IRC-Galleria

kaikkea uutta on ollut tassa ja eilisessa niin paljon etta on vahan paa pyoralla. no, aloitan ma-illasta. selvisin laakarikaynnista hyvin, eija oli tulkitsemassa kanssani takalaista englannin aantamysta. sain kurkkulaaketta, antibioottia, sarkylaaketta, kurlauslitkua... taal annetaan laakkeita toiseen tapaan kuin suomessa ja paatin kotiin paastyani etten kylla niita kaikkia syo. bussikuski kutsui madameksi, juhlavaa, ja tiesi suomen paakaupungin ja naapurimaat. on ollut hyvinvointiahdistus lahipaivina, kun mun laakarireissu taksimatkoineen ja laakkeineen oli alle 8 euroa, ja moni paikallinen ei kykenisi varmasti siella kaymaan. ja olemme tanaan ja eilen olleet tutustumassa luterilaisen maailmanliiton projekteihin, joista kohta lisaa, ja kulkeneet hienolla valkoisella maasturilla, joka on musta liian jotenkin pramea taalla ehdottomasti. tuntuu valilla niin vaaralta olla etuoikeutettu lansimaalainen joka saa kokea taman kaiken. me olemme niin pieni prosentti jolla on mahdollisuuksia matkustaa ja nahda! sain lastenkodissa nepalinkielisen nimen se on schoti, eli tahti. I am shining! lapset tahtoivat suomalaiset nimet, joita sitten heidan nimistaan keksimme, siella on nyt saija, susanna, marko, pietari...eilen oli taas niin ihana tyopaiva, me leikittiin ihan hirmu innolla taas, pantomiimia, parihippaa, ja vaikka mita ja laulettiin kaikki osaamamme kristilliset laululeikit suurella tunteella ja oltiin ihan hengastyneita! ja sain maanantaina kun olin kotona toipumassa ollut, parane pian/kortteja jotka oli hyvin liikuttavia. saali ettei meilla enaa ole montaa paivaa lastenkodissamme, vaihdamme tyopaikkaa trekin jalkeen, koska matkamme alkaa silloin olla puolivalissa. alytonta! kuulin, etta lastenkotimme saa tukea vain yhdelta yksityishenkilolta, joltain jenkki-bisnesmiehelta. mika usko onkaan ihmisella oltava kun adoptoi 15 lasta vaikkei ole mitaa takuita tuen jatkuvuudesta! Jumala nakee ongelmamme ja tietaa mita tarvitsemme, elamme hanen varassaan paivan kerrallaan. lansimaalainen ihminen ei voi olla ajattelematta, kuinka uskomatonta... minka varaan laitat elamasi? jotain opittavaa meilla rikkailla mielestani on. eilen olimme tiibetilaisten pakolaisten keskuksessa tutustumassa, se oli vaikuttavaa. siella on satoja ihmisia jotka ovat vaeltaneet tiibetista himalajan vuoriston kautta ja heidan sairaalansa seinalla oli kuvia paleltuneista jaloista. he eivat voi jaada nepaliin, jatkavat intiaan, uskonnonvapaus- ja muista poliittisista ym. syista ja moni nahdakseen dalai laman. he uskovat silloin vapautuvansa sielunvaelluksesta samsarasta ja kokevansa mokshan eli vapautuksen. tanaan olimme kiertamassa kylissa joissa tehdaan tyota kastittomien dalit/naisten parissa. vaikka suomessa olen paljon lukenut kuinka tallaiset projektit toimivat, se oli tosi vaikuttavaa ja mieletonta nahda itse. naiset perustavat ryhmia, keraavat rahaa yhteiseen kassaan, lainaavat sille joka tarvitsee, alkavat hankkia itselleen elantoa vihannesviljelman tai sikalan avulla, oppivat ryhmassa asioita terveydesta, sikojenhoidosta, oppivat kirjoittamaan ainakin nimensa ja laskemaan ansionsa, voimaantuvat ja kokevat olevansa kykenevia ja arvokkaita ihmisia, vaikka ovat yhteiskunnassa pohjalla, koska jo nykyaan laiton kastijarjestelma yha vaikuttaa. se oli mieletonta, niin konkreettiset vaikutukset! esimerkiksi ennen projektia siat kulkivat kodeissakin sisaan ja ulos miten tahtoivat, nyt sioilla on sikolatti. tai etta opit kirjoittamaan nimesi ja tiedat miten saat viljeltya vihanneksia. tama saa aikaan monessa perheessa myos sen, ettei isa enaa lahdekaan toihin ulkomaille tai suurkaupunkialueellae. ja onnelliset ilmeet kun keskustelimme tyontekijan tulkkaamana naisten kanssa. kysyin kahdelta naiselta mika on heidan mielestaan tarkeinta heidan elamassaan ja vastaus oli: voi itse ruokkia itsensa ja perheensa ja saa lapset kouluun ja heille puhtaat vaatteet ja puhdasta ruokaa ja terveytta. enta mika sinulle on elamassa tarkeinta suomessa?

