IRC-Galleria

huhhahhei, tyoviikko takana ja vapaa viikonloppu lettukesteineen ja luontoretkineen ja muine ex-tempore-keksintoineen edessa:) olin tosiaaan maalla matatan kupeessa ndzevanessa tiistain ja keskiviikon, enka ole koskaan ikina ollut yhta kuumissa ja kuivissa olosuhteissa, n.40 astetta oli todellakin ja tyopaivat lahenteli 12 tuntia... no, paljon ainakin nahtiin ja koettiin ja alkuvaikutelma oli monipuolinen, voisi sanoa. kaikesta huolimatta tahdon yha maalle toihin, en tyydy mbabaneen kunhan jompikumpi tyokavereista lahtee kanssani. naimme ja osittain osallistuimme tiistain aikana ruokajakeluun, naisten saastoryhmaan, hiv-testaukseen seka neighborhood care point (naapuruston/yhteison huolenpitopiste)-toimintaan, suurin osa paivasta kuitenkin meni puiden alla paikallisten kanssa odotellessa josko muutaman tunnin paasta jo saapuisivat ruokajakelutyokaverit paikalle, heilla oli auton kanssa ongelmia mista me ei tietty tiedetty, ja siksi paiva venyi ja venyi. neihborhood care pointit toimivat niin, etta vapaaehtoiset tai yhteisosta valitut care giverit eli huolenpitajat valmistaa ruokaa orvoille tai haavoittuvassa asemassa oleville lapsille ja hieman katsovat muutenkin heidan peraansa. he asuvat esim sukulaisten luona, taallahan maalla asutaan monen perheen asuinyhteisoissa eli homesteadeissa. ruokajakelussa kuljin leimatyynyn kanssa ja ihmiset laittoivat sormenjalkensa allekirjoitukseksi saamistaan ruokamaarista, jaossa on maissihiutaleita, papuja ja oljya. ihmiset odottivat ihmeellisen karsivallisesti, suomessa kaikki olisivat jo olleet varmasti siita monen tunnin odottelusta vihaisia. paiva oli rankka siksikin, kun ihmisilla ymparilla ei ollut ruokaa eika vetta ja piti menna esim puun taakse kauemmas piiloon hieman syomaan tai juomaan silloin talloin ettei itse pyortyisi sinne. ihmiset tietenkin pyysivat meilta rahaa, vaatetta, vetta, ruokaa, ja oli hankalaa selittaa etta autamme jarjestomme kautta emmeka voi yksilollisesti lahjoittaa mitaan, kun moni ei puhunut englantia ja siswatin kielitaitoni mahtuu helposti yhdelle a4-paperille. tyomatkat kuljettiin yhteison luokse tyypillisesti lava-auton lavalla tai lava-auton takakontissa hiekan pollytessa. paivan paatteeksi yksi tyokaveri totesi kuumuudesta puhuttaessa korostetun iloisesti This is Africa! ja mua alkoi naurattaa, surkuhupaisuus paras hupaisuus.

kokemukset eivat loppuneet tyopaivan paattymiseen vaan sitten tututuimme lds:n vierastaloon jossa asumme maalla kahden jarjestomme miestyontekijan kanssa. miehet eivat olleet kotona alkuaillasta ja meilla oli ensimmaisena operaationa paniikissa olevan olohuoneeseen eksyneen lepakon metsastys... meilla ei ollut toistaiseksi myoskaan juoksevaa vetta vesipulan ja maksamattomien vesilaskujen vuoksi, hieman vetta kanistereissa vain, ei jaakaappia, ei koukkuja malariahyttysverkoille jne. loppuillasta, kun olimme menossa nukkumaan, michael-kamppis koputti ovellemme, han oli loytanyt jonkin hiiren kylparista ja tahtoi esitella sen meille. hiire loikkasikin hanen kadestaan makuuhuoneeseemme ja siina silmanrapayksessa kolme huutavaa suomalaisnaista loikkasivat ulos huoneesta (*itse asiassa luulin etta se oli lepakko). michael metsasti sen, oli pahoillaan ja toivottavasti oppi ettei meille tarvitse esitella joka elainta. myoskin ohjeet "kylpemiseen" eli vedella itsensa valeluun opin, ala ota seinasta tukea kun sinulla ei ole silmalasit paassa, todennakoisyys asua sormenpituiseen komeaan heinasirkkaan ovat suuret. taman kaiken jalkeen kun meilla ei ollut koukkuja katossa hyttysverkoille, meita hieman epailytti nukkua ikkunat auki, joten kuumuuden vuoksi tuli lahinna pyorittya hereilla lahes koko yo. seuraavana paivana kohtasin viela kaarmeen tyopaikan ulkohuussin luona, joten elainvalikoima alkaa olla jo kohtalainen. mul on toimintaohjeet kobran, pythonin ja mustan ja vihrean mamban kohtaamiseen, pitaa peraytya tehden kasilla erasta liiketta ja sanoen pstt, pstt mutta aion tomistella ja katsoa mihin astun ja olla kohtaamatta kaarmeita enempaa.

