IRC-Galleria

no, ei nyt sentaan kovin mitaan dramaattista. ollaan oltu siis pari paivaa paakaupungissa maputossa, josta tanaan iltapaivalla suunta swazimaahan, ja pari paivaa bilenessa laguunirantalomakohteessa. kaikki olemme onnistuneet polttamaan itsemme kiitettavasti, minakin vaikken yleensa pala... laguunista teimme lauantaina veneretken sen ulkopuolelle, missa Intian valtameren valtavat aallot. oli torkean hienoa ja jannittavaa, kunnes meikatytolta jalleen kerran meni polvi sijoiltaan... pieni paniikki iski, kun siel virta vetaa syvmmalle ja seuraava aalto tulee paalle, tytot ja tony/matkanjarjestajamme kiskoivat ja kantoivat mut rantaan sielta. turvonnut ja kipea viel on polvi, mut ei satu kuin liikkuessa ja pystyn kuitenki kavelemaan, kotimbabanessa laitan polvituen ja kuljen sen kaa lahipaivat niin eikohan se siita... muuten hotelliaamiaisia, eilen kivalla reggaekeikalla, rannalla istuskelua iltaisin,paljon uimista, teidan kaa samaa kumottavaa tayskuuta katsellut, loma on kyl tehnyt hyvaa. eilen siel keikalla oli 3 mosambikilaista miesta, joilla oli yhteyksia suomeen! hassua! yks oli mm. ollut 4/vuotiaana pakolaisena chilesta suomessa, ollut siis suomen ekoja pakolaisia. huomen manzini youth care/jarjestoon tutustumaan, keskiviikosta sunnuntaihin piggs peakin alueella tutustumassa punaisen ristin tyohon seka esikoulutoimintaan, jossa pari opiskelijaa harkassa, ja paastaanpa kai myos saunaan ja lasten urheilukisoihin ja muuta mukavaa, majoitus mahdollisesti telttaillen, heh. ens viikko maalla, paasen varmaan nettiin huomisen jalkeen seuraavan kerran ensi viikon perjantaina. kuulumisiin! tekstarit tulee taal, piggs peakissa ja maalla perille suomen numeroon, tekstaillaan!

hei ja karkeen pahoittelut kaikille jotka eivat ole saaneet mua kiinni yrityksista huolimatta! ja kiitos kaikista yhteydenotoista! viime viikon torstaista lahtien toissa on ollut varsin hektista naistenpaivan ja klovnit ilman rajoja-ryhman pariviikkoisen vierailun johdosta. tassa vastaisuuden varalle tietoa miten ja milloin mua saa ja ei saa kiinni: viikonloppuisin en paase nettiin, soita swazinumeroon. viikolla olen useimmiten maalla, joten en paase nettiin, nettiyhteydenpito keskittyy perjantaihin ja milloin sattuu olemaan mbabanessa sattumalta muuna paivana, joten edelleen soita swazinumeroon ja uutuutena: MAALTA LOYTYY SITTENKIN KENTTAA SUOMEN NUMEROON, JOTEN SAAN YLEENSA VIESTIT! tarkistan maalla molemmista suomi- ja swaziliittymista iltaisin viestit, joten viestittelemisiin:) tosin talla viikol unohdin laturin ja akkuni loppui, joten olin tosi huonosti saavutettavissa. tarkeissa asioissa mun perheelta tai espoon puoliskoltani voi pyytaa mun kamppisten ja harkkapaikan numeroita:) paasiaisen (to-ma) oon mosambikissa, en tieda toimiiko siel kumpikaan liittymani. hei, kirjeitakin on jo todistetusti tullut suomesta tanne monelle, joten rohkeasti etanamaili kayttoon, ei se vie kuin pari viikkoa saavuttaa mut!

tasta puolentoista viikon nettiinpaasemattomyydesta johtuen kerrottavaa on paljon. (yritan tanaa myos lahettaa seurakuntapostia, joten samankaltaista kuulumista saattaa ilmaantua esim keravan nettisivuille tai muualle.) naistenpaivaa vietettiin 7-8.3 viime pe&la swazimaassa teemalla isoaidit ja HIV/AIDS, juhlittiin ja tuotiin julkisuuteen ja tietoisuuteen kuinka suunnattomasti isoaidit tekevat tyota orpojen lastenlastensa hyvaksi tassa HIV-tilastoja surullisesti johtavassa maassa. Maan hurmaaville gogoille eli isoaideille oli tyopaja perjantaina, osallistuimme siihen ja siswatinkielisten alustusten ja puheenvuorojen (ilman tulkkia oltiin ja haukoteltiin helteessa) valissa tanssittiin vauhdikkaasti. myos ryhma kanadan isoaiteja oli osallistumassa ja oli hauskaa katsoa heidan ja swazigogojen yhteista ilonpitoaa myos. torstai-iltana saatiin kutsu naistenpaivan illallisgaalaan (jarjestomme oli mukana jarjestamassa sita)ja perjantaina pikapikaa meilla oli myos missio iltapuvun hankinta. hankin ruskean, "retro/afrikkakuvioisen" puvun, josta pidan paljon ja tulen varmaan juhlimaan ja ehka syksylla valmistumaan se paallani:)

lauantai, varsinainen naistenpaiva alkoi marssilla (piti tulla swazimaahan asti osallistumaan elamansa ensimmaiseen mielenosoitukseen) jota orkesteri pasuunoineen johti ja ihmisia oli eri jarjestoista ja eri ikaluokista, erityisvieraina isoaidit, todella paljon ja kuljimme manzinin kaupungin katuja tanssien ja heiluttaen kyltteja ja asustautuneina naistenpaivaviesteilla varustettuihin mahioihin (vyotarolle kiedottava huivi) ym. "Isoaidit, kansan sydan", "Isoaidit johtavat AIDSin vastaista taistelua" olivat esimerkiksi kylttien teksteja. paiva jatkui seminaarilla, jossa oli terveysministereja ynna muita pitamassa virallisia puheenvuoroja (prinssejakin piti olla, mutta olivat kai joutuneet perumaan) valilla oli paikallisia kuoroja ja bandeja ja suuri messukeskuksellinen marssivakea bailasi takalaisittain rytmikkaasti. Illalla vasyneina mutta onnellisina suuntasimme sitten sinne illallisgaalaan, jossa palkittiin swazimaassa kunniakkaasti naisten aseman eteen toimineita jarjestonaisia, mm. jarjestomme nykyinen ja entinen johtaja saivat palkinnon. tunnelma ja ihmisten puvut ja illallis- ja jalkiruokapoyta olivat aivan mahtavat.

