IRC-Galleria

Liikkeessä ollaan oltu aktiivesti. Joka toinen pvä maasta tunnista puoleentoista ja joka toinen pvä selästä n. tunnin lenkkiä.
Ke aloitettiin pikku ravipätkillä ylämäkiin. Eilen olisikin sitten jo laukka maistunut ravia mukavammalta.
Mutta tänään oli Veksin mielestä superupea pvä, kun pääsi ajohommiin! Vihdoinkin oikeita miesten hommia, eikä mitään ämmien pitsin virkkausta.
Urhea ohjastaja Suvi istahti kärryille. Veikko oli aivan intoa piukassa ja olisi halunnut TODELLAKIN muuta kuin rauhallista hölkkää. Kerran otti ja lähti häntä kaarella, mutta hyvin sai Suvi pidettyä.
Täytyy nyt ottaa ajaminen ohjelmaan (kun kerran meillä on Riikka ajamaan), ettei pää sekoa siitä huvista niin paljon kuin tänään.
Oli tosi hikinen tallissa, vaikkeivat todellakaan vedättäneet mitään älytöntä kyytiä. Ilmeisesti vain kävi niin paljon kierroksilla, varsinkin siitä, kun joutui menemään Rurren takana.
Illalla oli niin väsy, ettei edes heinää olisi jaksanut syödä. Silmät vaan luppas ja maha äänet oli hyvät.
Hitto kun itsekin osaisi ja varsinkin uskaltaisi ajaa.

Vaihdoin puolet Hippolaxista takaisin pellavaan. Masu oli taas tänään pinkeä vaikka ääniä kuuluikin. Aimo sattui tallille ja vähän jotain räpläsi, niin johan oli illalla rento massu, jossa äänet olivat oikein kunnon lurinaa.
Käytiin talsimassa vesisateessa reilu tunti maasta. Hynynen oli vähän sitä mieltä, että tässä on nyt sitten kävelyt jo kävelty ja muita askellajeja tänne ja äkkiä! Hyppi poinkpoink vähän muttei mitään pahaa kuitenkaan.
Ilmiselvästi jo kotiutumassa kun harjata voi karsinassa ovi auki, eikä yritä luistella karkuun.

Se on hauskaa, kun ei tallin ympäristö ole kuorrutettu mudalla, niinkuin jossain muualla.
Se ei ole hauskaa, että Veikon pakki nyt kerää kaasua ihmeellisen paljon. Taidan sittenkin luopua Hippolaxista ja palata tarjoamaan pellavat ja porkkanat ihan sellaisinaan. Raivostuttavaa vaan ostaa montaa eri säkkiä, kun sitä mellaakin varmaan pitäisi olla. Kun ei se pelkkä pellava enää maistu..
Tekivät R:n kanssa reilun tunnin lenksun. Minä käytin sillä aikaa maailman ihmettä, eli tallipesukonetta. Kevyesti luksusta...
Yhdessa R:n kanssa sitten sitä vatsajuttua ihmeteltiin ja todettiin myös, että vasen polvi kerää nestettä. Ja kun ensi viikon puolessavälissä saisi alkuperäisen ohjeen mukaan alkaa ravailla.
Eikä tietkään ole olleet kovia eikä ole menty muuta kuin maastossa. Lenkkien olisi varmaan pitänyt olla lyhyempiä, mutta kun ei sen onneton pötsi anna lupaa likiseisomiselle. Eikä päännuppikaan.
Taidan pyytää AimoAkupunktiota antamaan jonkun hoitosetin. Mäkun en sitä pierunappia ankarasta etsimisestä huolimatta löytänyt,
Vatsa on vasemmalta ok mutta oikealta pinkeä. Hieromisen jälkeen alkoi vatsaäänet kuulua vähän paremmin. Nyt ei kilissyt, mutta eipä paljon muutakaan ääntä ollut.

