IRC-Galleria

tanaan olen saanut tehtya koulutehtavia, hurraa! sen kunniaksi rentouduin lukamalla kirjaa nurmikollamme ja sitten mentiin syomaan ja toihin. lastenkodissa tanaan mentiin taas fudista pelailee muhkurakentalle, ja nepalin kansallisleikkia kopoti-kopoti-pelia ja sulkkista. sitten katselimme lasten kanssa suomikuvakirjaa ja mun tuomia suomi-valokuvia, joista herasi paljon keskustelua. nuoremme ovat tosi fiksuja, puhuimme hallitusmuodosta ja asevelvollisudesta ja vaikka mista ja tietenkin kysyttiin olenko naimisissa ym. mukava paiva ollut, kirjoittelen lisaa kun on paremmin aikaa, heippa!

on ollut vauhdikas paiva. ensin aamulla menin tutustumaan tulevaan harkkapaikkaani nimelta asha bal bikash sewa, keh.vammaisten lasten paivakoti. siella oli norjalaisten tukijoiden ryhma tutustumassa, josta syysta lapset esittivat mm. nepalilaista tanssia, aasialaista hiphoppia, laululeikkeja, lausuntaa yksin ja kaksin ja ryhmana, se oli todella ihanaa ja sympaattista seurattavaa. sitten painelin uima-altaalle, koska niin kauhean kuuma paiva. poimin altaan vierelta puusta pudonneen greipin, ja taytyy sanoa etta paremmalta maistui kuin suomesta ostetut. illalla olin toissa saharan lastenkodissa taas, ja opin uusia leikkeja, lauluja, ja tapoja. ensimmaista kertaa soimme kasin nepalissa, se on hyvin nepalilainen tapa syoda lautaselta oikealla kadella(vasen kasi on likainen "wc-kasi"). hyvin sujui, riisia, dahl-kastiketta, vihanneksia, munakasta. sitten vanhimmat pojista lahtivat saattamaan meita oikotieta pitkin tanne kotikulmille nettikahvilaan. tahtoivat kantaa reppunikin, herrasmiehet. samoin lautaset kannettiin poytaan puolestamme. eilen illalla hain lahetystyontekija raijalta pyoran lainaan ja oli villia ajaa se kotiin kun ei ole katuvaloja ja otsalamppunikin oli kotona. hyvin silti selvisin. kuulumisiin!

