IRC-Galleria

tiistaista lahtien kotiinpaluu on ollut tanne tuloa lahempana, jee! tanaan 7 viikkoa takana ja 6 edessa, joista kolme maalla harjoittelussa ja pari lomalla (kohteet viel epaselvilla, varmaan krugerin luonnonpuisto, ehka jos rahat riittaa madagaskar ja kapkaupunki) ja viimeinen viikko menee loppusaatamiseen, pari tyopaivaa ja kun pe saavutaan suomeen 16.5 lahdetaan swazimaasta johannesburgiin jo ke 14.5. eli sellainen suunnitelma.

viime aikoina on ollut paljon mielenkiintoista, mutta myos vastoinkaymisia. Mosambikin paasiaisloman jalkeen lahes kaikilla on ollut vatsa sekaisin, itse olin juuri ma-ti sairaslomalla, mutta ei mitaan vakavaa (eri skaalaa ku nepalin ajat). lisaksi se sijoiltaan mennyt pahuksen polvi turpoili ja kipuili toista viikkoa, tiistaina paatin menna nayttamaan laakarille, joka totesi ettei se ole tulehtunut eika mitaan ole pahasti hajalla, mutta maarasi parin sortin laakkeita kolmesti vuorokaudessa. kauheaa tuollainen laakemaara, mut olen nyt kiltisti niita sitten syonyt, kuuri loppuu pian. otin myos ihanat ranskispikkuletit, ja poltin paanahkani pahemman kerran, mutta nyt alan olla toipunut paasta polviin saakka.

paasiaisen jalkeen oli tutustumiskayntiviikko, ensin manzini youth care- jarjestoon, sitten red crossiin ja sitten vusumnotfo-projektin esikoulutyohon piggs peakissa. manzini youth care huolehtii ja kouluttaa kadulla elaneita lapsia muun muassa ja opin etta reilun kaupan hunajan ostaminen on todella iso apu lasten tai isovanhempien johtamalle koyhalle perheelle (vierailtiin hunajatehtaalla, joka keraa tuollaisista kodeista hunajaa), silla mehilaistenhoito ei vaadi paljoa aikaa, tilaa tai fyysisia voimia ja sita koulutetaan lapsillekin. red crossin tutustumispaivassa nahtiin koululla pidattaytymista kasitteleva hiv-valistusnaytelma, jota lapset seurasivat todella kiinnostuneina ja kuultiin seka paikallisilta tyontekijoilta etta suomalaiselta merjalta punaisen ristin tyosta taalla. esikouluissa oli suloista, nama opettajat olivat tosi hyvia eivatka lyoneet lapsia kepilla, kuten taalla yleensa on aikuisilla tapana. sen taas naki, etta ulkoiset puitteet eivat ole kovin tarkeat hyvan toiminnan kannalta, laadukasta eskaria voi pitaa peltihakkyrarakennuksessa. paastiin siella piggs peakissa myos saunaan ja telttailtiin ja grillattiin... mitas uutta sita suomen kesassa viela on tekematta?

jain piggs peakiin viikonlopuksi, maalla oli niin mukavaa kissojen ja koirien seassa, ja olimme eraan koulun family fun day-tapahtumassa. suloista kun pikkupojat tanssi leikkimiekkojen kanssa perinnetansseja ja sitten siella oli sellainen muotinaytoksen tapainen paraati, jossa tytot ja pojat esiintyi (naurettiin silmat kastuneina) ja suloisia lauluesityksia ja loruja, aivan sydanta lammittavaa. sitten eras koulun belgialais-etela-afrikkalainen perhe tahtoi vieda meidat ulos syomaan. perheen isa on metsakonealalla ja oli ollut juuri tyomatkalla suomessa, joten he olivat innoissaan suomalaisten tapaamisesta. musta tuli hyva kaveri 4v-Danielin kanssa :) melkein mentiin myos paikallisiin haihin kuokkimaan...

