IRC-Galleria

Kevät tulee ja linnut laulaa...

Jotkut kärsivät syysmasennuksesta. Tänään huomasin vaipuneeni kevätmasennukseen...
Ajelin pitkin aurinkoista Hämeenkatua katupölyn tahrimalla autollani. Olin matkalla hallille pesemään "poikaani", jotta tämäkin saisi nauttia kevätauringon lämmittävistä ensisäteistä.

Pysähdyin keskustan jakaavaan risteykseen ja sen punaisina hehkuviin liikennevaloihin.
Katseeni etsi ihmisjoukosta tuttuja, joita tarkka silmäni havaitsikin muutamia tuosta tuhatpäisestä ihmismassasta. Samassa eläimellisen tarkka kuuloaistini havaitsee oikealta lähestyvää raakaa konemaista mylvintää. Käännän katseeni hitaasti oikealle ja havaitsen tutun moottoripyörän lähestyvän risteystä. Nostan käden ystävällisen tervehdyksen vaatimalla tavalla ja saan vastaukseksi motoristiltä syvän pään nyökkäyksen. Valojen vaihduttua kiihdytän risteyksestä ylös pitkin Hämeenkatua kaverini ja tämän moottoripyörän perään. Siinä ajellessani pitkin pääkatua tulee vastaan toinen toistaan hienompia kaksipyöräisiä. Ajatukseni siirtyvät väkisin tallillla pölyä keräävään pyörääni ja huomaan että äsken huulillani ollut hymy on nyt hyytynyt... Tilannetta ei ainakaan auta se, että saavuttuani hallille ensimmäisenä katseeni kiinnittyy juuri tuohon punaiseen paholaiseen.
No ainakin se on ollut punainen, nyt pölystä harmaa.
Hymystäni ei ole enää tietoakaan, kun kävelen kohti pesuhallia. En saa katsettani irti pyörästä, enkä ajatuksiani pois siitä, että juuri nyt voisin olla pyörän selässä valloittamassa maanteitä kevätauringon helliessä minua ja pyörääni, toista "poikaani"...

Pestessäni autoani mietin ja kiroilen itsekseni saamattomuttaani pyörän
huollon ja kasauksen suhteen...
"Eipä toi ny iso homma olis... Ois vaan aikaa..." - mietin ääneen itsekseni. Vähän niin kuin Kauniissa ja rohkeissa on tapana. (mistäköhän minä senkin tiedän?)
"Paskat! Mullahan alkaa maanantaina loma! Nyt mulla on aikaa! Maanantaina alottaa ni eiköhän toi oo nipussa viimestään keskiviikkona, vaik ei kiirettä pitäskään..."
Jumalauta! Mullahan on suunnitelma ja aikataulu! Vielä kun sais pidettyä niistä kiinni....

Lähtiessäni hallilta pieni toivon kipinä kytee minussa. Minähän melkein hymyilen!

Karu todellisuus kuitenkin iskee minut nopeasti maahan, LUJAA!
Ensimmäisissä valoissa vastaan tulee jälleen Moottoripyörä. Vaivun taas masennukseen.
Ainoa asia joka estää minua itkemästä on se tosiasia että nyt minulla on suunnitelma!
SUUNNITELMA ja puhdas auto!