maanantaina oli ihana rentoutumisvapaapaiva, olin noin 6 tuntia uima-altaalla: uin, otin aurinkoa, poltin puolet itsestani, saunoin ja kirjoittelin ja hengailin.sitten mentiin syomaan ja kauneushoitolaan tyttojen kaa, otin kasvohoidon, joka oli aika ihana. tiistaina ja tanaan on ollut ensimmaiset harkkapaivat Sahara Children Homessa jossa on 12 poikaa ja 3 tyttoa, 9-16vuotiaita. mukava meininki siella. ollaan laulettu ja pelattu tietenkin jalkapalloa. siella juoksin mukana kurthineni kunnes polvet oli turvonneet aika lailla, pelikentta oli muhkurainen joutomaanpalanen jossa oli roskia ja lasinsiruja aika paljon ja lapset siella juoksi muovisandaaleissaan ja valilla ilman, hurjaa. lapsilla on yksi suorikkipeli, sita leikitaan viidella kivella joita heitellaan ja otetaan kiinni eri tavoilla(mun pitaa harjoitella viel aika paljon et olne edes puoliksi niin nopea siina lajissa kuin lapset) suomalaislapsille ja nuorille opittavaa: 5 kivea ei maksa mitaan, mutta niilla voi helposti leikkia monta tuntia putkeen ja riparilaisille: sunnuntaiaamun messu klo 10 ei ole yhtaan mitaa, tastakin lastenkodista mennaan joka lauantaiaamu n. klo7 kirkkoon. me mennaan ens lauantaina mukana. paikka ei vaikuta niin koyhalta kuin ensin luulimme, lapsilla on kummihenkilot jostain amerikasta tms. ja talla tuella he saavat hyvaa opetusta yksityiskoulussa. nepalin valtion koulut ovatkin yhta tyhjan kanssa, hyva kun on edes huonekaluja ja opettajia niissa kuulema, toivoisin myos edellisen lastenkotimme lapsille mahdollisuutta paasta kunnon kouluun, koska silla on tosi iso merkitys heidan tulevaisuudelleen. eilen illalla olimme myos suomalaisten raamiksessa(raamattupiiri) yhden perheen kotona, ja se oli tosi mukavaa, jai hyva mieli. kuultiin myos uskomattomia juttuja, nepalissahan perustuslaki yha kieltaa(uutta ollaan luomassa ja toivottavasti muutoksia tulee) uskontojen levittamisen vaikkei tama maa enaa olekaan maailman ainoa hindukuningaskunta(muuttui viime kesana vasta) ja nepalilaisia kristittyja on ollut 90-luvullakin viela ja kaipa vuosituhannen vaihtumisen jalkeenkin vankilassa joululaulujen laulamisesta ja raamatun omistamisesta. kunpa rauha ja uskonnonvapaus ja ilmainen koulutus tulisivat tahan maahan... muitakin, hauskenmpia tarinoita kuultiin, kuten etta pappi oli aloittanut jossain kirkossa puheen taalla pyytamalla miehia peseytymaan ennen seuraavaa messua kun haju oli niin kauhea, ja toisessa paikassa saarna alkaa silla etta ota kirkkoon mukaan oma muovipussi ettei kenkiasi varasteta ovensuusta lojumasta messun aikana... hieman poikkeaa liturgiat:) katseltiin eshterin kaa trekkikuvia eilen illalla ja naurettiin ja valvottiin myohaan, illalla juttujen taso on aina ihan mita sattuu, nauretaan vaikka mille:) pian lahdemme iltapaivaretkelle patan durbar squarelle, temppeli&vanhakaupunkialue, ja sit menemme yhden lahetin luota hakemaan meille lainaksi lahetysseuran polkupyoran reissumme loppuajaksi, jee paasee pyorailemaan! uskomatonta mutta totta reissumme puolivali ylittyy pe-la yona, silloin 45 paivaa takana ja edessa. hui miten ehtii tehda kaikkea mita tahtoo!kuulumisiin taas, mailailkaa, kommentoikaa, tulkaa meseen iltapaivisin ennen kuutta!

hei kaikki!tanaan palasimme katmanduun ja reissu oli onnistunut. kaytannon pari asiaa ensin: etela-nepalissa on suomesta kuulemani perusteella ollut mellakantynkaa ja olen saanut aiheesta huolestunutta mailia suomesta ja samoin muut porukastamme niin ensin kerron etta kaikkialla missa me ollaan liikuttu on ollut turvallista ja kaikki hyvin, saatiin tosiaan vasta trekilta palattua kuulla et tassa maassa ylipaataan on jotai hassakkaa(vaikka ainahan sita kai jotain on, mutta meilla on turvallista, taal on 27 miljoonaa ihmista niin ei ole kovin todennakoista et just me oltais levottomuuksien keskella). toisekseen: jee suomen kesa-aika joka lyhensi nepalin ja suomen aikaeron 2 tuntiin 45 minuuttiin eli suomessa kello on 17.15 kun taal netti sulkeutuu joten kaikki nettiin ahkerasti ennen sita ja meseen!

noniin, trekin kuulumisiin sitten. meita oli monenkirjava 7 suomalaisopiskelijamme tiimi ja 5 nepalilaista opasta&kantajaa. monenkirjava siksi etta yksi jos toinen ei ollut aivan viel selvinnyt vatsaongelmien kourista, mutta kylla se siita sutjaantui ja eteenpain paastiin.toisekseen tulivat polvivaivaiset, joista toinen tietysti mina. ensin se etta en itse kantanut rinkkaani auttoi muutaman paivan, mutta 9 vrk on niin pitka, etten koskaan ole moista mennyt ja viimeisina paivina polvien turvotus ei laskenut enaa edes yon aikana. viimeisena paivana kuljin yli 10 000 epatasaista kiviporrasta(en liiottele!)aikamoisten sarkylaakeannosten alaisena ja meinas olla silti itku ajoittain lahella. polvien lisaksi nilkka rasituskipuili inhottavasti mutta sain lainattua kaverilta siihen tuet, pidin kahta paallekkain niin kylla silla eteenpain mentiin.