moi!toivottavasti ette olekovasti huolehtineet kun musta ei ole kuulunut itse asiassa kirjoitin ke viestin tanne mutta netti kaatui ja koko juttu on nakojaan havinnyt kuin tuhka tuuleen. kaikki on hyvin taalla. olen toipumassa juuri pahasta vatsataudista, eilen ja tanaan on jo ruoka pysynyt sisalla ja enaa ei ole kuumetta mut lauantai kuului kylla elamani hankalimpiin paiviin, ei uskaltanut monen metrin paahan vessasta, oli jarjettoman heikko olo ja pystyi keskittymaan pelkkaan kitumiseen. eli tautia taudin peraan. viime viikol olin ti-pe toissa ja aasia-eurooppa-workshopissa(koulun yhteistyokuvioita), pe iltana sairastuin. valissa oli kaikkea muutakin, joka esti tehokkaasti yhteydenpitoa ulkomaailmaan> pari komeaa ukkosmyrskya, yksi yleislakko, se ettei ehditty kotipuoleen ennen pimean laskeutumista, hindujen holmo holi-juhla, pe-la, eli hyva aika sairastaa kun en ois muutenkaa kyl liikkunut kaduilla ku siel heiteltii kuravedella ja varimonjalla taytettyja vesi-ilmapalloja, holi on jokin varijuhla. kaikkea suomesta kasin absurdia. niin ja lahiseudun netti kaatui keskiviikkona onneks tanaan jo toimii. eli jos musta ei kuulu toisinaan, tassa yleisimpia syita, ja se ei tarkoita sita etta mulla olis asiat huonosti, naa on vain naita arkipaivan kaytannon ongemia. nyt lahden viela laakarille, katsoo saisko jotain laaketta tai muuta, nimittain kurkku ja yska yha inhottavat vaikka taa vatsa osoittaa normalisoitumisen merkkeja vahitellen. ja nyt on osattava menna yksin taksilla, jannaa... eikohan se siita. kirjoittelen lisaa kun taas olosuhteet suo. kiitos kaikista maileista ym mita olen saanut!!