..että jos Veikko olisi

- biisi, olis se Rekkamies
- laulaja, olisi se Kotiteollisuuden Hynynen
- ammatti, olisi se leppoisa K-kaupan lihamestari joka saisi joka mummon ostamaan yhden ylimääräisen siivun balkaninmakkaraa
- auto, olisi se Jeep, isoilla Off-Roader renkailla
- urheilulaji, olisi se autosuunnistus
- kenkä, olisi se mukavasti kulunut Camel Boots

Että näin älykkäitä ja aikuismaisia mietin tänään.

Eilen käytiin ekan kerran ihan kahdestaan pieni maastolenksu. Mökillä ja hiekkatietä asfaltin kautta kotiin eli reilut puoli tuntia.
Illalla oli kaasua mahassa, joten taluttelua toinen samanlainen pätkä. Hieroin lisäksi mahaa.
Voi ei, eiks tää koskaan lopu.
Tänään tehtiin sitten maasta pidempi, reilun tunnin talutusreissu Fastintien suuntaan. AkupunktioAimo paineli vähän vatsaa akupisteiden kohdalta ja oli kuin ilmapallo olisi tyhjentynyt toiselta puolen kun kaasua lähti. Toiselta puolelta kun teki saman, niin napinpainalluksella lähti paskasuihku liikkeelle..! Ei niin esteettistä, mutta ilmiselvästi tehokasta.

Sais jo tilanne normalisoitua. Kipulääkettä en ole vieläkään uskaltanut aloittaa.
Huomenna menen lainalasta auttamaan ponin kanssa kisoissa ja R tulee liikuttamaan Vekanderin.

Veikkopeikko kävi tänään taas pitkällä kävelyretkellä kaverinaan Danksudaadapatiidalliskoukkudapsis.
Riikan mukaan ei ollu kovin reipas mutta Mari sanoi, että veti tiukassa etukenossa palan matkaan heidän edellään koko matkan.
R ilmoitti, että Veksin maha oli ollut aika hiljainen, joten vähän sitä vielä illalla taluttelin. Hiljainen tosiaan oli mutta kun heinä näkyi maittavan ja muutenkin oli ihan ok, niin yritän olla ressaamatta.
Kai tää kaikki jännityskin vaikuttaa, samoin kuin se, että varmaan on oikeasti vähän väsy, kun tuskin vielä saa nukuttua niinkuin tutussa paikassa.

Yöksi on luvattu räntää. Toivottavasti sulaa heti pois kun me ne korkkarit heitettiin jo nurkkaan.
Katsotaan mitä huomenna keksitään. Jotain pientä liikettä, mutta jalan takia ei voi joka pvä pitkää lenkkiä tehdä.

Pädä on tulossa sunnuntaina uutta paikkaa katsomaan.

Muutto takana. Alkuhankaluuksia ja - hässäkkäähän siitä tietysti jonkin verran tuli. Veikko parka sai paniikkikohtauksen kun karsinoiden välillä on umpiseinät. Oli ihan varma, että nyt hänet vietiin Penan Lihaan.
Pikkuhiljaa on arki lähtenyt rullaamaan ja pesuboxikaan ei enää pelota niin kovasti.
Heinää saa paljon ja hoito on säntillistä. Ja ihanaa, kun on niin siistit ja hoidetut paikat.
Sunnuntaina käytiin pikkanen kävelylenkki ihan lähiympäristössä, ehkä n. 40 min.
Eilen mentiinkin sitten vähän pidemmälle lenksulle kera Mari ja Dank. Olipa ihanaa kun hyväpohjainen hiekkatie, metsää ja ympärilä ihana rauha.
Veikolla oli vitonen silmässä koko ajan ja Dank (joka on reipas ruskoruuna) jäi heti kättelyssä 20 metriä. Veksi ei pelännyt eikä kyttäillyt mitään. Korvat tötteröllä ja silmät kirkkaina suoraan tulta päin. Ripa oli käyny kenkäämässä rokkerit alle eli hokit pois, joten metsään ei paljon menty.
1,5 h lenkissä meni. Ja kyllä oli tyytyväinen heppa tallissa. Toivottavasti vain aika jyrkät alamäet ei tehneet pahaa vammajalalle.
Tänään mentiin sitten molemmat jalkapelillä tunnin lenksu. Taas oli reipas mutta fiksu poika.
Vähän oli masu hiljainen. Tänäänhän on kriittinen kolmas pvä...
Jalkaa on hoidettu mutta kipulääkkeitä en ole uskaltanut antaa. Kyllästyin miljoonaan eri pöperöön ja vaihdoin ne kaikki kertarykäyksellä Hippolaxiin. Hyvin tuntuu maittavan.
Ja hei - mitä luksusta, että ruokakuppi on aina puhdas ja pesty!