saimme kuljettua koko reittimme, eli valloitimme annapurna base campin 4130 metria! reittimme oli naya pull-birethanti-chandruk-chhomrong-bamboo-macchapurchre base camp-annapurna base camp-himalaya- chomrong-tadapani-ghorepani-poonhill-naya pull eli kartasta netista etsimaan vain. vuoristotaudin oireet kuten paansarky vaivasivat mbc:n lahelta alkaen 3700metrista ja lunta oli tosi paljon. onneks paastiin perille, kun mentii sinne pain tuli monia vastaan jotka sanoivat etteivat olleet paasseet lumen ja lumivyoryvaaran vuoksi. mekin nahtii kaukana pienempia lumivyoryja muttei mitaa vaarallista. meinasin myos hankkia lumisokeuden itselleni kun olin jattanyt rinkkaan arskalasit, mut sit istuin hankeen odottamaan kantajaani kun alkoi tuntua liian pahalta ja se oli elamyksellista, ypoyksin tyhjassa hiljaisessa valkeudessa, pidin kasia silmien edessa ja kun avasin ne taas, oli kertynyt pilvia korkeudelleni ja vuoria ei enaa nakynyt. ihmeellinen luonto! luonto oli ihmeellinen muutenkin, enemman kuin tuosta lumiosuudesta 2paivaisesta pidin alempana kulkemisesta, mieletonta rodo eli alppiruusumetsaa, bambuja, apinoita, viidakko tai aarniometsatuntua, vesiputouksia ja kaikkea kaunista... pidin tosi paljon myos perjantai aamuna auringonnoustessa valloittamastamme poon hillista 3210 metria, katsoimme sielta kuinka aurinko nousi ja valot ja varjot leikkivat vuorien huipuilla. mieleni olisi jaksanut olla trekkaamassa paljon pidempaan, mutta valitettavasti kroppani nakojaan ei, mutta ihan hyvin kaiken kaikkiaan selvisimme, ja vaivani olivat kutakuinkin mita olin odottanutkin. kun perjantai-iltana selvittiin kauniiseen pokharan kaupunkiin, kaaduin vain hotellin sankyyn ja olin aivan puhki.

lauantai oli sitten aivan ihana leppoisa helteinen lomapaiva pokharassa, oltiin ostoksilla(enhan mina kylla ole shoppailijaihminen ollenkaan mutta jotenki kummasti mukaa tarttuivat uusi kurtha, hame, paitoja, huivi, tuliaisia, kasikoruja...)ja kaytiin pokharan jarvella soutelee world peace stupa-temppelisaaren ympari ja kavin hieronnassa. kielimuuri on outo asia, tilasin puolen tunnin hartiahieronnan, mutta sain tunnin kokovartalohieronnan;) kaikkea voi sattua siis, mutta se oli hyva virhe! syotiin myos hyvin, ihania jaateloannoksia ja hotelliaamiaisia ja nautittiin elamasta. pokharaan tahtoisin ehtia viel uudestaankin, tosin se matka sinne ei ole mikaan houkutus, koska koko 150-200 km joka ei kuulosta paljolta mutta kestaa yli 6 tuntia on mutkatieta rotkomaisemilla ja nepalilaisilla uskomattomilla liikennesaannoilla( ainoa saanto: ohita aina kun mahdollista ja vaikkei se vaikuttaisikaan mahdolliselta) veti jo vertoja nordkapin ja kreetan teille, samaa kaiteetonta meininkia,mut vaaranpuoleisella mina ensin-liikenteella varustettuna.

meidan ryhmahenki kasvoi vaelluksella hyvin. inhottiin kollektiivisesti paaopastamme, tosi rasittava... muut ei ottaneet meihin paljon yhteytta, paitsi vanhin kantaja, joka nimettiinkin sitten symppikseksi. itseani nain vaelluksia itsekin vetaneena arsytti jotkut asiat, kuten kantajien jokailtainen ryyppays ja valheet ja ylihossotys, mutta ei me ollakaan suomessa ja joka reissussa on vetajineen ja porukoineen omat ominaisuutensa ja omituisuutensa. nyt arki koittaa, katmandun saasteet, melut ja muut. niita lukuun ottamatta on kiva olla kotipuolessa niin sanotusti. huomen ainakin saunaan ja ylihuomen alkaa tyot uudessa paikassa, toinen lastenkoti. ollaan yhteyksissa, kuulumisiin!