Niin jai taakse naistenpaiva ja elama jatkui maalle lahtemisella sunnuntaina. Meita ennen vierasmajaamme oli jo ehtinyt klovnit ilman rajoja (clowns without borders south africa) Project Njabulo (Projekti Ilo)- ryhma, jossa 20-33v-klovneja etela-afrikasta ja ruotsista nelja kappaletta. heidan kanssaan on ollut todella viihtyisaa ja hauskaa asua viikko, yksi ilta kiinniteltiin kattoon koukkuja malariaverkoille korkean yksipyoraisen selasta kasin ja banjo on soinut sirkkojen sirityksen taustalla ja paa on pyoralla korttitempuista. yksi ilta olitii myos miessairaanhoitajatyokaverimme ja vaimonsa kotona illallisella, tunnelmallista, kutsuttiin heidan haakuviaan ja tanssittiin ja rupateltiin.olemme seuranneet nelja klovnien kouluesitysta, auttaneet jarjestelemaan yleison tuoleja ja klovnien esiintymisvarustuksia ja olleet mukana kolmessa OVC- (orpnaned and vulnerable children eli orpo- ja haavoittuvassa asemassa olevien lasten) kerhossa, se on parin viikon projekti, jonka aikana ryhma tekee esityksen. Lisaksi olemme saaneet olla osallisina ja avustajina kahdessa neighborhood care pointtien (NCP) care giversien (naapuruston/yhteison orpolapsista huolehtivan pisteen vapaaehtoisten hoitajien) tyopajoissa, joissa heita varustetaan leikki- ja tarinankerrontataidoilla, joita he tyossaan voivat kayttaa. on ollut todella upeaa nahda ilo, jota esitykset ja kerhot ovat lapsille ja tyopajat care giverseille tuottaneet.

Minun harjoitteluni tulee ensi viikon (kuljen viela klovnien matkassa) jalkeen jatkumaan NCP-havainnointina. On ollut riipaisevaa ja turhauttavaa olla taas lukuisien rahanpyyntojen kohteena ja nahda joitakin lapsia, jotka eivat uskalla yhtaan ottaa kontaktia eivatka leikkia, jotka eivat tee mitaan. yhden tyopajaan mukana tuleen 5-vuotiaan tyton kanssa sain kontaktin leikkimalla sormenpailla ja kesti melko kauan, etta han rohkaistui ja ryhdyimme jo taputtelemaan kasia yhteen. lopulta tytto oli sylissani ja aanteli kuin vauva ja kun suukottelin hanta, han kaansi kasvot minuun pain onnellisena - lisaa, lisaa. kuumuus, nalka, kiintean hoitajasuhteen puuttuminen, orpoutuminen, toisten nurkissa kasvaminen ja ankara, lyomiseen perustuva kasvattajan auktoriteetti ovat asioita, jotka jattavat moniin lapsiin nakyvan jaljen, perusturvattomuuden. ensimmaista kertaa kohtaan tallaisia lapsia ja se riipii sydanta. mielenkiintoni NCP-tyohon on suuri, jos hieman edes pystyisin antamaan lapsille hyvia hetkia ja vahvistamaan care giverseja tyossaan.

Ndzevanessa satoi keskiviikkoiltana ensimmaista kertaa pariin kuukauteen ja olimme kaikki tosi onnellisia. tanssimme vesisateessa ja nautimme. salamat olivat taas yhta mykistavaa naytelmaa. elainkokoelma maaseudun kotitalossamme kasvaa, lajeja on jo lahes 20, uusimpina mm. sammakko ja skorpioni (mutta ei mitaan vaaraa) kaarmeisiin en valittais laajentaa kokoelmaa. otokkakammoisella olisi tukalat paikat kotonamme, mulla on jo kaikki kylpparintarkistusrutiinit kun astun ovesta sisaan, koska jattihamahakin tai megaheinasirkan paalle ei ole kiva osua. sisalla kayneiden elainten lisaksi ovensuussa pyorii suurensuuria sikapossuja, kanoja, vuohia, lehmia ja kukkoja, jotka huolehtii oisesta kuorokieunnan tarjoilusta...

viikonloppuna lepoa ja lahella sijaitsevia luonnonpuistoja, tortilla&leffailta, grillailua, kirkkoon ja kouluhommia, maanantaina kutsuu Matata (Ndevane eli maaseutu eli alanko eli lowveld). Maanantaiksi muut diak-tytot tulee tutustumaan, se on kivaa! Kuulumisiin, saattaa menna paasiaisen jalkeen, en uskalla arvata milloin paasen nettiin... paasiaisen jalkeisella viikolla to-su ollaan Piggs Peakin alueella tutustumassa esikouluprojektiin, jossa kaks opiskelijaryhmastamme on harjoittelussa. Heippa!

heipa hei! otsikko on varsin monitulkintainen joten selvitan alkuun etta olin luonnonpuistossa lauantaina retkella, sunnuntaina vaeltamassa sibebe rockilla (googlaa kuva, se on aika hieno, maailman toisiksi suurin yhteinainen kivenjarkale), ja tanaan olemme jarjestelleet oleskelulupa-asioita maahanmuuttotoimistossa ja tutustuttu valtiolliseen sairaalaan, jossa sairaanhoitajakaverimme ovat muutaman paivan tyoskennelleet. illalla meilla on paasiaisena toteutettavan mosabikinmatkan palaveri kotonamme kuskimme kanssa, joka on muitakin opiskelijaryhmia kuskaillut. aie on viettaa rantalomaa, puhaltaa intian valtamereen ja tutustua maputon kaupunkiin.