toipuilen tassa lahipaivat, on vahan kuumetta ja kurkku- ja vatsakipuja ja sen sellaista. jaksoin sentaan tahan naapuritaloon nettiin kavaisemaan. taalla ei ole hullumpi sairastaa, voi lojua katolla auringossa aina valilla ja eshter keittaa nepalilaista teeta, tuo kuumavesipullon sankyyn ja huolehtii kaikin tavoin. pelkaan vain saavani lahipaivina jarkyttavaa nepalilaista liilaa yskanlaaketta. tanaan missasin kuumeen vuoksi tyopaivankin, eli jumalanpalveluksen. tomi oli siella ja kertoi etta oli mielenkiintoista. ensi lauantaina sitten. eilen illalla taas istuttiin iltaa kotona iltapalan ja popcornien aaressa meidan talon jengin ja eshterin kanssa ja vasyneina taas naurettiin ihan hirveesti joillekin ihme jutuille, kunnes aloin simahdella ja nuokkua niin uhkaavasti etta sain passituksen petiin. on kylla hassua asua yhtaakkia 6 ihmisen kanssa kun on suomessa asunut yksin. mutta on siina puolensa, etenkin kipeana on elama hieman katevampaa, kun kotona on joku joka hoitaa, ilman etta kenenkaan on matkustettava paikasta toiseen. eilinen tyopaiva oli ihana, meilla oli teemapaiva aiheella tahtia ja nimia, koska tehtiin tahtinimilaput ja leikittiin tahtihippaa ja nimileikkeja ja laulettiin tuiki tuiki tahtosta englanniksi ym. saatiin hauskoja valokuviakin. nyt vain nayttaa monimutkaiselta saada nettiin kuvia, mutta yritan jokin paiva saada muutaman(puuttuu piuha, jolla ne sais tomin koneelle, sielta tikulle ja sielta nettiin...) katsotaan kuinka tilanteet etenevat. ollaan yhteyksissa, suomen mailit piristavat kummasti!

paivan fiilikset on sellaiset, etta tuntuu kevaiselta ja tahtoisi nauttia saasta taysin sydamin mutta hieman vaikealta se nyt tuntuu kun on hieman vatsaongelmia ja yleisheikko olo ja tahtois maata kotona. mut kunhan tuon tyopaivan(3h) selvitan viel niin lepaan illan ja kun huomisaamun tyopaivan selvitan lepaan loppuviikonlopun et olo paranee ja voimat lisaantyy. tana aamuna mittasin kuumeen ei ollut kuin 37, mut iltaisin varmaan on ollut enemman, jokin tauti yrittaa kovasti hyokata. aamul oltiin huumekuntoutuskeskuksessa, paikka oli tosi kiinnostava ja niiden puutarha vasta hieno olikin. nahtiin bambupuita ekaa kertaa ulkoilmassa. ja hieno metsa ja hassuja puita ja sit siel oli tsemppitekstikyltteja puissa ympariinsa tyyliin together we can, honest, faith, keep it simple. nyt on vahan vasynyt ja huono olo ja siita seuraa koti-ikavaa, jopa mulle... mutta kunhan saan lahipaivina levattya ja ottaa asian kerrallaan taalla niin kylla se siita kait sujuu taas.

uskonnollisuus on nepalissa iso juttu, olit sitten uskonnoltasi mika hyvansa. eniten olen tutustunut kristillisyyteen taalla, eshterin, tirthan ja lastenkotimme kautta. taallla lauantai on pyhapaiva kaikille, minakin menen lastenkodin kanssa kirkkoon huomenaamuna. taalla hinduja on yli 80 %, buddhalaisia n.10%, kristittyja, muslimeita ja muita loput alle 10%. kristillisyys on taalla hyvin hengellista kuin alkuseurakuntameininkia, he ovat olleet vainottuja mutta ihan lahivuosina on tilanne vahan helpottanut. taalla todella harjoitetaan uskontoa paivittain, eletaan Jumalan varassa, koska on koyhaa. lastenkodissammekin rukoillaan milloin uusien patjojen, milloin minkakin puuttuvan asian puolesta. he ylistavat Jumalaa kaikesta, esim. siita etta saivat meidat sinne leikkimaan lasten kanssa. suomalaiselle tulee vakisinkin olo, etta en ole kunnollinen kristitty, en ole yhtaan mitaan, minako opettaisin naille hyvin hengellisesti kasvatetuille lapsille Jumalasta, kristittyna elamisesta, ylipaataan mistaan..on iso asia olla naille lapsille esimerkkina siten kuin taalla kuuluu. kun kaikki on hyvin, ihminen vieraantuu Jumalasta, eika rukoile joka paiva, ihmisluonto on kertakaikkiaan sellainen helposti.tasta puhuimme eshterin kanssa.