talla viikolla ke-pe toissa ollut paljon kiinnostavia keskusteluja, toimistohengailua, raporttien lukemista, ja kentallakin kavaistiin. oli tarkoitus nayttaa hiv-videoita samalla kun sairaanhoitajamme tekee hiv-testausta yhdella kirkolla, mutta vakea ei ollut paikalla. sitten kaytiin katsomassa sikalaa ja paikallisia kotihoito-homesteadeja, joista yhdesta oli juuri potilas kuollut... eilen aamulla pidimme tyontekijoille helmirukoustyopajan, se oli tosi onnistunut, se oli meidan lahja tyoharkkajarjestolle. moni muistaa varmaan esim ripareilla kaytetyt lonnebon rukoushelmet, niin teimme ne ja kerroimme niista englanniksi, oltiin kaannetty rukoukset ja tehty muuta materiaalia ja valissa laulettiin suomeksi, latinaksi, englanniksi ja siswatiksi. maanantaiaamuna pitaisi olla mbabanen toimistolla toinen samanlainen.
tanaan muuten kombi(bussi) hajosi alta, ihmeellista etta se oli ensimmainen kerta. hyvaa viikonloppua, taalla siihen kuuluu mm. lomasuunnitelmien selvittelya.

paasen nettiin varmaan taas ensi perjantaina, kuulumisiin!

no, ei nyt sentaan kovin mitaan dramaattista. ollaan oltu siis pari paivaa paakaupungissa maputossa, josta tanaan iltapaivalla suunta swazimaahan, ja pari paivaa bilenessa laguunirantalomakohteessa. kaikki olemme onnistuneet polttamaan itsemme kiitettavasti, minakin vaikken yleensa pala... laguunista teimme lauantaina veneretken sen ulkopuolelle, missa Intian valtameren valtavat aallot. oli torkean hienoa ja jannittavaa, kunnes meikatytolta jalleen kerran meni polvi sijoiltaan... pieni paniikki iski, kun siel virta vetaa syvmmalle ja seuraava aalto tulee paalle, tytot ja tony/matkanjarjestajamme kiskoivat ja kantoivat mut rantaan sielta. turvonnut ja kipea viel on polvi, mut ei satu kuin liikkuessa ja pystyn kuitenki kavelemaan, kotimbabanessa laitan polvituen ja kuljen sen kaa lahipaivat niin eikohan se siita... muuten hotelliaamiaisia, eilen kivalla reggaekeikalla, rannalla istuskelua iltaisin,paljon uimista, teidan kaa samaa kumottavaa tayskuuta katsellut, loma on kyl tehnyt hyvaa. eilen siel keikalla oli 3 mosambikilaista miesta, joilla oli yhteyksia suomeen! hassua! yks oli mm. ollut 4/vuotiaana pakolaisena chilesta suomessa, ollut siis suomen ekoja pakolaisia. huomen manzini youth care/jarjestoon tutustumaan, keskiviikosta sunnuntaihin piggs peakin alueella tutustumassa punaisen ristin tyohon seka esikoulutoimintaan, jossa pari opiskelijaa harkassa, ja paastaanpa kai myos saunaan ja lasten urheilukisoihin ja muuta mukavaa, majoitus mahdollisesti telttaillen, heh. ens viikko maalla, paasen varmaan nettiin huomisen jalkeen seuraavan kerran ensi viikon perjantaina. kuulumisiin! tekstarit tulee taal, piggs peakissa ja maalla perille suomen numeroon, tekstaillaan!

hei ja karkeen pahoittelut kaikille jotka eivat ole saaneet mua kiinni yrityksista huolimatta! ja kiitos kaikista yhteydenotoista! viime viikon torstaista lahtien toissa on ollut varsin hektista naistenpaivan ja klovnit ilman rajoja-ryhman pariviikkoisen vierailun johdosta. tassa vastaisuuden varalle tietoa miten ja milloin mua saa ja ei saa kiinni: viikonloppuisin en paase nettiin, soita swazinumeroon. viikolla olen useimmiten maalla, joten en paase nettiin, nettiyhteydenpito keskittyy perjantaihin ja milloin sattuu olemaan mbabanessa sattumalta muuna paivana, joten edelleen soita swazinumeroon ja uutuutena: MAALTA LOYTYY SITTENKIN KENTTAA SUOMEN NUMEROON, JOTEN SAAN YLEENSA VIESTIT! tarkistan maalla molemmista suomi- ja swaziliittymista iltaisin viestit, joten viestittelemisiin:) tosin talla viikol unohdin laturin ja akkuni loppui, joten olin tosi huonosti saavutettavissa. tarkeissa asioissa mun perheelta tai espoon puoliskoltani voi pyytaa mun kamppisten ja harkkapaikan numeroita:) paasiaisen (to-ma) oon mosambikissa, en tieda toimiiko siel kumpikaan liittymani. hei, kirjeitakin on jo todistetusti tullut suomesta tanne monelle, joten rohkeasti etanamaili kayttoon, ei se vie kuin pari viikkoa saavuttaa mut!

