IRC-Galleria

Eilen käytiin ekan kerran ihan kahdestaan pieni maastolenksu. Mökillä ja hiekkatietä asfaltin kautta kotiin eli reilut puoli tuntia.
Illalla oli kaasua mahassa, joten taluttelua toinen samanlainen pätkä. Hieroin lisäksi mahaa.
Voi ei, eiks tää koskaan lopu.
Tänään tehtiin sitten maasta pidempi, reilun tunnin talutusreissu Fastintien suuntaan. AkupunktioAimo paineli vähän vatsaa akupisteiden kohdalta ja oli kuin ilmapallo olisi tyhjentynyt toiselta puolen kun kaasua lähti. Toiselta puolelta kun teki saman, niin napinpainalluksella lähti paskasuihku liikkeelle..! Ei niin esteettistä, mutta ilmiselvästi tehokasta.

Sais jo tilanne normalisoitua. Kipulääkettä en ole vieläkään uskaltanut aloittaa.
Huomenna menen lainalasta auttamaan ponin kanssa kisoissa ja R tulee liikuttamaan Vekanderin.

Veikkopeikko kävi tänään taas pitkällä kävelyretkellä kaverinaan Danksudaadapatiidalliskoukkudapsis.
Riikan mukaan ei ollu kovin reipas mutta Mari sanoi, että veti tiukassa etukenossa palan matkaan heidän edellään koko matkan.
R ilmoitti, että Veksin maha oli ollut aika hiljainen, joten vähän sitä vielä illalla taluttelin. Hiljainen tosiaan oli mutta kun heinä näkyi maittavan ja muutenkin oli ihan ok, niin yritän olla ressaamatta.
Kai tää kaikki jännityskin vaikuttaa, samoin kuin se, että varmaan on oikeasti vähän väsy, kun tuskin vielä saa nukuttua niinkuin tutussa paikassa.

Yöksi on luvattu räntää. Toivottavasti sulaa heti pois kun me ne korkkarit heitettiin jo nurkkaan.
Katsotaan mitä huomenna keksitään. Jotain pientä liikettä, mutta jalan takia ei voi joka pvä pitkää lenkkiä tehdä.

Pädä on tulossa sunnuntaina uutta paikkaa katsomaan.

Muutto takana. Alkuhankaluuksia ja - hässäkkäähän siitä tietysti jonkin verran tuli. Veikko parka sai paniikkikohtauksen kun karsinoiden välillä on umpiseinät. Oli ihan varma, että nyt hänet vietiin Penan Lihaan.
Pikkuhiljaa on arki lähtenyt rullaamaan ja pesuboxikaan ei enää pelota niin kovasti.
Heinää saa paljon ja hoito on säntillistä. Ja ihanaa, kun on niin siistit ja hoidetut paikat.
Sunnuntaina käytiin pikkanen kävelylenkki ihan lähiympäristössä, ehkä n. 40 min.
Eilen mentiinkin sitten vähän pidemmälle lenksulle kera Mari ja Dank. Olipa ihanaa kun hyväpohjainen hiekkatie, metsää ja ympärilä ihana rauha.
Veikolla oli vitonen silmässä koko ajan ja Dank (joka on reipas ruskoruuna) jäi heti kättelyssä 20 metriä. Veksi ei pelännyt eikä kyttäillyt mitään. Korvat tötteröllä ja silmät kirkkaina suoraan tulta päin. Ripa oli käyny kenkäämässä rokkerit alle eli hokit pois, joten metsään ei paljon menty.
1,5 h lenkissä meni. Ja kyllä oli tyytyväinen heppa tallissa. Toivottavasti vain aika jyrkät alamäet ei tehneet pahaa vammajalalle.
Tänään mentiin sitten molemmat jalkapelillä tunnin lenksu. Taas oli reipas mutta fiksu poika.
Vähän oli masu hiljainen. Tänäänhän on kriittinen kolmas pvä...
Jalkaa on hoidettu mutta kipulääkkeitä en ole uskaltanut antaa. Kyllästyin miljoonaan eri pöperöön ja vaihdoin ne kaikki kertarykäyksellä Hippolaxiin. Hyvin tuntuu maittavan.
Ja hei - mitä luksusta, että ruokakuppi on aina puhdas ja pesty!

Huomenna menee Riikka M/D -parivaljakon kanssa käyskentelemään. Käyn illalla tekemässä pöperön ja hoitamassa jalan.
Pelottaa vähän, kun juurihoidossa oleva hammas on alkanut vaivata. Ja reidetkin vielä tulehtuneet. Eli mitä opimme tästä? Tuskin mitään, mutta turvakengissä ei kannata asfaltilla juosta paskoilla reisilihaksille.