myos hindut harjoittavat uskontoa hyvin aktiivisesti, katualttareilla aina palavat suitsukkeet.buddhalaisten stupien(kuin temppeli)edessa aina pyoritetaan ruokousrullia. taloista, terehdyksista, tika-otsamerkeista, kaikesta paistaa mika on uskontosi. tosin monet nepalissa sekoittavat uskontoja, ottavat jotain buddhalaisuudesta ja jotian hindulaisuudesta esimerkiksi. ja tiibettilaiset tietenkin puhuvat dalai lamasta.

tiesitteko etta kun valkoinen lansimaalainen tulee tanne pain maailmaan, hanen automaattisesti ajatellaan olevan kristitty. siksi olisi parempi etta kaikki lansimaalaiset kayttaytyisivat taalla kunnollisesti, koska he painavat kristinuskoa alas taalla kun osa kayttaytyy tavalla jolla ei pitaisi. tosin naita tabuja, siveellisyyssaantoja ym on vaikea ymmartaa tuosta vain. eshter on puhunut meille niista paljon, nepalissa ei ole avoliittoa, ei missaan uskonnossa. jos nukkuu yhdenkin yon yhdessa, se tarkoittaa naimisissaoloa. eli tassa kulttuurissa ei voi edes ajatella rahaa saastaakseen tms nukkuvansa tytot ja pojat kavereina samassa huoneessa. lisaksi et voi osoittaa julkisesti puolisollesi hellyytta, esim kun lansimaalainen pari kulki kasi kadessa kadulla taalla eshter nauroi tosi paljon. et voi kuivattaa alusvaatteita niin, etta ne voi nahda. etka tietenkaan pukeutua vaatteeseen, jossa olkapaat tai polvet nakyvat. lastenkodissa meidan ei todellakaan pida menna sanomaan, etta vaikka olemme kristittyja emme kay aina sunnuntaisin kirkossa tai etta elamme puolison kanssa saman katon alla ennen avioitumista.

kuulin aika uskomattomasta tilastosta kolmen vuoden takaa, suomi on maa josta tulee kuudenneksi eniten nepalinmatkaajia etsimaan seksikumppania taalta. tekisi mieli lyoda paata seinaan, koska tallaiset ihmiset pilaavat meidan kaikkien lansimaalaisten mainetta taalla. lisaksi ihmiset tahtovat pois tasta maasta, koska politiikka ja moni muu asia mattaa, ja he haluavat lansimaalaisen puolison paastakseen pois. ja kaikki taalla kuulema tahtoisivat olla valkoisia, joten me olemme hyvin eksoottisia ja silmaanpistavia. olen kuullut lukemattomia tarinoita, paaosin epaonnistuneita, suomalaisten ja nepalilaisten seurustelusuhteista, paaasiassa thamelin eli turistikaupunginosan kauppiaiden ym kanssa ja sherpojen eli trekkien oppaiden ja kantajien kanssa. onneksi meidan porukasta lahes kaikki seurustelee vakavasti ja on jarkevia ihmisia, jotka eivat ole tulleet tanne juhlimaan tai muuta sellaista, silla silloin olisi monimutkaista. kasittamattoman moni asia on kasittamattomasti eri tavalla taalla kuin suomessa.