tasta puolentoista viikon nettiinpaasemattomyydesta johtuen kerrottavaa on paljon. (yritan tanaa myos lahettaa seurakuntapostia, joten samankaltaista kuulumista saattaa ilmaantua esim keravan nettisivuille tai muualle.) naistenpaivaa vietettiin 7-8.3 viime pe&la swazimaassa teemalla isoaidit ja HIV/AIDS, juhlittiin ja tuotiin julkisuuteen ja tietoisuuteen kuinka suunnattomasti isoaidit tekevat tyota orpojen lastenlastensa hyvaksi tassa HIV-tilastoja surullisesti johtavassa maassa. Maan hurmaaville gogoille eli isoaideille oli tyopaja perjantaina, osallistuimme siihen ja siswatinkielisten alustusten ja puheenvuorojen (ilman tulkkia oltiin ja haukoteltiin helteessa) valissa tanssittiin vauhdikkaasti. myos ryhma kanadan isoaiteja oli osallistumassa ja oli hauskaa katsoa heidan ja swazigogojen yhteista ilonpitoaa myos. torstai-iltana saatiin kutsu naistenpaivan illallisgaalaan (jarjestomme oli mukana jarjestamassa sita)ja perjantaina pikapikaa meilla oli myos missio iltapuvun hankinta. hankin ruskean, "retro/afrikkakuvioisen" puvun, josta pidan paljon ja tulen varmaan juhlimaan ja ehka syksylla valmistumaan se paallani:)

lauantai, varsinainen naistenpaiva alkoi marssilla (piti tulla swazimaahan asti osallistumaan elamansa ensimmaiseen mielenosoitukseen) jota orkesteri pasuunoineen johti ja ihmisia oli eri jarjestoista ja eri ikaluokista, erityisvieraina isoaidit, todella paljon ja kuljimme manzinin kaupungin katuja tanssien ja heiluttaen kyltteja ja asustautuneina naistenpaivaviesteilla varustettuihin mahioihin (vyotarolle kiedottava huivi) ym. "Isoaidit, kansan sydan", "Isoaidit johtavat AIDSin vastaista taistelua" olivat esimerkiksi kylttien teksteja. paiva jatkui seminaarilla, jossa oli terveysministereja ynna muita pitamassa virallisia puheenvuoroja (prinssejakin piti olla, mutta olivat kai joutuneet perumaan) valilla oli paikallisia kuoroja ja bandeja ja suuri messukeskuksellinen marssivakea bailasi takalaisittain rytmikkaasti. Illalla vasyneina mutta onnellisina suuntasimme sitten sinne illallisgaalaan, jossa palkittiin swazimaassa kunniakkaasti naisten aseman eteen toimineita jarjestonaisia, mm. jarjestomme nykyinen ja entinen johtaja saivat palkinnon. tunnelma ja ihmisten puvut ja illallis- ja jalkiruokapoyta olivat aivan mahtavat.

Niin jai taakse naistenpaiva ja elama jatkui maalle lahtemisella sunnuntaina. Meita ennen vierasmajaamme oli jo ehtinyt klovnit ilman rajoja (clowns without borders south africa) Project Njabulo (Projekti Ilo)- ryhma, jossa 20-33v-klovneja etela-afrikasta ja ruotsista nelja kappaletta. heidan kanssaan on ollut todella viihtyisaa ja hauskaa asua viikko, yksi ilta kiinniteltiin kattoon koukkuja malariaverkoille korkean yksipyoraisen selasta kasin ja banjo on soinut sirkkojen sirityksen taustalla ja paa on pyoralla korttitempuista. yksi ilta olitii myos miessairaanhoitajatyokaverimme ja vaimonsa kotona illallisella, tunnelmallista, kutsuttiin heidan haakuviaan ja tanssittiin ja rupateltiin.olemme seuranneet nelja klovnien kouluesitysta, auttaneet jarjestelemaan yleison tuoleja ja klovnien esiintymisvarustuksia ja olleet mukana kolmessa OVC- (orpnaned and vulnerable children eli orpo- ja haavoittuvassa asemassa olevien lasten) kerhossa, se on parin viikon projekti, jonka aikana ryhma tekee esityksen. Lisaksi olemme saaneet olla osallisina ja avustajina kahdessa neighborhood care pointtien (NCP) care giversien (naapuruston/yhteison orpolapsista huolehtivan pisteen vapaaehtoisten hoitajien) tyopajoissa, joissa heita varustetaan leikki- ja tarinankerrontataidoilla, joita he tyossaan voivat kayttaa. on ollut todella upeaa nahda ilo, jota esitykset ja kerhot ovat lapsille ja tyopajat care giverseille tuottaneet.