toinen paiva menikin toimistolla mutta kotona mbabanessa oltiin vasta 20 jalkeen joten sekin paiva oli itse asiassa 13 tuntia...kun oltiin lahdossa ndzevanesta 2h-matkalle mbabaneen, huomattiin etta renkaissa on huonosti painetta, niinpa jannitimme ja kavimme parilla huoltoasemalla matkan varrella, mutta kotiin paastiin. lahtotilanteessa kun paatettiin kaantya takas kysymaan tyontekijoiden mielipidetta voiko autolla koittaa ajaa mbabaneen ,tuli mieleen etta tanne jaadaan ja taas nauratti: this is Africa. mita varmempi olet jostain asiasta, sita todennakoisemmin se voi taalla menna toisin kuin odotit.

eilen oli workshop eli seminaari yhdyshenkilomme, harkkaohjaajamme ja suomesta tulleiden opiskelijoiden kesken, tuli puhuttua paljon hyodyllista. olemme muuten laittomasti ehka maassa, silla me ei saatu leimaa rajalta. no, selvitamme sen maanantaiaamuna valtavilla lomakeroykkiolilla varustautuneena maahanmuuttotoimistossa, eikohan se siita (toivottavasti ei tuu sakkoja, ei ollut siis meidan moka ettei ne leimanneet kuin puolet meista vaik erikseen viel palattiin asiaa ihmettelemaan...no, kaikkea taal sattuu).

tanaan olin tutustumassa sandra lee centeriin joka on hylattyjen pienten lasten lastenkoti, jossa kaks opiskelijaamme tyoskentelee. oli hienot puitteet verrattuna mun nepalin lastenkoteihin, paljon vaatteita, leluja, tilaa, tyontekijoita. siel toimi myos esikoulu 3-5 vuotiaille jonka paivaan osallistuttiin. lapsilla oli valtava sylinnalka, he roikkuivat kiinni eivatka olleet irti paastaa. taalla lapsia pidetaan niin vahan sylissa, ja maaseudun lapset eivat osaa leikkkia. se on surullista, samoin lasten kasvattaminen niin etta auktoriteettina opettajilla ja vanhemmilla on piiskakeppi.
kaytiin myos tutustumassa sacroon eli swaziland association for prevention of crimes and rehabilitation of offenders, joka tarjoaa ruokaa, tukea ja koulutusta ja kadentaitoja esim entisille katulapsille ja lapsille jotka tulevat koyhista oloista, joilla ei ole vanhempia jne. lapset asuvat siis kotonaan(7-18v)omin pain ja saavat paivisin tukea ja ruokaa keskuksesta. tyo liittyy pelastusarmeijan tyohon, ja oli tosi hyvin hoidettua, paivittain kay n. 60-100 lasta. tuollaisen tyon ansiosta mbabanessa ei katukuvassa nay lapsikerjalaisia oikeastaan ollenkaan.

paljon on siis tullut koettua, katsotaan mita viikonloppu ja ensi viikko tuovat tullessaan. viikonloppuna aion mm. uida "pikkusiskojemme"dianzan 7v ja didin 13v kanssa, ihastella apinoita puutarhassa, ja retkeilla jonnekin lahikohteisiin. ensi viikolla maanantaina maahantulolupia, ehka paasen kierrokselle valtiolliseen sairaalaan ja ti-to toita mbabanessa, pe kotitentti netin kautta ja la naistenpaivan marssille jarjestomme kanssa osallistumaan:) sita odotan jo kovasti. kuulumisiin!