Huomenna menee Riikka M/D -parivaljakon kanssa käyskentelemään. Käyn illalla tekemässä pöperön ja hoitamassa jalan.
Pelottaa vähän, kun juurihoidossa oleva hammas on alkanut vaivata. Ja reidetkin vielä tulehtuneet. Eli mitä opimme tästä? Tuskin mitään, mutta turvakengissä ei kannata asfaltilla juosta paskoilla reisilihaksille.

Viimoinen pvä Rakella (ainakin tällä erää). Oli kovin haikeaa kun pakkailin tavaroita.
Veikko kävi sillä välin Riikan, Nokin ja Satun kanssa heittämässä kävelylenkin.

Voi kun jännittää tuo huominen. Kunhan nyt kaikki menisi vaan hyvin eikä Veikkoa pelottaisi (!) ne orhit. Ja vatsakin unohtaisi sanan ähky...

No niin. Niveltulehdushan siellä vej:ssa sitten oli.
Syytkin löytyivät, ja ne sinänsä huojentavia. Vain kun tämä oppisi joskus ratsastamaan.
Nyt ollaan saigonilla ensi hätään 2 vkoa eli vain käyntiä ja mahd. paljon maastakäsin.
DMSO:ta pliistraillaan ja kipulääkereseptikin saatiin. Noita peinkillereita en vain ennen muuttoa uskalla antaa, kun tyypillä menee taatusti muutenkin suoli mutkalle ressistä.
Piikitetty ei. Jos vielä n. kuukauden päästä vaiva jatkuu, niin sitten harkintaan.
Pitkä pvä oli, matkoineen kuudetta tuntia.

Tänään käytiin sitten raahustamassa reilu tunnin talutuslenkki. Pohjat joka puolella ihan paskat. Saa nähä missä huominen ja perjantai talsitaan, kun nyt tuli meille kesä ja hokit lentää huomenna nurkkaan. Ripa kenkää rokkeri-kenkään klinikan suosituksesta.
Jättänyt parina pvä pellavat syömättä ja tänään meni porkkanatkin niin ja näin.
Masukin oli oikealta vaisu..
Pliis, pliis, pliis ei enää ähkyjä meille. Varsinkaan nyt, kun liikuntakin on niin pientä.

Eläinlääkäri tykkäsi Veikosta kovasti. Se kun on kympin potilassaarinen eli niin loistava käsitellä. Mustalaismies oli ihan tohkeissaan sen komiasta näöstä ja kysyi, onko se juoksija. Mä siihen, ettei se enää taida mahtua aisojen väliin...

Kävi tänään Suskin kanssa 1,5 h käynti ja ravilenkin teemalla "tutustumme siltoihin ja näytämme keskikaviota puskista hyökkääville koirille". Korvat hörössä marssi kohti uusia kivoja maisemia. On se yhden sortin seikkailija. Ymmärtäisi vain, ettei missään ole jokapäivälle ihan uutta ja korkkaamatonta maisemaa.
Illalla laitoin kamoja valmiiksi huomista varten.
Nyt jo ihan uupunut olo kun sitä ajattelee. Klinikkareissut on aina niin kamalan rankkajo; sekä fyysisesti että henkisesti.