Minun harjoitteluni tulee ensi viikon (kuljen viela klovnien matkassa) jalkeen jatkumaan NCP-havainnointina. On ollut riipaisevaa ja turhauttavaa olla taas lukuisien rahanpyyntojen kohteena ja nahda joitakin lapsia, jotka eivat uskalla yhtaan ottaa kontaktia eivatka leikkia, jotka eivat tee mitaan. yhden tyopajaan mukana tuleen 5-vuotiaan tyton kanssa sain kontaktin leikkimalla sormenpailla ja kesti melko kauan, etta han rohkaistui ja ryhdyimme jo taputtelemaan kasia yhteen. lopulta tytto oli sylissani ja aanteli kuin vauva ja kun suukottelin hanta, han kaansi kasvot minuun pain onnellisena - lisaa, lisaa. kuumuus, nalka, kiintean hoitajasuhteen puuttuminen, orpoutuminen, toisten nurkissa kasvaminen ja ankara, lyomiseen perustuva kasvattajan auktoriteetti ovat asioita, jotka jattavat moniin lapsiin nakyvan jaljen, perusturvattomuuden. ensimmaista kertaa kohtaan tallaisia lapsia ja se riipii sydanta. mielenkiintoni NCP-tyohon on suuri, jos hieman edes pystyisin antamaan lapsille hyvia hetkia ja vahvistamaan care giverseja tyossaan.

Ndzevanessa satoi keskiviikkoiltana ensimmaista kertaa pariin kuukauteen ja olimme kaikki tosi onnellisia. tanssimme vesisateessa ja nautimme. salamat olivat taas yhta mykistavaa naytelmaa. elainkokoelma maaseudun kotitalossamme kasvaa, lajeja on jo lahes 20, uusimpina mm. sammakko ja skorpioni (mutta ei mitaan vaaraa) kaarmeisiin en valittais laajentaa kokoelmaa. otokkakammoisella olisi tukalat paikat kotonamme, mulla on jo kaikki kylpparintarkistusrutiinit kun astun ovesta sisaan, koska jattihamahakin tai megaheinasirkan paalle ei ole kiva osua. sisalla kayneiden elainten lisaksi ovensuussa pyorii suurensuuria sikapossuja, kanoja, vuohia, lehmia ja kukkoja, jotka huolehtii oisesta kuorokieunnan tarjoilusta...

viikonloppuna lepoa ja lahella sijaitsevia luonnonpuistoja, tortilla&leffailta, grillailua, kirkkoon ja kouluhommia, maanantaina kutsuu Matata (Ndevane eli maaseutu eli alanko eli lowveld). Maanantaiksi muut diak-tytot tulee tutustumaan, se on kivaa! Kuulumisiin, saattaa menna paasiaisen jalkeen, en uskalla arvata milloin paasen nettiin... paasiaisen jalkeisella viikolla to-su ollaan Piggs Peakin alueella tutustumassa esikouluprojektiin, jossa kaks opiskelijaryhmastamme on harjoittelussa. Heippa!

heipa hei! otsikko on varsin monitulkintainen joten selvitan alkuun etta olin luonnonpuistossa lauantaina retkella, sunnuntaina vaeltamassa sibebe rockilla (googlaa kuva, se on aika hieno, maailman toisiksi suurin yhteinainen kivenjarkale), ja tanaan olemme jarjestelleet oleskelulupa-asioita maahanmuuttotoimistossa ja tutustuttu valtiolliseen sairaalaan, jossa sairaanhoitajakaverimme ovat muutaman paivan tyoskennelleet. illalla meilla on paasiaisena toteutettavan mosabikinmatkan palaveri kotonamme kuskimme kanssa, joka on muitakin opiskelijaryhmia kuskaillut. aie on viettaa rantalomaa, puhaltaa intian valtamereen ja tutustua maputon kaupunkiin.