seeprojen lisaksi nahtiin niita pienia apinoita, joita on kotipuutarhassakin, gaselleja ja joitain kauriita paria sorttia, villisikoja, lintuja, perhosia... missattii mm. python, leopardi, virtahepo ja krokotiili talla kertaa (ei niiden kaikkien nakeminen niin upeaa ois ehka ollutkaan). parin viikon paasta aiotaan menna ratsastusretkelle luonnonpuistoon. toinen mukava luontokohde oli sunnuntaina sibebe rockille vaellus, reilu 5 tuntia vaellettiin vuorilla ja ylnkoniityilla. yhdessa vaiheessa alettiin jo huolestua kun kaukana kuului ukkonen, mutta se onneksi liikkui kauemmas pain. kun paastiin takas alas, mentiin pamela-yhdyshenkilomme luo uimaan, ja sen jalkeen akillinen ukkonen iski mbabaneen ja saatiin kyyti kotiin. yleensa ukkonen onneksi tulee vasta iltaisin pimean tultua, jolloin ollaan jo kotona.

tanaan maahanmuuttotoimistossa meil oli vaarat lomakkeet ja liian vahan passikuvia ja kaikki muukin virkailijoiden mielesta pain honkia, mut nyt taas tiedetaan miten edetaan, joten ei huolta. sitten paastiin tutustumiskierrokselle valtiollisen sairaalan lahes kaikille osastoille, mukaan lukien vastasyntyneiden osasto, oli kiinnostavaa. aika likaista siella oli, pintaremontti ois ollut ainakin tarpeen. kaikkea kummallista kuultiin, mm. syopaa ja silmasairauksia ei voida hoitaa swazimaassa koska ei ole erikoislaakareita eika laitteita, pitaa siis lahtea etela-afrikkaan leikkauksiin. swazimaa on tosi monessa asiassa riippuvainen etela-afrikasta.

nyt taytyy lahtea kauppaa ja kotia kohti, kertokaahan arkikuulumisianne, moimoi!

huhhahhei, tyoviikko takana ja vapaa viikonloppu lettukesteineen ja luontoretkineen ja muine ex-tempore-keksintoineen edessa:) olin tosiaaan maalla matatan kupeessa ndzevanessa tiistain ja keskiviikon, enka ole koskaan ikina ollut yhta kuumissa ja kuivissa olosuhteissa, n.40 astetta oli todellakin ja tyopaivat lahenteli 12 tuntia... no, paljon ainakin nahtiin ja koettiin ja alkuvaikutelma oli monipuolinen, voisi sanoa. kaikesta huolimatta tahdon yha maalle toihin, en tyydy mbabaneen kunhan jompikumpi tyokavereista lahtee kanssani. naimme ja osittain osallistuimme tiistain aikana ruokajakeluun, naisten saastoryhmaan, hiv-testaukseen seka neighborhood care point (naapuruston/yhteison huolenpitopiste)-toimintaan, suurin osa paivasta kuitenkin meni puiden alla paikallisten kanssa odotellessa josko muutaman tunnin paasta jo saapuisivat ruokajakelutyokaverit paikalle, heilla oli auton kanssa ongelmia mista me ei tietty tiedetty, ja siksi paiva venyi ja venyi. neihborhood care pointit toimivat niin, etta vapaaehtoiset tai yhteisosta valitut care giverit eli huolenpitajat valmistaa ruokaa orvoille tai haavoittuvassa asemassa oleville lapsille ja hieman katsovat muutenkin heidan peraansa. he asuvat esim sukulaisten luona, taallahan maalla asutaan monen perheen asuinyhteisoissa eli homesteadeissa. ruokajakelussa kuljin leimatyynyn kanssa ja ihmiset laittoivat sormenjalkensa allekirjoitukseksi saamistaan ruokamaarista, jaossa on maissihiutaleita, papuja ja oljya. ihmiset odottivat ihmeellisen karsivallisesti, suomessa kaikki olisivat jo olleet varmasti siita monen tunnin odottelusta vihaisia. paiva oli rankka siksikin, kun ihmisilla ymparilla ei ollut ruokaa eika vetta ja piti menna esim puun taakse kauemmas piiloon hieman syomaan tai juomaan silloin talloin ettei itse pyortyisi sinne. ihmiset tietenkin pyysivat meilta rahaa, vaatetta, vetta, ruokaa, ja oli hankalaa selittaa etta autamme jarjestomme kautta emmeka voi yksilollisesti lahjoittaa mitaan, kun moni ei puhunut englantia ja siswatin kielitaitoni mahtuu helposti yhdelle a4-paperille. tyomatkat kuljettiin yhteison luokse tyypillisesti lava-auton lavalla tai lava-auton takakontissa hiekan pollytessa. paivan paatteeksi yksi tyokaveri totesi kuumuudesta puhuttaessa korostetun iloisesti This is Africa! ja mua alkoi naurattaa, surkuhupaisuus paras hupaisuus.