tanaan olemme olleet tutustumassa katmandun sosiaalialan kouluun st.xaviers collegeen,me opiskellaan siella noin 3 viikkoa huhtikuussa. opiskelijat kulki lansimaisissa vaatteissa, ja meil sit oli kurthat. heidan kouluruokansa maksaa 30 nrp eli n.30 senttia, annokset tosin pienenpienia. seuraavaksi menimme luterilaiseen maailmanliittoon(kirkon ulkomaanavun yhteistyokumppani) tutustumaan ja kuulimme heidan nepalinprojekteistaan, ja varmaankin paasemme tutustumaan heidan dalit- eli kastittomien projektiin ja tiibettilaisten nepalin kautta intiaan muuttavien transit-vastaanottokeskukseen(suomen termein)vaikutti mielenkiintoiselta! sitten paikalliseen tapaan ajelimme taksilla ravintolaan syomaan, kuulostaa ja myos tuntuu hassulta kun ei suomessa nain elella mut taal se on lahes halvin tapa kulkea ja syoda. askeinen bussimatka oli taas elamys, eihan bussi taynna ole ennenkuin ihmisia roikkuu ovesta, katolta ja joka paikasta, itse olin sisalla seisomassa paa kenossa, horjumaan ei mahtunut eli hyvin pysyi pystyssa. huomenna tutustumme huumekuntoutuskeskukseen, neuvottelemme lisaa harjoitteluajankaytosta, kun opettaja nyt taalla, ja 16-18 menemme lastenkotiin, nimilappuprojektia tiedossa. viime oina oon nukkunut niin sikeasti ettei naapurin kukkokaan ole hairinnyt. se ei tunne kasitetta kukonlaulun aikaan, tai luulee sen tarkoittavan koko yota. kuu on muuten niin pain etta se hymyilee, musta se on hauskaa. olen tutustunut taalla myos yhteen maailman parhaaseen keksintoon, nimittain kuumavesipulloon, se on ihanuus talossamme! hyvaa yota parin tunnin paasta(vaikkette ole viel kotiin paasseet koulusta ja toista...) ja kuullaan taas! biida dinoos(nakemiin)!

onpahan taas ollut kaikenlaista. eilen hankittiin nepalilaiset puhliittymat ja se oli tosi hupaisaa, piti sormenjalkileimoja laittaa nimmareiden lisaks, lomake oli nepalin aakkosilla ja kysymykset englanniksikin kaannettyna aivan outoja, kuten kysyttiin isan tai aviomiehen nimea(eli kukas musta vastaa...) eilen aloitettiin lastenkotityot tomin kaa, se on nimeltaan shining home, pieni paikka, 17 lasta joista 2 pariskunnan omia ja muut orpoja. 6 poikaa loput tyttoja. taalla on monia samoja leikkeja ja lauluja kuten jos sun lysti on. ollaan opetettu suom. leikkeja ja asioita suomesta. paikkamme on kristillinen, sita pitaa pastori Amos ja vaimonsa Jamuna, tosi sydamellisia ihmisia. kurthat saatiin eilen illalla, paikallinen asu, se on mukava, mun on vihree. tavattiin suomalaisia lahetystyontekijoita myos. tanaa tavattiin meidan opettajia suomesta ja 2 eilen tullutta opiskelijaamme, hauskaa oli. huomenna retki paikalliseen sos.alan kouluun jossa tulemme todnak opiskelemaan viimeisen nepalinviikkomme toukokuus ja luterilaiseen maailmanliittoon, joka saattaa olla yksi harjoittelupaikoistamme(tyoskentelen muutaman viikon patkissa) eilen tutustuimme myos eijan harj.paikkaan, kehitysvammaisten kouluun, upeaa oli! siel oli ihan kohtalaisesti huonekaluja, taitoa ja opetus/ ja kuntoutusvalineita, oppilaat 6-25v. tuntuu vaikealta selittaa ilman kuvia naita asioita, joten toivottavasti saan tanne joskus kuviakin. ylihuomen kaymme myos huumekuntoutuskeskuksessa ja lauantaina naen paikallisen jumalanpalveluksen(nepalis la pyhapaiva, eika su) kaikki muu oikeastaan paitsi paivittaiset sahkokatkokset on hyvin taalla. palaamisiin! mailatkaa kuulumisia suomesta, joohan!