seeprojen lisaksi nahtiin niita pienia apinoita, joita on kotipuutarhassakin, gaselleja ja joitain kauriita paria sorttia, villisikoja, lintuja, perhosia... missattii mm. python, leopardi, virtahepo ja krokotiili talla kertaa (ei niiden kaikkien nakeminen niin upeaa ois ehka ollutkaan). parin viikon paasta aiotaan menna ratsastusretkelle luonnonpuistoon. toinen mukava luontokohde oli sunnuntaina sibebe rockille vaellus, reilu 5 tuntia vaellettiin vuorilla ja ylnkoniityilla. yhdessa vaiheessa alettiin jo huolestua kun kaukana kuului ukkonen, mutta se onneksi liikkui kauemmas pain. kun paastiin takas alas, mentiin pamela-yhdyshenkilomme luo uimaan, ja sen jalkeen akillinen ukkonen iski mbabaneen ja saatiin kyyti kotiin. yleensa ukkonen onneksi tulee vasta iltaisin pimean tultua, jolloin ollaan jo kotona.

tanaan maahanmuuttotoimistossa meil oli vaarat lomakkeet ja liian vahan passikuvia ja kaikki muukin virkailijoiden mielesta pain honkia, mut nyt taas tiedetaan miten edetaan, joten ei huolta. sitten paastiin tutustumiskierrokselle valtiollisen sairaalan lahes kaikille osastoille, mukaan lukien vastasyntyneiden osasto, oli kiinnostavaa. aika likaista siella oli, pintaremontti ois ollut ainakin tarpeen. kaikkea kummallista kuultiin, mm. syopaa ja silmasairauksia ei voida hoitaa swazimaassa koska ei ole erikoislaakareita eika laitteita, pitaa siis lahtea etela-afrikkaan leikkauksiin. swazimaa on tosi monessa asiassa riippuvainen etela-afrikasta.

nyt taytyy lahtea kauppaa ja kotia kohti, kertokaahan arkikuulumisianne, moimoi!

huhhahhei, tyoviikko takana ja vapaa viikonloppu lettukesteineen ja luontoretkineen ja muine ex-tempore-keksintoineen edessa:) olin tosiaaan maalla matatan kupeessa ndzevanessa tiistain ja keskiviikon, enka ole koskaan ikina ollut yhta kuumissa ja kuivissa olosuhteissa, n.40 astetta oli todellakin ja tyopaivat lahenteli 12 tuntia... no, paljon ainakin nahtiin ja koettiin ja alkuvaikutelma oli monipuolinen, voisi sanoa. kaikesta huolimatta tahdon yha maalle toihin, en tyydy mbabaneen kunhan jompikumpi tyokavereista lahtee kanssani. naimme ja osittain osallistuimme tiistain aikana ruokajakeluun, naisten saastoryhmaan, hiv-testaukseen seka neighborhood care point (naapuruston/yhteison huolenpitopiste)-toimintaan, suurin osa paivasta kuitenkin meni puiden alla paikallisten kanssa odotellessa josko muutaman tunnin paasta jo saapuisivat ruokajakelutyokaverit paikalle, heilla oli auton kanssa ongelmia mista me ei tietty tiedetty, ja siksi paiva venyi ja venyi. neihborhood care pointit toimivat niin, etta vapaaehtoiset tai yhteisosta valitut care giverit eli huolenpitajat valmistaa ruokaa orvoille tai haavoittuvassa asemassa oleville lapsille ja hieman katsovat muutenkin heidan peraansa. he asuvat esim sukulaisten luona, taallahan maalla asutaan monen perheen asuinyhteisoissa eli homesteadeissa. ruokajakelussa kuljin leimatyynyn kanssa ja ihmiset laittoivat sormenjalkensa allekirjoitukseksi saamistaan ruokamaarista, jaossa on maissihiutaleita, papuja ja oljya. ihmiset odottivat ihmeellisen karsivallisesti, suomessa kaikki olisivat jo olleet varmasti siita monen tunnin odottelusta vihaisia. paiva oli rankka siksikin, kun ihmisilla ymparilla ei ollut ruokaa eika vetta ja piti menna esim puun taakse kauemmas piiloon hieman syomaan tai juomaan silloin talloin ettei itse pyortyisi sinne. ihmiset tietenkin pyysivat meilta rahaa, vaatetta, vetta, ruokaa, ja oli hankalaa selittaa etta autamme jarjestomme kautta emmeka voi yksilollisesti lahjoittaa mitaan, kun moni ei puhunut englantia ja siswatin kielitaitoni mahtuu helposti yhdelle a4-paperille. tyomatkat kuljettiin yhteison luokse tyypillisesti lava-auton lavalla tai lava-auton takakontissa hiekan pollytessa. paivan paatteeksi yksi tyokaveri totesi kuumuudesta puhuttaessa korostetun iloisesti This is Africa! ja mua alkoi naurattaa, surkuhupaisuus paras hupaisuus.

