Mies jonka bestmanina sain kunnian olla ja hänen vaimonsa,
molemmat rakkaita ystäviäni, saivat lapsen. Pienen poika vauvan.
Alkunsa lapsi oli saanut hääyönä. Voiko sen paremmin ajoittaa?
Minua pyydettiin kummiksi tälle pienelle ihmeelle jo jokunen aika sitten.
Mitä siinä mies voi muuta kuin kiittä ja suostua?
Sehän on suuri kunnia. Ainakin minulle.
Poika syntyi 23.04.2007 Hämeenlinnassa.
Kriittiset mitat 51,1cm ja 3900g.
Varpajaisia vietettiin onnellisen isän johdolla perheen kodissa, perjantaina 27.04.
Siellä viinan piru parkkeerasi rekensä oven eteen ja minä hyppäsin kelkkaan.
Saunottiin, grillailtiin ja häirittiin naapureita ah niin suomalaisella känni käyttäytymisellä.
Sieltä jatkettiin Riihimäkeläisiin ravitsemusalan liikkeisiin ja meno oli sielläkin humalluttavaa.
Siellä sitä sattui ja tapahtui kaikenlaista...
Itsekin ajauduin sanaharkkaan muutaman ystäväni kanssa. Onneksi ne sovittiin jo ennen aamua...
EILEN 28.04. Sain kummipojan hetkeksi syliini ja näin hänet myös ensimmäistä kertaa.
Siinä "toukkaa" sylissä pitäessäni, kaikki omat huoleni ja murheeni, joita olin miettinyt
koko aamun, tuntuivat niin kovin pieneltä näin ison lahjan ja ihmeen edessä.
On se vaan ihme kuinka jokin niin pieni voi olla jotain niin suurta!
Siinä poikaa silmäillessäni mieleeni tuli väkisinkin YÖ yhtyeen laulu IHMISEN POIKA.
Katsoin tuoretta isää joka oli onnellinen, vaikka hieman taisi vielä hikoiluttaa
edellisillalta kerätty ja nyt jo ulos ihonläpi pyrkivä alkomahooli.
Katsoin Tuoretta Äiteetä ja hän taas vaikutti erittäin rauhalliselta ja erittäin onnelliselta.
Keräsin edelliseltä illalta jääneet tavarani kokoon ja suuntasin ovelle.
Oli tullut aika jättää jo varmasti rankasta päivästä uupuneelle
tuoreelle perheelle hyvästit tältä illalta ja päästää heidät lepäämään, yhdessä...
Kiitos siitä että saan olla mukana näin hienossa asiassa!