Viimoinen pvä Rakella (ainakin tällä erää). Oli kovin haikeaa kun pakkailin tavaroita.
Veikko kävi sillä välin Riikan, Nokin ja Satun kanssa heittämässä kävelylenkin.

Voi kun jännittää tuo huominen. Kunhan nyt kaikki menisi vaan hyvin eikä Veikkoa pelottaisi (!) ne orhit. Ja vatsakin unohtaisi sanan ähky...

No niin. Niveltulehdushan siellä vej:ssa sitten oli.
Syytkin löytyivät, ja ne sinänsä huojentavia. Vain kun tämä oppisi joskus ratsastamaan.
Nyt ollaan saigonilla ensi hätään 2 vkoa eli vain käyntiä ja mahd. paljon maastakäsin.
DMSO:ta pliistraillaan ja kipulääkereseptikin saatiin. Noita peinkillereita en vain ennen muuttoa uskalla antaa, kun tyypillä menee taatusti muutenkin suoli mutkalle ressistä.
Piikitetty ei. Jos vielä n. kuukauden päästä vaiva jatkuu, niin sitten harkintaan.
Pitkä pvä oli, matkoineen kuudetta tuntia.

Tänään käytiin sitten raahustamassa reilu tunnin talutuslenkki. Pohjat joka puolella ihan paskat. Saa nähä missä huominen ja perjantai talsitaan, kun nyt tuli meille kesä ja hokit lentää huomenna nurkkaan. Ripa kenkää rokkeri-kenkään klinikan suosituksesta.
Jättänyt parina pvä pellavat syömättä ja tänään meni porkkanatkin niin ja näin.
Masukin oli oikealta vaisu..
Pliis, pliis, pliis ei enää ähkyjä meille. Varsinkaan nyt, kun liikuntakin on niin pientä.

Eläinlääkäri tykkäsi Veikosta kovasti. Se kun on kympin potilassaarinen eli niin loistava käsitellä. Mustalaismies oli ihan tohkeissaan sen komiasta näöstä ja kysyi, onko se juoksija. Mä siihen, ettei se enää taida mahtua aisojen väliin...

Kävi tänään Suskin kanssa 1,5 h käynti ja ravilenkin teemalla "tutustumme siltoihin ja näytämme keskikaviota puskista hyökkääville koirille". Korvat hörössä marssi kohti uusia kivoja maisemia. On se yhden sortin seikkailija. Ymmärtäisi vain, ettei missään ole jokapäivälle ihan uutta ja korkkaamatonta maisemaa.
Illalla laitoin kamoja valmiiksi huomista varten.
Nyt jo ihan uupunut olo kun sitä ajattelee. Klinikkareissut on aina niin kamalan rankkajo; sekä fyysisesti että henkisesti.

V pääsi eilen Riikan kanssa lenkille. Kaikki askellajit ja vähän hikosikin.
Tänään piti tehdä käyntireissu, mutta mä olen vähän kipeä. Nukuin 16 h...
Hain vain tän vkon heinät ja tein ruoat. 15 min talutus oli ainoa, mihin nyt jaksoin venyä.
Varmaan tää kaikki stressi pukkaa nyt ulos.

Ihana auringonpaiste ja lunta!
Normaalit liikunnat eilen tänään.

Nyt se talvi ja lumi tuli :) Kova pyry ja lunta kinoksina.
V kävi Suskin kanssa reippaamman lenksun. Laukkailleet ja metsäilleet.
V oli vähän porsastellut ja kokeillut tätin hermoja. Metsässä olivat taas oksat lennelleet ja ollut älli pois kaikesta ihanuudesta.
Oli otettu jo päivällä sisälle. Illalla moitti heinää (!) ja ei oikein maittanut. Vähän pelästyin kun pai kertaa alkoi kuopia. Kävin taluttelemassa vajaan puolituntia. Oli kyllä toodella reipas talutettava.
Vatsaäänet kuului, joten eipä sitä oikein muuta voinut tehdä kuin jättää karsinaan ja toivoa parasta.

Olo on aivan turta eilisen kauhean uutisen jälkeen. Mun oma rakas serkkupoikani.

Käytiin Riikan kanssa katsomassa NK:ta.
Hän heitti pienen lenkin Vekkulilla ja mä olin sillä aikaa lapsenvahtina :)
Oikea etunen kerää nestettä.
Ripan kanssa sovittiin kengitys ennen muuttoa. Tulee käymään onneksi jatkossakin.
Käski muistuttaa Vermossa, miksi edessä on hivenen nafti kenkä (viime kesän muistoja...)