kokemukset eivat loppuneet tyopaivan paattymiseen vaan sitten tututuimme lds:n vierastaloon jossa asumme maalla kahden jarjestomme miestyontekijan kanssa. miehet eivat olleet kotona alkuaillasta ja meilla oli ensimmaisena operaationa paniikissa olevan olohuoneeseen eksyneen lepakon metsastys... meilla ei ollut toistaiseksi myoskaan juoksevaa vetta vesipulan ja maksamattomien vesilaskujen vuoksi, hieman vetta kanistereissa vain, ei jaakaappia, ei koukkuja malariahyttysverkoille jne. loppuillasta, kun olimme menossa nukkumaan, michael-kamppis koputti ovellemme, han oli loytanyt jonkin hiiren kylparista ja tahtoi esitella sen meille. hiire loikkasikin hanen kadestaan makuuhuoneeseemme ja siina silmanrapayksessa kolme huutavaa suomalaisnaista loikkasivat ulos huoneesta (*itse asiassa luulin etta se oli lepakko). michael metsasti sen, oli pahoillaan ja toivottavasti oppi ettei meille tarvitse esitella joka elainta. myoskin ohjeet "kylpemiseen" eli vedella itsensa valeluun opin, ala ota seinasta tukea kun sinulla ei ole silmalasit paassa, todennakoisyys asua sormenpituiseen komeaan heinasirkkaan ovat suuret. taman kaiken jalkeen kun meilla ei ollut koukkuja katossa hyttysverkoille, meita hieman epailytti nukkua ikkunat auki, joten kuumuuden vuoksi tuli lahinna pyorittya hereilla lahes koko yo. seuraavana paivana kohtasin viela kaarmeen tyopaikan ulkohuussin luona, joten elainvalikoima alkaa olla jo kohtalainen. mul on toimintaohjeet kobran, pythonin ja mustan ja vihrean mamban kohtaamiseen, pitaa peraytya tehden kasilla erasta liiketta ja sanoen pstt, pstt mutta aion tomistella ja katsoa mihin astun ja olla kohtaamatta kaarmeita enempaa.

toinen paiva menikin toimistolla mutta kotona mbabanessa oltiin vasta 20 jalkeen joten sekin paiva oli itse asiassa 13 tuntia...kun oltiin lahdossa ndzevanesta 2h-matkalle mbabaneen, huomattiin etta renkaissa on huonosti painetta, niinpa jannitimme ja kavimme parilla huoltoasemalla matkan varrella, mutta kotiin paastiin. lahtotilanteessa kun paatettiin kaantya takas kysymaan tyontekijoiden mielipidetta voiko autolla koittaa ajaa mbabaneen ,tuli mieleen etta tanne jaadaan ja taas nauratti: this is Africa. mita varmempi olet jostain asiasta, sita todennakoisemmin se voi taalla menna toisin kuin odotit.

eilen oli workshop eli seminaari yhdyshenkilomme, harkkaohjaajamme ja suomesta tulleiden opiskelijoiden kesken, tuli puhuttua paljon hyodyllista. olemme muuten laittomasti ehka maassa, silla me ei saatu leimaa rajalta. no, selvitamme sen maanantaiaamuna valtavilla lomakeroykkiolilla varustautuneena maahanmuuttotoimistossa, eikohan se siita (toivottavasti ei tuu sakkoja, ei ollut siis meidan moka ettei ne leimanneet kuin puolet meista vaik erikseen viel palattiin asiaa ihmettelemaan...no, kaikkea taal sattuu).