kokemukset eivat loppuneet tyopaivan paattymiseen vaan sitten tututuimme lds:n vierastaloon jossa asumme maalla kahden jarjestomme miestyontekijan kanssa. miehet eivat olleet kotona alkuaillasta ja meilla oli ensimmaisena operaationa paniikissa olevan olohuoneeseen eksyneen lepakon metsastys... meilla ei ollut toistaiseksi myoskaan juoksevaa vetta vesipulan ja maksamattomien vesilaskujen vuoksi, hieman vetta kanistereissa vain, ei jaakaappia, ei koukkuja malariahyttysverkoille jne. loppuillasta, kun olimme menossa nukkumaan, michael-kamppis koputti ovellemme, han oli loytanyt jonkin hiiren kylparista ja tahtoi esitella sen meille. hiire loikkasikin hanen kadestaan makuuhuoneeseemme ja siina silmanrapayksessa kolme huutavaa suomalaisnaista loikkasivat ulos huoneesta (*itse asiassa luulin etta se oli lepakko). michael metsasti sen, oli pahoillaan ja toivottavasti oppi ettei meille tarvitse esitella joka elainta. myoskin ohjeet "kylpemiseen" eli vedella itsensa valeluun opin, ala ota seinasta tukea kun sinulla ei ole silmalasit paassa, todennakoisyys asua sormenpituiseen komeaan heinasirkkaan ovat suuret. taman kaiken jalkeen kun meilla ei ollut koukkuja katossa hyttysverkoille, meita hieman epailytti nukkua ikkunat auki, joten kuumuuden vuoksi tuli lahinna pyorittya hereilla lahes koko yo. seuraavana paivana kohtasin viela kaarmeen tyopaikan ulkohuussin luona, joten elainvalikoima alkaa olla jo kohtalainen. mul on toimintaohjeet kobran, pythonin ja mustan ja vihrean mamban kohtaamiseen, pitaa peraytya tehden kasilla erasta liiketta ja sanoen pstt, pstt mutta aion tomistella ja katsoa mihin astun ja olla kohtaamatta kaarmeita enempaa.

toinen paiva menikin toimistolla mutta kotona mbabanessa oltiin vasta 20 jalkeen joten sekin paiva oli itse asiassa 13 tuntia...kun oltiin lahdossa ndzevanesta 2h-matkalle mbabaneen, huomattiin etta renkaissa on huonosti painetta, niinpa jannitimme ja kavimme parilla huoltoasemalla matkan varrella, mutta kotiin paastiin. lahtotilanteessa kun paatettiin kaantya takas kysymaan tyontekijoiden mielipidetta voiko autolla koittaa ajaa mbabaneen ,tuli mieleen etta tanne jaadaan ja taas nauratti: this is Africa. mita varmempi olet jostain asiasta, sita todennakoisemmin se voi taalla menna toisin kuin odotit.

eilen oli workshop eli seminaari yhdyshenkilomme, harkkaohjaajamme ja suomesta tulleiden opiskelijoiden kesken, tuli puhuttua paljon hyodyllista. olemme muuten laittomasti ehka maassa, silla me ei saatu leimaa rajalta. no, selvitamme sen maanantaiaamuna valtavilla lomakeroykkiolilla varustautuneena maahanmuuttotoimistossa, eikohan se siita (toivottavasti ei tuu sakkoja, ei ollut siis meidan moka ettei ne leimanneet kuin puolet meista vaik erikseen viel palattiin asiaa ihmettelemaan...no, kaikkea taal sattuu).

tanaan olin tutustumassa sandra lee centeriin joka on hylattyjen pienten lasten lastenkoti, jossa kaks opiskelijaamme tyoskentelee. oli hienot puitteet verrattuna mun nepalin lastenkoteihin, paljon vaatteita, leluja, tilaa, tyontekijoita. siel toimi myos esikoulu 3-5 vuotiaille jonka paivaan osallistuttiin. lapsilla oli valtava sylinnalka, he roikkuivat kiinni eivatka olleet irti paastaa. taalla lapsia pidetaan niin vahan sylissa, ja maaseudun lapset eivat osaa leikkkia. se on surullista, samoin lasten kasvattaminen niin etta auktoriteettina opettajilla ja vanhemmilla on piiskakeppi.
kaytiin myos tutustumassa sacroon eli swaziland association for prevention of crimes and rehabilitation of offenders, joka tarjoaa ruokaa, tukea ja koulutusta ja kadentaitoja esim entisille katulapsille ja lapsille jotka tulevat koyhista oloista, joilla ei ole vanhempia jne. lapset asuvat siis kotonaan(7-18v)omin pain ja saavat paivisin tukea ja ruokaa keskuksesta. tyo liittyy pelastusarmeijan tyohon, ja oli tosi hyvin hoidettua, paivittain kay n. 60-100 lasta. tuollaisen tyon ansiosta mbabanessa ei katukuvassa nay lapsikerjalaisia oikeastaan ollenkaan.

paljon on siis tullut koettua, katsotaan mita viikonloppu ja ensi viikko tuovat tullessaan. viikonloppuna aion mm. uida "pikkusiskojemme"dianzan 7v ja didin 13v kanssa, ihastella apinoita puutarhassa, ja retkeilla jonnekin lahikohteisiin. ensi viikolla maanantaina maahantulolupia, ehka paasen kierrokselle valtiolliseen sairaalaan ja ti-to toita mbabanessa, pe kotitentti netin kautta ja la naistenpaivan marssille jarjestomme kanssa osallistumaan:) sita odotan jo kovasti. kuulumisiin!

viikonloppu takana ja eka tyopaivakin talta viikolta, oli toimistotoita, muun muassa autettiin tilastoimaan maaseudun neighborhood care point-toimintaa (on naapurustun tai pienen yhteison ruoka-apu-terveyshuolto.ym toimintaa). huomenna lahdetaan maalle Matatan ja Ndzevanen seudulle, etta hakuna matata vaan! palataan ke-iltana jos Luoja suo ja kombit tuo perille:) eikohan!

saatetaan tavata ehka jo talla viikolla kuningaskin opiskelijasuurporukalla, yhden harkkaohjaaja tuntee ministerit ja kuninkaan sukulaisia, siten prosessi on etenemassa, mutta afrikassa en menisi mitaan varmaksi vannomaan... kuninkaan luo ilmeisesti muuten ihan oikeasti pitaa ryomia...

