisen päiväkirja merkintäni galleriaan. Reissu oli hurja ja allekirjoittanut kärsi myös fyysisen vahingoittumisen. Onneksi ryhmämme ensiaputaidot ovat ensiluokkaiset ja repeytynyt varvas saatiin tuettua muihin varpaisiin kiinni. Näin pääsimme nauttimaan yöelämästä ja huolehtimaan kipulääkityksestä eikä minun tarvinnut tutustua paikallisen terveydenhullon toimivuuteen. Suomessa sitten kävin sitä näyttämässä oikeille terveydenhuolto-alan ammattilaiselle ja siellä sitä ihmeteltiin ja tuumattiin että on se kova! Ilmeisesti jotain oli kuitenkin tehty oikein sillä sain pitää varpaani ja nykyään sen saa myös koukistettua, muiden lajitovereidensa tavoin.
Elikkäs kaikesta päätellen odotuksen tästä reissusta ovat kovat. Hengissä yritetään pysyä mutta muuta en uskalla luvata...