tanaan olin tutustumassa sandra lee centeriin joka on hylattyjen pienten lasten lastenkoti, jossa kaks opiskelijaamme tyoskentelee. oli hienot puitteet verrattuna mun nepalin lastenkoteihin, paljon vaatteita, leluja, tilaa, tyontekijoita. siel toimi myos esikoulu 3-5 vuotiaille jonka paivaan osallistuttiin. lapsilla oli valtava sylinnalka, he roikkuivat kiinni eivatka olleet irti paastaa. taalla lapsia pidetaan niin vahan sylissa, ja maaseudun lapset eivat osaa leikkkia. se on surullista, samoin lasten kasvattaminen niin etta auktoriteettina opettajilla ja vanhemmilla on piiskakeppi.
kaytiin myos tutustumassa sacroon eli swaziland association for prevention of crimes and rehabilitation of offenders, joka tarjoaa ruokaa, tukea ja koulutusta ja kadentaitoja esim entisille katulapsille ja lapsille jotka tulevat koyhista oloista, joilla ei ole vanhempia jne. lapset asuvat siis kotonaan(7-18v)omin pain ja saavat paivisin tukea ja ruokaa keskuksesta. tyo liittyy pelastusarmeijan tyohon, ja oli tosi hyvin hoidettua, paivittain kay n. 60-100 lasta. tuollaisen tyon ansiosta mbabanessa ei katukuvassa nay lapsikerjalaisia oikeastaan ollenkaan.

paljon on siis tullut koettua, katsotaan mita viikonloppu ja ensi viikko tuovat tullessaan. viikonloppuna aion mm. uida "pikkusiskojemme"dianzan 7v ja didin 13v kanssa, ihastella apinoita puutarhassa, ja retkeilla jonnekin lahikohteisiin. ensi viikolla maanantaina maahantulolupia, ehka paasen kierrokselle valtiolliseen sairaalaan ja ti-to toita mbabanessa, pe kotitentti netin kautta ja la naistenpaivan marssille jarjestomme kanssa osallistumaan:) sita odotan jo kovasti. kuulumisiin!

viikonloppu takana ja eka tyopaivakin talta viikolta, oli toimistotoita, muun muassa autettiin tilastoimaan maaseudun neighborhood care point-toimintaa (on naapurustun tai pienen yhteison ruoka-apu-terveyshuolto.ym toimintaa). huomenna lahdetaan maalle Matatan ja Ndzevanen seudulle, etta hakuna matata vaan! palataan ke-iltana jos Luoja suo ja kombit tuo perille:) eikohan!

saatetaan tavata ehka jo talla viikolla kuningaskin opiskelijasuurporukalla, yhden harkkaohjaaja tuntee ministerit ja kuninkaan sukulaisia, siten prosessi on etenemassa, mutta afrikassa en menisi mitaan varmaksi vannomaan... kuninkaan luo ilmeisesti muuten ihan oikeasti pitaa ryomia...

kaksi paivaa on ollut pilvista ja harmaata ja satanutkin mutta nyt helle voittaa, ja maalle on luvattu 36 astetta etta leppoisat on tyo-olot. viikonloppu meni mm. lepaillessa, lenkkeillessa, uidessa, kasityobasaareilla ja ev.lut messussa, joka oli kaunis ja tutunoloinen. alussa sytytettiin toivon kynttila aidisin tiimoilta: niille jotka ovat kuolleet, niille joiden elamaan aids vaikuttaa, niille jotka valittavat (pitais olla suom. aakkoset) ja meille, kaikille ihmisille.

kuulumisiin loppuviikosta, terkkuja rantasateeseen!

huh, tyoviikko on takana. olimme tanaan manzinin kaupungissa maailman AIDS-paivan kampanjoiden jalkikatsauskokouksessa, oli ihan kiintoisaa seurata kokouksen etenemista ja aika paljon puhuttiin englanniksi, joten sain selville mita haasteita kampanjoiden ja tapahtumien toteuttamiseen oli liittynyt:aikataulut, budjetti, verkostoituminen ja muuta mita isolta tapahtumapaivalta odottaa saattaa. tana iltana meilla on fairladyssa eli kotona grillijuhlat ja viikonloppuna ainakin lepoa ja ehka enzulwini laakson basaareille tai muuta retkeilya, katsotaa jos sunnuntaina mentais meidan tyopaikan tontin luterilaisen kirkon messuunkin, meita kun on piispaa myoten sinne seminaaripaivina pyydelty osallistumaan. ens viikon maaseututyoreissu on hieman auki, ehka mennaan ma tai ti, ke pitaa palata kun torstaina on workshop opettajamme kaa, joka tulee tanne tyomatkalle(kay se botswanan yliopistossakin, ei se vain meita ja meidan harkkapaikkoja carten matkusta).