kaksi paivaa on ollut pilvista ja harmaata ja satanutkin mutta nyt helle voittaa, ja maalle on luvattu 36 astetta etta leppoisat on tyo-olot. viikonloppu meni mm. lepaillessa, lenkkeillessa, uidessa, kasityobasaareilla ja ev.lut messussa, joka oli kaunis ja tutunoloinen. alussa sytytettiin toivon kynttila aidisin tiimoilta: niille jotka ovat kuolleet, niille joiden elamaan aids vaikuttaa, niille jotka valittavat (pitais olla suom. aakkoset) ja meille, kaikille ihmisille.

kuulumisiin loppuviikosta, terkkuja rantasateeseen!

huh, tyoviikko on takana. olimme tanaan manzinin kaupungissa maailman AIDS-paivan kampanjoiden jalkikatsauskokouksessa, oli ihan kiintoisaa seurata kokouksen etenemista ja aika paljon puhuttiin englanniksi, joten sain selville mita haasteita kampanjoiden ja tapahtumien toteuttamiseen oli liittynyt:aikataulut, budjetti, verkostoituminen ja muuta mita isolta tapahtumapaivalta odottaa saattaa. tana iltana meilla on fairladyssa eli kotona grillijuhlat ja viikonloppuna ainakin lepoa ja ehka enzulwini laakson basaareille tai muuta retkeilya, katsotaa jos sunnuntaina mentais meidan tyopaikan tontin luterilaisen kirkon messuunkin, meita kun on piispaa myoten sinne seminaaripaivina pyydelty osallistumaan. ens viikon maaseututyoreissu on hieman auki, ehka mennaan ma tai ti, ke pitaa palata kun torstaina on workshop opettajamme kaa, joka tulee tanne tyomatkalle(kay se botswanan yliopistossakin, ei se vain meita ja meidan harkkapaikkoja carten matkusta).

paivarytmini on paikallinen: ylos kuudelta kun alkaa olla valoisaa, 7 paikkeilla toihin pain, noin 8 toissa, tyopaivat loppuu joskus 13-17 riippuen ohjelmasta, kuuden aikaan on oltava kauppa-netti-ym.asioiden jalkeen kombissa eli bussissa kotimatkalla ennen kuin tulee pimeaa, sit akkia uimaan altaaseemme auringon laskiessa, sit on noin 3 tuntia aikaa kokata, syoda, pyykata, kirjoitella, viettaa sosiaalista kommuunielamaa, tehda koulujuttuja (ei ekana motivaatiolistalla)ennen kuin kupsahtaa tosi vasyneena yhdeksan/kymmenen aikaan petiin gekkosemme ahtiessa untani. kokkaaminen on hieman kekseliaisyytta vaativaa n. 20 suomalaisopiskelijan kommuunikeittiossa hyvin vahilla astioilla, hitaalla kaasuliedella jne, mutta olen tehnyt muun muassa pasta-ja salaattiviritelmia.

mosambikissa on syklooni eli pyorremyrskyntapainen, saatetaan saada tanne sen jamat eli jonkinlainen myrsky, mutta usein se on kiertanyt swazimaan. saa talla viikolla on ollut tosi kuuma, n.30 suunnilleen, puolipilvista ja ihanasti hieman tuulista ajoittain. maaseudulla, alangolla on ennustettu jopa 36, leppoisat tyoolot... oli meilla jo yksi ilta ukkonenkin, se oli upea naky. hetkessa piha ryoppysi vetta, oli aivan pimeaa ja salama valaisee maiseman taysin valkoiseksi. niina hetkina voi pelata oljylampun ja otsalampun avulla sahkojen mentya trivial pursuitia. taalla on yllattavan vuoristoista, asutaan ylangolla, upeita laaksoja ja kukkuloita kaikkialla, kivisyytta ja vihreytta ympariinsa. nepal oli tietty luku sinansa maailmassa maaston suhteen, mutta tata voisi kuvata ehka afrikan sveitsiksi, vaikken toistaiseksi ole sveitsissa kaynytkaan.

tosi paljon on tullut nepal-fashbackeja joka paiva. nyt huomaa, mita kehitysta itsessa silla reissulla tapahtui, mina soittelen ja kyselen englanniksi rohkeasti enka ole yleensa neuvoton ja ymmarran mielestani paikallista englantia kohtuu hyvin useimpien puhumana.

eilen mut olisi naitu muuten yhteen homesteadiin eli asumisyhteisoon, mutta ei hataa, en suostu pienilla myotajaisilla:) tiedan kenen kanssa tahdon tulevaisuuteni viettaa ja se rakas on suomessa.
ei tunnu yhtaan etta lahdin vasta viikko sitten, niin paljon on tapahtunut ja niin paljon olen tasta elamasta jo oppinut arkijuttuja. ei uskalla ajatella etta 12 viikkoa jaljella, aika menee nyt nopeasti mutta hieman pelottaa, alkaako se hidastua ja jos niin, milloin.

on jo hieman ikava tarkeita ihmisiani suomessa (ja keittokomeroani ja montaa muuta pienta asiaa) mutta samaan aikaan taalla nautin hyvin monesta asiasta. mbabane on turvallinen ja mukava, pienehko kaupunki. ainiin, kasi on toipunut palovammasaan hyvin, nahkat irronneet ja vikaa paivaa pidan sidosta siina (se on herattanyt valtavasti huomiota...). vatsa on ollut ihanan oireeton, moni suomalainen juo taalla jopa hanavetta, se on puhdasta ja puhdistettua ja kasittaakseni tulee vuorilta. mita sinne kuuluu?

