IRC-Galleria

-"Ei mua jännitä! Mua ei jännitä ku kaks kertaa elämässä. Ensimmäinen kerta oli sillon ku synnyin ja sillonki vaan hetken..." Siinä on lause joka on muodostunut tavaramerkikseni vuosien saatossa. Se kun tuntuu sopivan melkein joka tilanteeseen.

Yleensä kun olen tämän sanonut, keskustelun toinen osapuoli kysyy minulta: -koska se toinen kerta sitten oli?
Tähän vastaus kuuluu: -"EI OO VIEL TULLU!"

Tänään oli kuitenkin sellainen päivä että vaikka miehisyyteni estää minua tuntemasta pelkoa, on pakko myöntää että kalpeaksi valahti tämänkin miehen naama. Tänään kun alkoi kaksi (2) viikkoa kestävä työrupeama moottoritietyömaalla. Alleni annettiin kaivinkone ja 30-40metriä tyhjää. Oli siinä ihmettelemistä! Tämä uusi moottoritie kun on louhittu osittain kallion sisään, tunneleiksi ja osa tiepohjasta on louhittu siten että tie kulkee keskeltä kalliota, halkoen kallion kahtia. Tietä reunustaa siis pystysuorat kallioseinämät. Noiden kallioseinämien päällä nöyrä kertojanne viettää seuraavat kaksi viikkoa tasapainoillen kuin nuoralla tanssia.

Tehtäväni on putsata seinämän reunalta kaikki irtokivet jotta ne eivät sitten moottoritien avauduttua tipu niskaasi vaan voit turvallisin mielin ajaa marraskuusta alkaen moottoritietä kohti Turkua. (tai jos olet keskiverto ihmistä älykkäämpi, pois Turusta.)

Tänään oli kaksi sellaista tilannetta joissa sydänvikainen olisi syönyt purkillisen "nitroja", purkin ja pakkausselosteen vielä siihen päälle. Mutta tässä sitä vielä ollaan. Toistaiseksi. Jos kuitenkin käy niin että koneen ikkunoista näkyvä 40metrin pudotus ilmestyy jostain syystä alleni, haluan muistuttaa kaikkia ystäviä, tuttavia, kavereita, rakkaita, että vaikka en sitä aina sano, olette kaikki tärkeitä.

Ja jos sen jälkeen en palaa tänne siitä kirjoittamaan, silloin sinäkin tiedät koska minua jännitti sen toisen kerran...