IRC-Galleria

Sielu sai luodista voimaa. Sielu sai syyt tärskymään.
Se luoti teki sielusta syyllisen. Se luoti lopetti jonkun elämän.

Siis joku kuoli siellä tänään. Vitun luuseri kun piti ammuskella.
Onko olosi mahtava nyt?
Pieni elämäsi on pilalla. Jonkun toisen katkolla.

Sielu sisäistäää syyllisyyden. Sielusi pahan hajuinen.
Nyt niitä on lisää. Enkeleitä. Tän maailman jättäneitä.

***

Mua suruttaa... ne lapset.
Ne meni kouluun. Ne ammuttiin.
Ne kääntyi ja ne ammuttiin.
Paha hitler kävi niiden kouluu. Pahan kasvot oli lampaan kasvot.
Vaatimattoman kasvot.
Sitten paha otti maskin pois kasvoiltaan viimeisen kerran.
Valmistautuen viimeiseen taistoon. Suu irvistyen viimeiseen huutoon.

Paha ihminen. Kylvää pahan siemenen.
Ja sitten se kuolee. Häviää oikeuden käsistä kuin kärpänen käsien välistä. Vapaa kuin perhonen. Se ärsyttää.
Se paska pääsi pakoon. Sen paskan ei olisi koskaan pitänyt syntyä.
Jonkun rakas lapsi... niille kävi pahasti.
Kamala vihasi jatkaa matkaansa yli maan, yli vuosien, niin moninkertaisena toisten sydämissä...

Miltä se tuntui? Käsi "jumalan aseena"....
Tunsitko paniikin kuumaa tykytystä? Inhimillisyyden pelkokerroin laskeutuen kasvoillesi? Pelästyitkö lasten kuolemaa huutavia kasvoja kun katsoit heidän verta ja kädessäsi tärisevää asetta?
Vai oliko se silkkaa tyydytystä? Sairasta euforiaa? Kun itsevarmasti marssit läpi koulun käytävää, tulittaen luokkahuoneisiin, tyynenä virnistäen kun ihmiset ympärilläsi pakenivat itse saatanaa. Kuka sinut loi?
Äläkä viisastele. Jokainen on kopio jostain. Jonkun toisen irvikuva..

Tunsitko säälittävän elämäsi täyttymystä? Loppua jollekin kivulle? Oliko viha oikeasti kipulääke?
Kun sitten vihdoin posautit tohjoksi sen kauniin pääsi.. sen sairaan pääsi.

Säälittävää. Vahva ihminen ei voi pelätä lohdutusta tai avun saamista. Syliä. Tai kuunnella sitä sisäistä nyyhkytystä.
Toisaalta, enhän minä sinua tuntenut... Kuka sinut loi?

Kävikö mielessäsi ollenkaan, että nämä ovat viimeiset hetkesi? Säälittävän elämäsi kohokohta, loppu huipennus. Mahtavan musiikin jylinää ennen esiriippua.
Vai alkoiko kätesi täristä? Alkoiko se vihdoinkin tuntua siellä jossain, se inhimillisyys? Jos ei niin olit todellakin psykopaatti. Jostain, ei tästä maailmasta. Tunnevammainen, ylimääräinen ihminen. Ihminen joka ei edes halunnut syntyä. Tässä on sun kiitos elämälle.

Tekee niin pahaa nähdä kun sä sieluton paska vilkutat kameralle siinä videossa jossa testaat asettasi. Kuin olisit kuka tahansa meistä. Sinulla oli paikka meidän keskuudessa. Mutta puraisit toisilta päät poikki.
Luulet varmaan olevasi joku. Erityinen. Niin sinä oletkin. Valitettavasti.
Toivon todellakin että Jumala on olemassa. Että paha saa palkkansa.

On outoa. En ole koskaan reagoinut näin. Toisten tragediaan. Tuntemattomien ihmisten kuolemaan. Mutta tunnen kyllä. Suren heitä oikeasti. Ainakin ajattelen heitä paljon. Tunnen vihaa ja vääryyttä. Avuttomuutta ja pelkoa toki. Kenen kasvot paljastuu seuraavaksi? Kenen sairas sielu.

Et kovin kauan elänyt aatteesi puolesta... se mua pelottaa. Olit niin.... ?
Kuka sinut synnytti? Kenelle olet uskollinen?
En tarkoita perhettäsi tai juuriasi. Mikä synnytti pahuuden sinussa?

No helpottiko? Huojentiko? Tyydyttikö? Saada pikku unelmasi toteen...
Kaduitko ettet saanut lisää osumia? Vai menikö päivä niin sanotusti putkeen, kun sitten vihdoin suljit silmäsi?

Oliko siellä ketään ketä et olisi halunnut vahingoittaa? Oliko siellä ihmisiä jotka olivat olleet hyviä sinulle tai tarpeeksi vahvoja silmissäsi, jotka omasivat oikeuden elää?
Sinä et tainnut rakkautta tuntea tuona hetkenä....
Entä se tyttöystäväsi... rakastitko häntä? Särkikö hän viimeisen myönteisen tunteen sinussa?

Mitä luulet niille sieluille tapahtuvan? Vai etkö todellakaan välitä? Entä itsellesi?
Oliko kaipuusi pois tästä maailmasta niin suuri että tuskin maltoit odottaa lakata tuntemasta mitään ja lakata olemasta mitään?
Mutta miksi sitten kaikki tämä? Jos et kerran voi palata? Vitun idealisti. Narsisti.

Saitpa itsellesi hyvän paikan helvetissä. Sinä olet joku joo. Joku erityinen siellä.