Jabulile kiittaa, kumartaa ja toivottaa kivaa viikonloppua itse kullekin!

olen ollut nyt tyoharjoittelussa lutheran development servicessa 3 paivaa ja kokenut jo monenlaista. olen varsin iloinen tyoharkkapaikan monipuolisuudesta ja organisoituneesta toiminnastakin(mita nyt joskus tunnin parin odotteluja, mutta paljon tapahtuu). tiistaina olin toimistolla esittaytymassa, sit puhuttiin johtajan kanssa parin tunnin odottelun jalkeen, sit suunniteltiin Euni(lausutaan Juuni)-ophjaajamme kanssa tavoitteita ja aikatauluja ja lahdettiin iltapaivalla kirkon johtajille tarkoitettuun gender (yhteiskunnallinen sukupuoli, vastakohta sex) -aiheita koskevaan workshopiin eli seminaariin. oltiin siella myos koko eilinen,oli kiinnostavaa. ekumeenisessa hengessa nuoret ja vanhat mies- ja naispastorit ja muut kirkolliset tyontekijat keskustelivat ihmisoikeuksista, lastenkasvatuksesta, vakivallan eri muodoista, kondomien kayton opettamisesta kirkoissa yms. opin paikoitellen uuttakin ja oli kiinnostava nahda kuinka tunteella ja eriavilla mielipiteilla asioita kasiteltiin. toisinaan sita taas ihmetteli miten perusasioista on lahdettava liikkeelle taalla aikuisten koulutuksessa, itse olin suomessa jo opiskellut suurimman osan asioista, joista seminaarissa kyseltiin. varsinkin vakivalta- ja kondomikeskustelut olivat vauhdikkaita. tanaan olimme tutustumassa home based care/eli kotihoitotyohon. se oli unohtumatonta ja koskettavaa, kavin koyhien isoaitien ja perheiden savimajoissa ja sain siswatinkielisen nimen: Jabulile(lausutaan zabuliili)mika tarkoittaa : olemme onnellisia etta olet taalla. ensimmainen tapaamamme Gogo(isoaiti) oli menettanyt kaiken: lapset kuolleet, mies lahtenyt, ruokaa ei oikein ollut, ei terveytta juurikaan yllapitaa peltoja ja kotipihaa ja joku oli varastanut viela haenlta kanoja. koskettavia tarinoita, kuitenkaan he eivat lastensa hautojen vuoksi tahtoneet jattaa kotejaan, han oli 78 ja kun kerroin mummini olevan samanikainen suunnilleen, han sanoi: olet lapsenlapseni.

olen ollut kohta 2 vrk taalla uudessa kotikaupungissani mbabanessa swazimaan paakaupungissa eika ole valittamista, olen viihtynyt. matka meni hyvin, yritin abu dhabista kirjoittaa merkinnan tanne, mut arabiemiraatit kielsivat paasyni talle sivulle vedoten uskonnollis-poliittisiin syihin.etihadin koneet olivat tarjoiluineen ,menu/listoineen, omine nayttoruutuineen jne tosi luksusta. johannesburgista loydettin kuski hyvin eika kamat havinneet jee jipii, ja niin matkasimme swazimaan puolelle sujuvasti.

koti on hulppea, fair lady mountain cottages, asun omakotitalokommuunissa 7 muun diak/tyt;n kanssa, sit on yhteiskeittiorakennus, uima/allas(oon jo ollut aamu/ ja iltauinneilla palovammak'si ylhaalla) ja gillikatos ja iso hieno puutarha. asun kahden hengen huonees ja meil on oma gekko, urho gekkoseksi nimetty, majailemassa seinillamme maleksimassa. eilinen ja taa paiva ovat menneet toisiimme ja mbabaneen tutustuessa seka turun 13 amk/opiskelijaan jotka myos asuvat kanssamme, ovat olleet hurjan avuliaita. pamela/yhdyshenkilo ollaan jo tavattu ja tanaa tulee yks suomalainen kylaan. hajroittelu alkaa ehka huomenna tai ylihauomenna.


eilen paasimme myos kirkkomatkalle manzinin kaupunkiin, 6000 ihmisen telttajumalanpalvelukseen, oli erikoista, se oli ihmeparantumisia korosatava seurakunta. naki konkreettisesti ihmisten sairauden ja karsimyksen maaran, kun sai menna eteen reukoiltavaksi tai vieda laheisen vaatteita ja rukoilla siten hanen parantumistaan, alttarin edessa oli suunnilleen puolet kirkkokansasta. itseani hieman luterilaisena hairitsi se, etta siella luvattiin varmaksi jumalan nimessa esim lapsia lapsettomille vuoden sisalla kunhan uskoo vankasti, minusta se lahentelee hieman jo henkista vakivaltaa, silla kuten isa meidan/rukouksessa sanotaan Tapahtukoon Sinun tahtosi.

osaan jo tervehtia jakiittaa siswatiksi niin etta tulen ymarretyksi, samoin kulkea kotiin ja keskustaan, tasta tama arki alkaa vashitewllen sujua. pian menemme kotiin, silla aurinko laskee kuudelta. hyvaa viikkoa! paasen siis nettiin heikosti koko tassa maassa, paakaupungissakin, eli ehka pari/kolme kertaa enintaan viikossa, suunnilleen kahden javiiden valiin, la ennen kahta ja su kaikki paikat suljettuja. kuulumisiin! soitella saa myos:)

hihhei, hyvä lähtöfiilis! kone nousee kohti muncheniä, abu dhabia ja johannesburgia noin 17 tunnin päästä! tänään vielä pientä asioidenhoitelua kotona, kokkausta, laukkujen punnitsemista(toivottavasti en joudu pulaan tavaroiden karsimisen kanssa) ja rakkaani kanssa viimeisen illan viettämistä. sää on nyt helsingissä aika keväinen, ei tunnu että lähtisi talvesta ja palaisi kesään. lauantaina saavutaan perille iltaselle johannesburgista pikkubussilla Mbabaneen, Swazimaan pääkaupunkiin, "kotiimme" Fair Lady Mountain Cottages- majataloon (uima-allas ja kaunis näköala kuulema on meillä) 10 hengen n. 20-50-vuotiaiden naisten porukalla (sosionomeja4, sairaanhoitajia 3, 1 diakoni ja 2 kirkon nuorisotyönohjaajaa)

työharjoittelupaikkananani on Lutheran Development Service Swaziland- avustusjärjestö, töistäni en muuta tiedä kuin että varmaan olen mukana maaseudulla arkipäivisin ruoka-avustusten jaossa, hiv-testeissä ja hiv-valistuksessa ja hiv-tukiryhmissä ja ehkä kotikäynneillä, pienlaina- ja säästämistoiminnassa ja muussa mitä tapahtuu ja koitan tutkailla koulutehtäviä varten työyhteisön jaksamisen haasteita ja keinoja ja perehtyä johtajan työnkuvaan ja tehdä kehittämistehtävän, kenties perehdyttämiskansion tai jotakin muuta tarvittavaa ja tutkia kristillistä elämää swazimaassa. toivon pääseväni matkustelemaan ympäri swazimaata, mosambikissa vähäsen ja etelä-afrikassa, mm. luonnonpuistoissa, rantakaupungeissa ja muissa kiinnostavissa kohteissa.

