IRC-Galleria

Viimoinen pvä Rakella (ainakin tällä erää). Oli kovin haikeaa kun pakkailin tavaroita.
Veikko kävi sillä välin Riikan, Nokin ja Satun kanssa heittämässä kävelylenkin.

Voi kun jännittää tuo huominen. Kunhan nyt kaikki menisi vaan hyvin eikä Veikkoa pelottaisi (!) ne orhit. Ja vatsakin unohtaisi sanan ähky...

No niin. Niveltulehdushan siellä vej:ssa sitten oli.
Syytkin löytyivät, ja ne sinänsä huojentavia. Vain kun tämä oppisi joskus ratsastamaan.
Nyt ollaan saigonilla ensi hätään 2 vkoa eli vain käyntiä ja mahd. paljon maastakäsin.
DMSO:ta pliistraillaan ja kipulääkereseptikin saatiin. Noita peinkillereita en vain ennen muuttoa uskalla antaa, kun tyypillä menee taatusti muutenkin suoli mutkalle ressistä.
Piikitetty ei. Jos vielä n. kuukauden päästä vaiva jatkuu, niin sitten harkintaan.
Pitkä pvä oli, matkoineen kuudetta tuntia.

Tänään käytiin sitten raahustamassa reilu tunnin talutuslenkki. Pohjat joka puolella ihan paskat. Saa nähä missä huominen ja perjantai talsitaan, kun nyt tuli meille kesä ja hokit lentää huomenna nurkkaan. Ripa kenkää rokkeri-kenkään klinikan suosituksesta.
Jättänyt parina pvä pellavat syömättä ja tänään meni porkkanatkin niin ja näin.
Masukin oli oikealta vaisu..
Pliis, pliis, pliis ei enää ähkyjä meille. Varsinkaan nyt, kun liikuntakin on niin pientä.

Eläinlääkäri tykkäsi Veikosta kovasti. Se kun on kympin potilassaarinen eli niin loistava käsitellä. Mustalaismies oli ihan tohkeissaan sen komiasta näöstä ja kysyi, onko se juoksija. Mä siihen, ettei se enää taida mahtua aisojen väliin...

Kävi tänään Suskin kanssa 1,5 h käynti ja ravilenkin teemalla "tutustumme siltoihin ja näytämme keskikaviota puskista hyökkääville koirille". Korvat hörössä marssi kohti uusia kivoja maisemia. On se yhden sortin seikkailija. Ymmärtäisi vain, ettei missään ole jokapäivälle ihan uutta ja korkkaamatonta maisemaa.
Illalla laitoin kamoja valmiiksi huomista varten.
Nyt jo ihan uupunut olo kun sitä ajattelee. Klinikkareissut on aina niin kamalan rankkajo; sekä fyysisesti että henkisesti.

V pääsi eilen Riikan kanssa lenkille. Kaikki askellajit ja vähän hikosikin.
Tänään piti tehdä käyntireissu, mutta mä olen vähän kipeä. Nukuin 16 h...
Hain vain tän vkon heinät ja tein ruoat. 15 min talutus oli ainoa, mihin nyt jaksoin venyä.
Varmaan tää kaikki stressi pukkaa nyt ulos.

Ihana auringonpaiste ja lunta!
Normaalit liikunnat eilen tänään.

Nyt se talvi ja lumi tuli :) Kova pyry ja lunta kinoksina.
V kävi Suskin kanssa reippaamman lenksun. Laukkailleet ja metsäilleet.
V oli vähän porsastellut ja kokeillut tätin hermoja. Metsässä olivat taas oksat lennelleet ja ollut älli pois kaikesta ihanuudesta.
Oli otettu jo päivällä sisälle. Illalla moitti heinää (!) ja ei oikein maittanut. Vähän pelästyin kun pai kertaa alkoi kuopia. Kävin taluttelemassa vajaan puolituntia. Oli kyllä toodella reipas talutettava.
Vatsaäänet kuului, joten eipä sitä oikein muuta voinut tehdä kuin jättää karsinaan ja toivoa parasta.

Olo on aivan turta eilisen kauhean uutisen jälkeen. Mun oma rakas serkkupoikani.

Käytiin Riikan kanssa katsomassa NK:ta.
Hän heitti pienen lenkin Vekkulilla ja mä olin sillä aikaa lapsenvahtina :)
Oikea etunen kerää nestettä.
Ripan kanssa sovittiin kengitys ennen muuttoa. Tulee käymään onneksi jatkossakin.
Käski muistuttaa Vermossa, miksi edessä on hivenen nafti kenkä (viime kesän muistoja...)

Hauska päivä. Käytiin mönkimässä metsässä Seran ja Tuulan kanssa.
Veikon mielestä kaikki kuopat ja nyppyrät on vain sitä varten, että ne mennään laukalla. Ihan sama,mitä kiviä tai kantoja siellä alla on..
Niin, eikä reitin varrelle kaatunut puun latvusto ole mikään syy kiertoreittiin vaan siitä pääsee ihan hyvin läpi kun ottaa tarpeeksi vauhtia. Hyvästi kypärä...:)
Tuo on kyllä niin syntynyt off-road mieheksi. Uskomatonta miten hyväntuulinen hevonen.
Satu sanoi, että nallekorva oli mennyt toosi hienoa, isoa laukkaa eilen pellolla.

V pääsi kera Riikan + Kemppaisen ja K:n kanssa Satun kodille päin.
Olivat päästäneet menemään isoa kovaa pellolla ja V niin tohkeissaan, että perä oli vähän lentänyt.
Oli ollut äärimmäisen tyytyväinen hevonen takaisin tallilla.

Riikka oli huolissaan kun oli unohtanut sen vammajalan, mutta mä sanoin, että ei se kerta tapa vaan teki vaan päälle hyvää. Näkeehän sit, jos nyt tuosta tosi kipeetä ottaa. Turha sitä on pumpuliinkaan pakata vain varmuuden vuoks. Kyllä sitten klinikalla kertovat mitä ja mitä ei voi tehdä. Siihen asti; businessa as usual.

Nyt on yli kuukausi siitä, kun viimeksi käytiin aidatun/seinätyn alueen sisäpuolella. No, paria sessiota lukuunottamatta, kun pääsi kentälle pukittelemaan. On ihan toisenlainen; niin paljon hyväntuulisempi ja eloisampi.
Liikkuu 6 pvä/vko. Kevyttähän tuo liikunta on, kun mahdollisuudet nyt ovat mitä ovat. Mutta tärkeintä on, että hevonen pysyy kunnossa. Kauhean seurallinen kausi sillä taas on menossa.

Tänään pelästyi takapellon tiellä jotain ihan tosissaan. Jalata vain menivät alta ja sydän hakkasi miljoonaa. Metsässä varmaan meni peura tai jotain.
Oikea takanen on nyt kerännyt nestettä ja oli tänään aavistuksen lämmin. Liikutus kuitenkin jatkuu normaalina.