tanaan oli vapaapaiva joka kului trekille varusteita turistikaupunginosasta hankkiessa lahinna. kaikkea hienoa ja tarpeellista loytyikin, housut joista saa sortsit, fleecehuppari hiippahupulla, pipo, lapaset, jakkihuivi... siella nakyi paljon taas kerjalaisia, jalattomat ja aidit pikkuvauvoineen ja imppaavat lapset ovat kurjimpia nakyja...nyt illalla seikkailimme sahkokatkoksen vuoksi naapurialueelle nettiin. meilla piti olla tanaan synttarit kahdelle kamppikselle, mutta paivansankari vatsataudissa, joten on yritettava toiste uudestaan... huomenna koitamme vapaapaivanamme terveiden porukalla lahtea kaymaan apinatemppelissa. tiistaina sitten on viimeinen tyopaiva shining homessa, surullista. ne lapset jaavat kylla sydameen. mutta kaymme siella toki viela pistaytymassa ennen suomeen paluuta. pakkausoperaatio on myos edessa viimeistaan tiistaina, koska ke aamuna lahdemme matkaan kohti pokharaa(kyla) ja trekkireittia aamukuudelta. tayttakaa merkinnat kommentoilla ja sahkopostiosoite maileilla suomikuulumisineen silla valin kun olen poissa:) kuulumisiin!

jatkuu ti 13.3 jostain syysta tama ei lahtenytkaan, ihmeelliset ovat internetin salat, katmandussa eritoten. tanaan oli viimeinen tyopaiva, haikeaa. saimme lapsilta paljon kortteja ja paperista taiteltuja ruusuja. leikittiin lasten toivomia leikkeja, joita olimme heille opettaneet> tahtihippaa, peittonimileikkia, karhu nukkuu... he maistelivat meidan tuomia fazerin parhaita ja omareita ja tykkasivat. aiotaan menna viela kylassa kaymaan huhti-toukokuussa ennen suomeen paluuta tuolla viela. trekin jalkeen sahara homeen tomin kanssa. eilen kiersimme tomin kanssa muiden toipuessa vatsataudista temppeleita. kaupallisuutta, kurjuutta, prameutta-pyhyys tuntui kylla ihan hukkuvan noiden alle mielestani niissa paikoissa. eka paikka oli sellainen missa hindut polttavat kuolleet ruumiit, onneksi emme nahneet ruumiita. on vanhimman pojan velvollisuus tuikata tuli kuolleen vanhempansa oljyttyyn suuhun, se on tosi karua. tirtha joutui tekemaan sen 15-vuotiaana isansa kuollessa, ja ajatteli vuosia siita eteenpain, etta uskonto ei ole ihmiselle hyvaksi ja sitten han loysi kristinuskon. paikassa oli paljon nahtavaa kylla. nimittain oli sellaisia vanhoja munkkeja, joilla rastat(loksit) ulottuivat jalkoihin saakka, ja parta oli kunnioitettavan pitka myos. maalatut kasvot ja varikkaat kaavut. lisaksi siina vieressa oli ns. takalainen vanhainkoti, ja siita oli kylla ilo kaukana. yli 300 vanhusta, sisalla vuoteita vierivieressa, karu ahdas kaytava ruokailutilana, homma pyorii lahjoitusten varassa, aiti teresan seuraajat liittyvat ainakin jotenkin kuvioon. mekin lahjoitimme rahaa, toivottavasti oikeasti paatyy vanhusten hyvaksi. siella pihalla vanhukset istuivat, osa piirsi, osa punoi koria, osa jutteli, osa tiiraili uteliaana turisteja. musta on kylla sekin hieman kyseenalaista etta siella oikein porraa ja kierratetaan turisteja, yksityisyys kaukana siina paikassa. toinen temppeli oli buddhalaisten apinatemppeli, apinat ja varikkaat liput, ja nakoala temppelilta kukkulan laelta oli hienoja, mutta oli siel kyl sellainen turisteilta vaan rahaa pois niin paljon kuin lahtee-meininki, joka ei tehnyt oloa mukavaksi. no, oli avartavaa nahda mutta en enaa toiste mielellani menisi. saatiin myos vahan synttareita vietettya ja herkuteltua eilen illalla, ja tana iltana mennnaan suomalaisen lahetystyontekijapariskunnan kotiin suomalaisten raamattupiiriin, kun saimme kutsun. tarjoilukin taitaa olla jotakin hyvaa meikalaista(elan karjalanpiirakoiden toivossa) :) ja huomenna nokka kohti uusia maisemia taalta katmandun laaksosta, toivottavasti paastaan annapurna base campiin sairastelematta ja tehdaan elamamme korkeusennatys. kuulumisiin!