alkuvuosi on hieman koetellut tätä maailmanmatkailijatyttöstä suomessa, viimeisimpinä mm. noro-virus, parhaillaan toipuva 1&2.asteen palovamma kädessä ja poskiontelotulehdus. Mutta nytpä olen sitä mieltä että olen hoitanut ja hoidan terveys- ym. asioita niin parhain päin kuin minun on mahdollista ja muu on korkeammassa kädessä (jotenka paremmassa hoidossa kuin mun hoidossa). kivaa kevättä suomeen ja missä menettekin ja antakaahan kaikki kuulua itsestänne, ikävä kun mulla ainakin tulee olemaan ja suomesta läheisistä kuuleminen, kaikki arkiset asiat ovat päivän piristys!

kirjoittelemisiin! (mailit, mese, facebook, postit ja ehkä tekstarit toimivat) kolme kuukautta ja nähdään! (käymäänkin saa toki swazimaahan tulla!)

ystäväni tuttava kysyi häneltä, mitä ihmettä hän tekee vapaa-ajalla, koska hän ei omista televisiota eikä käytä päihteitä(kuten harrasta jokaviikonloppuista perisuomalaista humalahakuista baarisuunnistusta). Minun valintani on samankaltainen, television hankintaa en ole harkinnutkaan, saati että lisäisin päihteidenkäyttöä:) ystäväni lupasi tuttavalleen tehdä yli 100 asian listan aiheesta ja kertoi tästä hankkeesta mulle. innostuin itsekin listaamaan. seuraava lista on syntynyt yhdeltä istumalta kivihaan kallioilla takapihallani tässä syksyllä:

