IRC-Galleria

kaikkea uutta on ollut tassa ja eilisessa niin paljon etta on vahan paa pyoralla. no, aloitan ma-illasta. selvisin laakarikaynnista hyvin, eija oli tulkitsemassa kanssani takalaista englannin aantamysta. sain kurkkulaaketta, antibioottia, sarkylaaketta, kurlauslitkua... taal annetaan laakkeita toiseen tapaan kuin suomessa ja paatin kotiin paastyani etten kylla niita kaikkia syo. bussikuski kutsui madameksi, juhlavaa, ja tiesi suomen paakaupungin ja naapurimaat. on ollut hyvinvointiahdistus lahipaivina, kun mun laakarireissu taksimatkoineen ja laakkeineen oli alle 8 euroa, ja moni paikallinen ei kykenisi varmasti siella kaymaan. ja olemme tanaan ja eilen olleet tutustumassa luterilaisen maailmanliiton projekteihin, joista kohta lisaa, ja kulkeneet hienolla valkoisella maasturilla, joka on musta liian jotenkin pramea taalla ehdottomasti. tuntuu valilla niin vaaralta olla etuoikeutettu lansimaalainen joka saa kokea taman kaiken. me olemme niin pieni prosentti jolla on mahdollisuuksia matkustaa ja nahda! sain lastenkodissa nepalinkielisen nimen se on schoti, eli tahti. I am shining! lapset tahtoivat suomalaiset nimet, joita sitten heidan nimistaan keksimme, siella on nyt saija, susanna, marko, pietari...eilen oli taas niin ihana tyopaiva, me leikittiin ihan hirmu innolla taas, pantomiimia, parihippaa, ja vaikka mita ja laulettiin kaikki osaamamme kristilliset laululeikit suurella tunteella ja oltiin ihan hengastyneita! ja sain maanantaina kun olin kotona toipumassa ollut, parane pian/kortteja jotka oli hyvin liikuttavia. saali ettei meilla enaa ole montaa paivaa lastenkodissamme, vaihdamme tyopaikkaa trekin jalkeen, koska matkamme alkaa silloin olla puolivalissa. alytonta! kuulin, etta lastenkotimme saa tukea vain yhdelta yksityishenkilolta, joltain jenkki-bisnesmiehelta. mika usko onkaan ihmisella oltava kun adoptoi 15 lasta vaikkei ole mitaa takuita tuen jatkuvuudesta! Jumala nakee ongelmamme ja tietaa mita tarvitsemme, elamme hanen varassaan paivan kerrallaan. lansimaalainen ihminen ei voi olla ajattelematta, kuinka uskomatonta... minka varaan laitat elamasi? jotain opittavaa meilla rikkailla mielestani on. eilen olimme tiibetilaisten pakolaisten keskuksessa tutustumassa, se oli vaikuttavaa. siella on satoja ihmisia jotka ovat vaeltaneet tiibetista himalajan vuoriston kautta ja heidan sairaalansa seinalla oli kuvia paleltuneista jaloista. he eivat voi jaada nepaliin, jatkavat intiaan, uskonnonvapaus- ja muista poliittisista ym. syista ja moni nahdakseen dalai laman. he uskovat silloin vapautuvansa sielunvaelluksesta samsarasta ja kokevansa mokshan eli vapautuksen. tanaan olimme kiertamassa kylissa joissa tehdaan tyota kastittomien dalit/naisten parissa. vaikka suomessa olen paljon lukenut kuinka tallaiset projektit toimivat, se oli tosi vaikuttavaa ja mieletonta nahda itse. naiset perustavat ryhmia, keraavat rahaa yhteiseen kassaan, lainaavat sille joka tarvitsee, alkavat hankkia itselleen elantoa vihannesviljelman tai sikalan avulla, oppivat ryhmassa asioita terveydesta, sikojenhoidosta, oppivat kirjoittamaan ainakin nimensa ja laskemaan ansionsa, voimaantuvat ja kokevat olevansa kykenevia ja arvokkaita ihmisia, vaikka ovat yhteiskunnassa pohjalla, koska jo nykyaan laiton kastijarjestelma yha vaikuttaa. se oli mieletonta, niin konkreettiset vaikutukset! esimerkiksi ennen projektia siat kulkivat kodeissakin sisaan ja ulos miten tahtoivat, nyt sioilla on sikolatti. tai etta opit kirjoittamaan nimesi ja tiedat miten saat viljeltya vihanneksia. tama saa aikaan monessa perheessa myos sen, ettei isa enaa lahdekaan toihin ulkomaille tai suurkaupunkialueellae. ja onnelliset ilmeet kun keskustelimme tyontekijan tulkkaamana naisten kanssa. kysyin kahdelta naiselta mika on heidan mielestaan tarkeinta heidan elamassaan ja vastaus oli: voi itse ruokkia itsensa ja perheensa ja saa lapset kouluun ja heille puhtaat vaatteet ja puhdasta ruokaa ja terveytta. enta mika sinulle on elamassa tarkeinta suomessa?