tanaan oli vapaapaiva joka kului trekille varusteita turistikaupunginosasta hankkiessa lahinna. kaikkea hienoa ja tarpeellista loytyikin, housut joista saa sortsit, fleecehuppari hiippahupulla, pipo, lapaset, jakkihuivi... siella nakyi paljon taas kerjalaisia, jalattomat ja aidit pikkuvauvoineen ja imppaavat lapset ovat kurjimpia nakyja...nyt illalla seikkailimme sahkokatkoksen vuoksi naapurialueelle nettiin. meilla piti olla tanaan synttarit kahdelle kamppikselle, mutta paivansankari vatsataudissa, joten on yritettava toiste uudestaan... huomenna koitamme vapaapaivanamme terveiden porukalla lahtea kaymaan apinatemppelissa. tiistaina sitten on viimeinen tyopaiva shining homessa, surullista. ne lapset jaavat kylla sydameen. mutta kaymme siella toki viela pistaytymassa ennen suomeen paluuta. pakkausoperaatio on myos edessa viimeistaan tiistaina, koska ke aamuna lahdemme matkaan kohti pokharaa(kyla) ja trekkireittia aamukuudelta. tayttakaa merkinnat kommentoilla ja sahkopostiosoite maileilla suomikuulumisineen silla valin kun olen poissa:) kuulumisiin!

tanaan olin lastenkodin kirkossa jumalanpalveluksessa. seurakunta siella on kasvussa, tanaan noin 15 aikuista ja joitakin lapsia ja tietenkin me talon vaki. pidin puheenvuoron seurakunnalle ja puhuin siita kun oli naistenpaiva juuri niin jeesuskin elaessaan auttoi, opetti ja paransi myos monia naisia ja kohteli heita yhta arvokkaina kuin miehia ja kristityt voivat olla esimerkkina tallaisesta tasavertaisesta kunnioittamisesta. tytot ja pojat ovat yhta arvokkaita jumalan lapsia. oltiin myos saunassa ja ottamassa aurinkoa, se oli luksusta, samoin kunnon pitka lammin suihku. taas uusi sairas jasen porukassamme. tassa paivassa ei taman kummempaa, palaamisiin!

moi!tanaan on ollut helteisen lammin paiva, meinasin jo menna uimaan yhdelle uima-altaalle mut sit tuli pilvia. no, huomenna tyttojen kaa saunaan jee! pari opiskelijakaveriamme jotka tulivat nepaliin vahan jalkeemme olivat tanaan tutustumassa lastenkotiimme. ihastelivat talon kokoa ja kattoparvekkeen maisemia omaan enenmman kaupungissa sijaitsevaan, pieneen ja koyhaan lastenkotiinsa verrattuna. koyhia nama tosin kaikki ovat. tanaan leikittiin taas ja tehtiin raamatunkertomuksista pantomiiminaytelmia ryhmissa, nahtiinpa elaman eniten tunteella esitetty laupias samarialainen, poikaparalta oikeasti kiskottiin paitakin paalta kun niinhan se kertomuskin kertoo, ja ryhman pienin tytto oli saanut aasin roolin ja sai selassaan retuuttaa poikaa majataloon... oli kylla mahtava tyopaiva!

sitten kun lapsilla alkoi koulupaiva eli kotiopetus(ovat aloittamassa koulun kuun lopussa, ovat asuneet vasta 2-3 kk lastenkodissa) juteltiin amoksen kanssa taas heidan elamastaan ja suomesta ja kaikesta.
kuultiin muutamia esimerkkeja siita kuinka kristinusko ja hindulaisuus kaytannossa tormaavat arjessa. lastenkodin vanhemmat ovat kotoisin hinduperheesta ja ovat kaantyneet kristityiksi aikuisina, Amoksen isa on vielapa hindupappi. hanella olisi omaisuutta, jolla han voisi tukea lastenkotia, mutta han aina sanoo, etta jos kaannytte takaisin hinduiksi, tuen. Jamunan sisko meni naimisiin, ja heidat kutsuttiin haihin ja he menivat kaymaan haajuhlassa, mutta heilla ei ollut tikaa, sita hindujen otsamerkkia, eika hienoja juhla-asuja, silla he eivat tahdo kantaa hindusymboleja eika heilla ole varaa ostaa itselleen hienoja vaatteita tai koruja, vaan lapsia ajatellaan aina ensin, etta heilla on vaatteet ja ruokaa ja muuta mita lapset tarvitsevat. myoskin haakuvioihin kuuluu, etta tadin pitaisi olla mukana ajamassa demoneja pois tai jotakin sellaista seremoniaa tekemassa, ja Jamunan olisi kuulunut tehda se sukulaiselleen, mista seurasi vaikea tilanne kun han selitti ettei usko kyseisiin jumaliin eika voi tehda tata. hindulaisuudessa on kuulema 32 biljoonaa jumalaa. taalta loytyy niitakin ihmisia kuulema sitten, jotka sanovat polyteismiin tottuneina, etta voihan sita varalle shivan ja muiden rinnalle jeesuksenkin ottaa jumalakseen, mutta selita siina sitten, etta ei se oikein ole kristinuskon ajatus.