1. keräillä jotakin (maitotölkkilehmistä musiikkiin)
2. pitää päiväkirjaa/nettipäiväkirjaa
3. tehdä valokuva-albumia
4. lähteä luontokuvaamaan
5. ostoksille/kirpparille/myyjäksi kirpparille/nettikauppaan
6. kävelylle/pyöräilylle/hölkkää/uimaan... (samalla voi soitella kaukana asuville kavereille, ainakin kävellessä, jos on pakettiliittymä)
7. kokata/leipoa kaapista löytyvistä aineksista
8. ryhdy mielipidekirjoittajaksi/kolumnistiksi
9. etsi menopalstoilta ilmaistapahtuma ja mene sinne
10.laajenna musavalikoimaa (netti, kirjasto, kaverien levyt, kirppis...)
11.soita jollekulle, jota et ole nähnyt aikoihin
12. kipaise viemään purkit, pullot ym kierrätyspisteeseen
13. vaahtokylpy/tee-se-itse- kasvohoito/jalkahoito
14.roska päivässä- liike tai ryhdy pullonkerääjäksi
15. venyttele tai loju lattialla
16. hanki ja lue ilmaislehtiä
17. bongaa lehdistä kuvia ja "julisteita" ja sisusta
18. ikkunan- tai matonpesu
19. lue vanhoja kirjoituksia/katso vanhoja piirustuksiasi
20. tutustu lähistön metsiin, puistoihin, nähtävyyksiin
21. liity johonkin, esim. nettiyhteisöön tai asukasyhdistykseen
22. monenlaiset vapaaehtoistyöt
23. addressit.fi
24. Loesje
25. tee eväät ja mene ulos syömään
26. korjaa aina korjaamatta jääneet vaatteet/astiat
27. kokeile jotakin erilaista, esim. hiustyyliä tai vaateyhdistelmää kaapistasi
28. järjestä pippalot, jotka ei ole juomingit: lettukestit, peli-ilta, nyyttärit, ulkopelejä, retki, hiljaisuus-ilta, naamiaiset, alkoholittomien drinkkien maistajaiset...
29.henki lemmikki- tai hoitoeläin
30. ryhdy tukihenkilöksi/tukiperheeksi
31. käy jossain missä et ole käynyt (saari, luonnonsuojelualue, museo, kahvila...)
32. sukuloi
33. keksi jokin ennätys ja tee se
34. lue tai kirjoita runoja
35.yritä voittaa palkinto (bongaa netistä ja kaupoista kilpailuja)
36. harjoittele soittamaan suuta, puhelimella, pullolla, soittimella, viheltämään, itse tehdyllä soittimella
37. hanki jotakin mistä olet haaveillut (kaljalla käymisestä, tupakoinnista, tv-luvasta ja digiboksista säästyneillä sadoilla euroilla saa)
38. tee matkasuunnitlema ja päätä milloin toteutat sen
39. kudo/virkkaa/ompele/askartele -OPETTELE
40. opettele uusi sivistyssana/murresana/sananlasku
41. kokoa esim 1000 palan palapeli
42. hanki uusi tuttavuus
43. hanki viherkasveja tai vaihda vanhojen mullat
44. kerää kiviä kukkaruukkuihin ym. sisustukseen
45. ole tunti aloillaan tekemättä mitään (musiikkia voit kuunnella)
46. mitäs jos rukoilisit
47. tai kirjoittaisit kirjeen tai kortin
48. tai ryhtyisit kummiksi tai kuukausitukijaksi lapselle tai jollekin kohteelle (manoamano, lähetysseura, wwf, kua, amnesty, pela, world vision, plan, spr...)
49.kiipeä kalliolle, puussa, kiipeilyseinällä
50. liittoudu yhdeksi illaksi mukaan katsomaan kaverisi harrastusta (esim. paritanssi kiinnostavaa seurata)
51. lähde keikalle/näyttelyyn/konserttiin
52. tutki ja lajittele kaappisi sisältö
53. hanki/tee/kierrätä jollekulle "muuten-vain-lahja"
54. liity positiivareiden ajatusten aamiaiseen/käy heidän sivuillaan kehumassa asiakaspalvelullista työntekijää
55. villagelife.fi (virtuaalikyläpeli, jolla parannetaan maailmaa oikeasti)
56. netissä voi tehdä vaikka mitä testejä
57. kirjojen jättäminen yleisille paikoille ja niiden rekisteröinti netiin (verkostolla on jokin nimikin)
58.mieti missä olet hyvä ja tee sitä (päiväunien nukkuminenkin käy taitolajiksi)
59. ole jonkun kanssa perinteistä pullonpyöritystä/laiva on lastattu/mitä mukaan autiolle saarelle tms.
60. ryhdy ystäväksi tai ulkoiluttajaksi esim palvelutaloon
61. ilmoittaudu ja lähde jonkin tahon järjestämälle kurssille/retkelle/leirille
62. järjestä ystävällesi umpimähkäretki
63. poikkea kahvilaan lukemaan tai katselemaan ympärillesi
64. pidä innostus- /sää-/lintu-/ fiiliskalenteria
65. keikkatyö tai auta jotakuta hänen töissään/koulutehtävissään/kotitöissään -se voi olla aika hulvatonta, nimim. kokemusta on
66.tee hiekka- tai lumienkeli tai kukkakimppu tai seppele
67. lue esim. netissä ihmisten kertomuksia maailmalta eli tuolimatkaile
68. vaihda verhot
69. tee katugallup tällä kysymyksellä/muulla kysymyksellä, tuloksen voit laittaa jollekin keskustelupalstalle tai nettisivulle(kuten irc-galleria)
70. tutustu ohikulkijoihin vaikka kysymällä heidän koiristaan
71. sukilla tai pussitetulla riisillä voi opetella jonglööraamaan
72. levyjä, kirjoja ym voi arvostella kaiketi nettisivuilla
73. pelaa jotakin, vaikka pasianssia
74. mieti miten voisit muuttaa (helposti, realistisesti, tässä ja nyt)jotakin itsellesi tärkeää/sinua vaivannutta asiaa ja tartu tuumasta toimeen
75. vietä kännykätön/sänkötön/liiku vain pyörällä ja jalan - päivä tai keksi itse mitä muuta asiaa ilman voisit kokeilla olla
76. kerääjiä tarvitaan usein- ilmoittaudu (tasauspäivä sls, nähkäpäivä spr, janopäivä unicef, yhteisvastuu kua)
77. keskustele jonkun kanssa tästä asiasta eli mitä hänen mielestään voi tehdä kun ei ole mitään tekemistä ja vielä ilman päihteitä ja telkkaa
78. huviajelu pyörällä tai autolla tai bussilla tai junalla tai ratikalla
79. uimaan! tutustu uuteen uimahalliin
80. keilata tai minigolfata voi monessa kaupungissa
81. karaoken laulaminenkin on jännempää ilman rohkaisuryyppyä
82. harjoita itseilmaisua tai itsetutkiskelua esim kirjoittaen tajunnanvirtaa tai maalaten
83. kulje jossain herkistäen haju- tai kuuloaistia
84.kehu itseäsi- joka päivä jostakin
85. kehu muita- sama
86. jos elämässäsi on kissa, nosta se pöydälle
87.nuku univelat pois ja haaveile vuoteessa
88. valmista ja pakasta ruokaa tai herkkuja pahan päivän varalle
89.ylitä itsesi, esim. avantouinnilla
90.käy verenluovutuksessa
91. voimistele tai tanssi kotonasi
92. ryhdy lastenhoitajaksi(mainosta ilmoitustauluilla tai jonkin järjestön kautta)
93. hospitality club, liity ja majoita tai opasta suomenmatkailijoita
94. keksi ja hanki synttäri- tms. lahjoja ennakkoon
95. onko kaverien uudet kodit, lapset, lemmikit nähty?kutsu itsesi jollekulle kylään
96.vie kynttilöitä hautausmaalle - muualle haudattujen muistomerkki löytyy joka hautausmaalta
97. haastattele jotakuta hänen elämäntarinastaan
98.kirjoita itsellesi kirje 1, 10 tai 25 vuoden päähän
99. tee aarrekartta eli piirrä/maalaa/leikkaa-liimaa-askartele elämäsi tärkeät asiat ja ihmiset isolle kartongille
100. lue tämä lista uudestaan läpi tai tee oma vastaava jos et vieläkään ole keksinyt mitään tekemistä(muka)!

Ois kiva jos idea leviäisi ja joku muukin tekisi listan. vaihtoehtoisesti voi tehdä listan josta puuttuu myös vaikka internetiin liittyvät ehdotukset tai muun sovelletun listan.

pointtini ei nyt ollut siis moralisoida ja tuomita niitä, jotka omistaa tv:n tai käyttää päihteitä silloin tällöin, vaan vastata tuohon yleisesti törmäämääni ennakkoluuloiseen kysymykseen, että mitä ihmettä ihminen tekee ilman ko. asioita... pieni kannanotto myös suomalaiseen kulttuuriin, jossa vapaa-aikaan ja ystävien tapaamiseen varsin usein kuuluu esim. runsas alkoholin juominen niin että se on vapaa-ajan pääsisältö tai että ilman sitä muka ei ois kivaa...
todistettu näin ollen paikkansa pitämättömäksi:)
t.zaanuli