monet asiat taalla siis. tanaa oltiin tutustumas 3 lastenkotiin ja tirthan toimiston ja abbs-kehitysvammaisten paivakodin uusiin tiloihin ja vierailtiin buddhalaisessa perheessa, piti menna apinatemppeliinkin muttei ehditty koska juututtiin tunneiksi liikenteeseen. aloitan tomin kaa tyot tiistaina lastenkodissa jossa ei ennen ole ollut harkkareita. ihania lapsia, maaseutumaisema, kevaista, lastenkodin isa osaa hieman englantia ja taitaa olla ainoa. olemme kaksi viikkoa tassa uudessa harj.paikkakodissa ja sit 2 toisessa nimelta sahara jossa lapset 9-17. siel 12 poikaa ja 2 tyttoa, ekaassa parikymmenta molempia suunnilleen. keuhkot saaneetanaan isoimman saasteannoksen mita ikina. nepalin kuningas on maailman 8.rikkain ihminen ja silti nepal maailman 5 koyhimman maan joukossa. ihmiset vihaisia monesta asiasta tassa maassa. taalla on sekavatt poliittiset olot, muutama pikkumielenosoitus esim. hindukuningaskunnan palauttamiseksi(nepalista tuli maallinen valtio viime kesana) on kaduila nahty mutta taalla on turvallista. meil on oma pyykkari-siivoaja, tuntuu oudolta. kaikkea hyvaa, lahettakaa kuulumisia suomesta!!

hei! kolmas ilta kathmandusssa, nettiiin paasy vaikeaa ku on sahkokatkoja aika usein. elama hymyilee meilla on hyva porukka, eshter ja tirtha(joiden luona asutaan) ja kotimme ovat ihania. ollaan terveita ja mieli hyva. paivat menee niin nopeasti kun liikenteessa eteneminen hidasta ja pimea tulee jo ennen klo 19 (ollaa 3h45 suomea edella, yrittakaa paasta mesen omistajat meseen ennen suomen klo 16.15 niin voidaan onnistua joskus jutteleenettikahvila sulkeutuu ko 20) olemme tutustuneet joihinkin osiin kathmandusta vasta ja ollaan nahty vaikka mita. bussit on uskomattomia, maksaa 10 senttia ja ovat niin taynna ja niin matalia ettei uskoisi jos ei nakisi. hyvaa ruokaa ja ystavalllisia ihmisia ja turvalliseta tuntuu(paitsi liikenteessa) taal on kaikkea hienoa ja kaikkea surkua> vuoret, luonto, ruoka ja toisaalta kerjalaiset(esim. jalattomat) ja imppaavia katulapsia. ja paljon hupaisaa, lehmia liikenneympyroissa, vuohia, koiria kaikkialla. sovittiin tanaa trekista, mennaa 14.3 ja ollaan 12 paivaa, mm. annapurna base camp. ensi viikol alkaa lastenkotityo ja trekin jalkee kehitysvammaisten keskukseen ja joka valissa tutustumisretkia. saa on myohaiskevainen niina hetkina \ku on aurinkoa, muulloin aika kylma, illat ja aamut talon sisalla kuljetaa takin, pipon ja kaikkien vaatteiden kanssa. kuulumisiin!

tunti kotona ja lähtö kentälle!odottelua, järjestelyä... edessä pisin matkani ikinä, olisipa jo huomisilta ja oltaisiin perillä! kauhee pakkaushässäkkä eilen, että sain kilorajat riittämään ja toivottavasti naapurin vaaka näytti sit kans oikeita lukemia. haikeaa on ollut viiime päivät ja tää aamu, mutta kumpi olisi surullisempaa, että on haikeaa ja kaipaa rakkaitaan jo etukäteenkin vai ettei kaipaisi ketään? hymyä läpi kyynelten ja reipas matkamieli:) terkkuja kaikille teille tärkeille, pitäkää huoli itsestänne ja toisistanne, älkää teloko itseänne tai muuta pahaa ja nauttikaa suomen talvesta ja keväästä täällä päässä!

moi! eipä täältä suomesta käsin normaalista kouluarjesta juuri kirjailtavaa ole, mutta käytän tätä päiväkirjaa sitten helmikuun puolivälistä toukokuun puoliväliin kertoakseni miten nepalin harjoittelujaksollani menee ja mitä siellä päin tapahtuu, jos tää vaan toimii siellä. haaveissa olis myös tehdä nepal-kuva-arkisto, mutta katsotaan tuleeko olemaan teknisesti mahdollista. hyvää tammikuuta kaikille, voimia ja enkeleitä arkeen! t.sanna