tanaan taas tultiin kotimatka bussin katolla, ah elamaa! olen kaynyt myos kavelylla ja ostin korvikset, kun hukkasin ainoasta mukana olevasta parista toisen. kamppikseni on nyt siina jarkyttavassa vatsataudissa, mika mulla oli viikonloppuna, kurjaa. huomenna lastenkodin kirkkoon ja sit lepailya ja trekkihankintoja viikonloppuna! hyvaa viikonloppua, tulkaa meseen aina ku mahdollista ennen klo 16.15(nepalis silloin klo 20 ja nettikahvilat sulkeutuu) kuulumisiin!
ps paivan tietoisku: nepalin kansalliselain on yllatys yllatys lehma (ja rodo eli alppiruusu kansalliskasvi) ettas sivistytte lisaa ;)

moi!tanaan on ollut helteisen lammin paiva, meinasin jo menna uimaan yhdelle uima-altaalle mut sit tuli pilvia. no, huomenna tyttojen kaa saunaan jee! pari opiskelijakaveriamme jotka tulivat nepaliin vahan jalkeemme olivat tanaan tutustumassa lastenkotiimme. ihastelivat talon kokoa ja kattoparvekkeen maisemia omaan enenmman kaupungissa sijaitsevaan, pieneen ja koyhaan lastenkotiinsa verrattuna. koyhia nama tosin kaikki ovat. tanaan leikittiin taas ja tehtiin raamatunkertomuksista pantomiiminaytelmia ryhmissa, nahtiinpa elaman eniten tunteella esitetty laupias samarialainen, poikaparalta oikeasti kiskottiin paitakin paalta kun niinhan se kertomuskin kertoo, ja ryhman pienin tytto oli saanut aasin roolin ja sai selassaan retuuttaa poikaa majataloon... oli kylla mahtava tyopaiva!

sitten kun lapsilla alkoi koulupaiva eli kotiopetus(ovat aloittamassa koulun kuun lopussa, ovat asuneet vasta 2-3 kk lastenkodissa) juteltiin amoksen kanssa taas heidan elamastaan ja suomesta ja kaikesta.
kuultiin muutamia esimerkkeja siita kuinka kristinusko ja hindulaisuus kaytannossa tormaavat arjessa. lastenkodin vanhemmat ovat kotoisin hinduperheesta ja ovat kaantyneet kristityiksi aikuisina, Amoksen isa on vielapa hindupappi. hanella olisi omaisuutta, jolla han voisi tukea lastenkotia, mutta han aina sanoo, etta jos kaannytte takaisin hinduiksi, tuen. Jamunan sisko meni naimisiin, ja heidat kutsuttiin haihin ja he menivat kaymaan haajuhlassa, mutta heilla ei ollut tikaa, sita hindujen otsamerkkia, eika hienoja juhla-asuja, silla he eivat tahdo kantaa hindusymboleja eika heilla ole varaa ostaa itselleen hienoja vaatteita tai koruja, vaan lapsia ajatellaan aina ensin, etta heilla on vaatteet ja ruokaa ja muuta mita lapset tarvitsevat. myoskin haakuvioihin kuuluu, etta tadin pitaisi olla mukana ajamassa demoneja pois tai jotakin sellaista seremoniaa tekemassa, ja Jamunan olisi kuulunut tehda se sukulaiselleen, mista seurasi vaikea tilanne kun han selitti ettei usko kyseisiin jumaliin eika voi tehda tata. hindulaisuudessa on kuulema 32 biljoonaa jumalaa. taalta loytyy niitakin ihmisia kuulema sitten, jotka sanovat polyteismiin tottuneina, etta voihan sita varalle shivan ja muiden rinnalle jeesuksenkin ottaa jumalakseen, mutta selita siina sitten, etta ei se oikein ole kristinuskon ajatus.

