Maanantaina oli taas pitkästä aikaa pakata se iso reppu ja lähteä maailmalle. Oli vierähtänyt jo hetki siitä kun viimeksi olin ollut reissuhommissa ja nyt kun elämäntilanteeni suorastaan huusi jotain vaihtelua, uutta maisemaa, ei tämäkään keikka olisi voinut itseään paremmin ajoittaa..
Uusi työmaamme kaukana kotoa sijoittuu Seinäjoki-Oulu väliselle rata osuudelle ja siksipä majoittumisemme oli katsottu aiheelliseksi järjestää Kauhavalle. Kauhava. Paikka joka on kertojallenne tullut tutuksi joitakin vuosia sitten. Erityisesti siellä siatseva Ammattikorkeakoulu ja sen Y-kubinakin tunnettu "yökerho" on tullut tutuksi ja siksipä olikin ironista että juuri kyseisen koulun opiskelia asuntolan sängyn viereen oli tämänkin peikon määrä tiputtaa se iso reppunsa. Tässä sitä nyt maataan toista päivää opiskelia asuntolan soluasunnossa kera kolmen muun peikon.
Eilen kun olimme ensin tutustuneet 20m päässä asuntolasta siatsevaan y-klubin terassiin, otimme auton alle ja lähdimme tutustumaan lähi kyliin ja pitäjiin. Matkan taittuessa, maisemia ja nähtävyyksiä katsellessa, mietin hiljaa itsekseni niitä ihmisiä jotka kulkevat koko elämänsä töihin Nurmijärveltä Helsinkiin. Vietettyään kahdeksan tuntia pienessä sermi helvetissä, matka takaisin kotiin samaa moottoritietä voi alkaa. Itse en tuollaista kestäisi sillä vaikka näissä reissuhommissa on omat huonotkin puolensa, on näissä vaan omat, ahh niin ihanat ja upeat puolensakkin. Asiat näkee taas aivan eri vallossa kun saa vähän etäisyyttä ja eri näkökulmaa ihan kaikkeen.
Kierreltyämme aikamme oli palata Kauhavalle. Vielä nukkumaan menoa venyttäessäni mietin elämän järjettömyyttä ja sitä kuinka paljon sitä jäisikään näkemättä jos ei näitä hommia tekisi. Toki sitä voisi lomalla sitten aina "pyöriä" mutta jotenkin se ei olisi sama. Eikä sitä kerkeäisi kuitenkaan kaikkialle.
Tänään päivä menikin sitten töiden tehokkaasti täyttäessä vuorokauden sallimat ja antamat tunnit. Silti tuntui että aika lensi siivillä. Sitä ei edes huomannu kuinka kello näyttikin jo puoli paljon. Tänään näin. Saa nähdä miten huomena mutta sen tiedän että huominen ei ainakaan ole samanlainen. Ja siiitä minä pidän.