IRC-Galleria

taakse on jaanyt kotoisa swazimaa ja hyvasteja on takana monia haikeita. vuokraemanta ja hanen tytontyttarensa hyvasteltiin lettukesti-synttarijuhlilla maanantaina ja tyokavereita tanaan ja maanantaina. " nahdaan taivaassa" sanoi tyokaveri, ja mietimme myos etta ehka jo tassa elamassa. tahtoisin kovasti paasta joskus katsomaan mita ystavilleni kuuluu, samoin kuin nepaliin lapsiani katsomaan. mutta ennen sita on varmaan uusia maita tai maanosia valloitettavana, ja ei hataa, pysyn suomen kamaralla varmaankin vahintaan loppuvuoden, silla olisi tuossa yksi valmistuminen hoidettavana lokakuuhun mennessa ja rahaakin tarvitsisi tienata elaakseen. ja viettaa aikaa suomen rakkaiden ihmisteni, teidan, kanssa! tamanhetkinen sijaintini on johannesburg, gemini backpackers lodge.

noniin, otsikon aiheeseen: kun olen nyt hyvin ongelmitta asustellut swazimaassa 3 kk (paria sairastelua lukuunottamatta ei takaiskuja) voin paljastaa muutamia totuuksia. meilla on swazimaa-kronikka, johon ollaan kirjoiteltu kaikkea sekalaista reissun varrelta. yksi sivuista sisaltaa todennakoisimmat kuolinsyyt swazimaassa: mm. kombibussionnettomuus, salamanisku, kaarmeenpurema, ali-tai ylisyonti, ampumavalikohtaus, nauruhepuli, ripuli... itse olen nahnyt kaksi kaarmetta, ukkonen on ollut muikena muutaman kerran kodin paalla mutta eipa muuta kummempaa. jos koko 23 tana kevaana swazimaassa olleen opiskelijan takaiskut laskee yhteen, saa tulokseksi muutaman kadonneen tai varastetun puhelimen, yhden lompakkovarkauden, monta hajonnutta kameraa, yhden malariatapauksen, yhden tikkeja vaatineen koiran pureman. lompakkovarkaus oli mababanessa keskella paivaa yksin kavelleella aikuisopiskelijalla ja sitten ei kuljettu yksin paivallakaan juuri, kannykkavarkaudet jaivat epaselviksi, koiranpurematapauksen jalkeen valteltiin jonkin aikaa oikopolkuamme ja varjelin henkeani olemalla lahtematta yoelamaan, koska en kannata kaiken maailman aineissa ajamista, joka on jarkyttavan yleista taalla ja viikonloppuiltaisin viela yleisempaa. lopputuloksena sanoisin etta swazimaa ja mbabane ovat turvallisia kun on jarki paassa. etela-afrikan kaupungit ovat pahamaineisempia. mutta onpas outoa kun suomessa voi liikkua iltaisin ja yksinkin ja on jopa valoisaa puol kuuden jalkeen!

kuulin et siel on ollut joku rae/tai rantasade, ja harkittiin jo takaisin kaantymista. toisaalta, satakoon vaikka kissoja ja koiria, mua ei pysayta mikaan: noin 36 tuntia kotiin! odotan nakemistanne ja odottakaahan kun naette yllareita rakastavan sannuskan, hihii... taalta tullaan, onnellisena ja kiitollisena siita etta paasin juuri swazimaahan juuri tana kevaana juuri naihin kokemuksiin. koti kutsuu, jee!