tanaan taas tultiin kotimatka bussin katolla, ah elamaa! olen kaynyt myos kavelylla ja ostin korvikset, kun hukkasin ainoasta mukana olevasta parista toisen. kamppikseni on nyt siina jarkyttavassa vatsataudissa, mika mulla oli viikonloppuna, kurjaa. huomenna lastenkodin kirkkoon ja sit lepailya ja trekkihankintoja viikonloppuna! hyvaa viikonloppua, tulkaa meseen aina ku mahdollista ennen klo 16.15(nepalis silloin klo 20 ja nettikahvilat sulkeutuu) kuulumisiin!
ps paivan tietoisku: nepalin kansalliselain on yllatys yllatys lehma (ja rodo eli alppiruusu kansalliskasvi) ettas sivistytte lisaa ;)

hyvaa kansainvalista naistenpaivaa! se onkin ollut putipuhdas ja hieman vallankumouksellinen. nimittain olimme tanaan lastenkodin lasten kanssa peseytymassa lahteella, siina hangattiin saippualla seka lapset etta pyykit, niin etta puhdasta tuli. aika hauska operaatio, saippuapalaa hangataan hiuksista varpaanvaleihin saakka, ja varpaankynnen aluset harjataan hammasharjalla-kaikki samalla tietysti, sama meininki hiusten harjaamisessa. myos oli hiustenleikkuuta tanaan, ja siihen liittyi lajittelun osaamattomuudesta eras mallinayte: leikatut hiukset muovipussiin ja muovipussi ojaan portin pieleen muiden roskien joukkoon, joskus sitten sita muoviroskalajaa ehka joku tuikkaa tuleen, etta paastaan siita eroon. etta sellaista jatejarjestelmaa, pitaisi vahan opettaa ihmisille edes peruslajittelua.

vallankumouksellista oli se, etta matkustin bussin katolla kotiin eilen! en ole toisen naisen taalla nahnyt samaa tekevan, paikallisista nuoret miehet yleensa kiipeavat katolla. se oli mahtavaa! paa ei kolissut katoon, tilaa oli ja ilmaa myos, toisin kuin bussin sisalla. siella on kunnon kehikot ja istuin hyvin kiinnitetyn vararenkaan paalla, eli sielta on mahdoton tippua tai muuten loukkaantua, aion tehda saman uudelleenkin, elamys jota ei suomessa saa ja mitapa sita itseaan aina sullomaan bussiin jota ei ole alkuunkaan mun kokoisille suunniteltu.

eilen naimme myos naistenpaiva-kulkueen taalla. ihmiset siis tietavat naistenpaivan taalla. taalla se on tarpeenkin paljon vahvemmin kuin suomessa, vaikkei siellakaan aina tasa-arvo palkoissa ja muissa vallitse. olen saanut tietaa joitakin syita miksi poika on taalla perinteisesti halutumpi lapsi: on pojan velvollisuus huolehtia vanhemmistaan heidan vanhuudessaan ja jos oma poika suorittaa kuoleman jalkeiset polttohautausrituaalit, uskotaan vainajan sielun paatyvan hyvaan paikkaan. eli tytosta ei ole siis elamassa eika kuolemassa paljon mihinkaan, niinpa heita on perinteisesti naitettu niin pian kuin mahdollista, alle 10-vuotiainakin. tytot ja naiset saavat ruoan ja samoin laakkeet perinteisesti miesten jalkeen- jos jotain jaa. tilanne on kuitenkin koko ajan parempi, mielestani lapsiavioliitotkin ovat jo kiellettyja. kristityilla tytoilla menee paremmin, lastenkodissamme tytot ovat yhta arvostettuja lapsia kuin pojat. paljon on tassa yhteiskunnassa tyota viela naisten ja tyttojen eteen tehtava, mutta esimerkiksi eilen kuvaamani dalit-naisten projekti on nayte siita, etta edistysta tapahtuu ja naisten asemaa on mahdollista parantaa Nepalissa.