paivarytmini on paikallinen: ylos kuudelta kun alkaa olla valoisaa, 7 paikkeilla toihin pain, noin 8 toissa, tyopaivat loppuu joskus 13-17 riippuen ohjelmasta, kuuden aikaan on oltava kauppa-netti-ym.asioiden jalkeen kombissa eli bussissa kotimatkalla ennen kuin tulee pimeaa, sit akkia uimaan altaaseemme auringon laskiessa, sit on noin 3 tuntia aikaa kokata, syoda, pyykata, kirjoitella, viettaa sosiaalista kommuunielamaa, tehda koulujuttuja (ei ekana motivaatiolistalla)ennen kuin kupsahtaa tosi vasyneena yhdeksan/kymmenen aikaan petiin gekkosemme ahtiessa untani. kokkaaminen on hieman kekseliaisyytta vaativaa n. 20 suomalaisopiskelijan kommuunikeittiossa hyvin vahilla astioilla, hitaalla kaasuliedella jne, mutta olen tehnyt muun muassa pasta-ja salaattiviritelmia.

mosambikissa on syklooni eli pyorremyrskyntapainen, saatetaan saada tanne sen jamat eli jonkinlainen myrsky, mutta usein se on kiertanyt swazimaan. saa talla viikolla on ollut tosi kuuma, n.30 suunnilleen, puolipilvista ja ihanasti hieman tuulista ajoittain. maaseudulla, alangolla on ennustettu jopa 36, leppoisat tyoolot... oli meilla jo yksi ilta ukkonenkin, se oli upea naky. hetkessa piha ryoppysi vetta, oli aivan pimeaa ja salama valaisee maiseman taysin valkoiseksi. niina hetkina voi pelata oljylampun ja otsalampun avulla sahkojen mentya trivial pursuitia. taalla on yllattavan vuoristoista, asutaan ylangolla, upeita laaksoja ja kukkuloita kaikkialla, kivisyytta ja vihreytta ympariinsa. nepal oli tietty luku sinansa maailmassa maaston suhteen, mutta tata voisi kuvata ehka afrikan sveitsiksi, vaikken toistaiseksi ole sveitsissa kaynytkaan.

tosi paljon on tullut nepal-fashbackeja joka paiva. nyt huomaa, mita kehitysta itsessa silla reissulla tapahtui, mina soittelen ja kyselen englanniksi rohkeasti enka ole yleensa neuvoton ja ymmarran mielestani paikallista englantia kohtuu hyvin useimpien puhumana.

eilen mut olisi naitu muuten yhteen homesteadiin eli asumisyhteisoon, mutta ei hataa, en suostu pienilla myotajaisilla:) tiedan kenen kanssa tahdon tulevaisuuteni viettaa ja se rakas on suomessa.
ei tunnu yhtaan etta lahdin vasta viikko sitten, niin paljon on tapahtunut ja niin paljon olen tasta elamasta jo oppinut arkijuttuja. ei uskalla ajatella etta 12 viikkoa jaljella, aika menee nyt nopeasti mutta hieman pelottaa, alkaako se hidastua ja jos niin, milloin.

on jo hieman ikava tarkeita ihmisiani suomessa (ja keittokomeroani ja montaa muuta pienta asiaa) mutta samaan aikaan taalla nautin hyvin monesta asiasta. mbabane on turvallinen ja mukava, pienehko kaupunki. ainiin, kasi on toipunut palovammasaan hyvin, nahkat irronneet ja vikaa paivaa pidan sidosta siina (se on herattanyt valtavasti huomiota...). vatsa on ollut ihanan oireeton, moni suomalainen juo taalla jopa hanavetta, se on puhdasta ja puhdistettua ja kasittaakseni tulee vuorilta. mita sinne kuuluu?

Jabulile kiittaa, kumartaa ja toivottaa kivaa viikonloppua itse kullekin!

olen ollut nyt tyoharjoittelussa lutheran development servicessa 3 paivaa ja kokenut jo monenlaista. olen varsin iloinen tyoharkkapaikan monipuolisuudesta ja organisoituneesta toiminnastakin(mita nyt joskus tunnin parin odotteluja, mutta paljon tapahtuu). tiistaina olin toimistolla esittaytymassa, sit puhuttiin johtajan kanssa parin tunnin odottelun jalkeen, sit suunniteltiin Euni(lausutaan Juuni)-ophjaajamme kanssa tavoitteita ja aikatauluja ja lahdettiin iltapaivalla kirkon johtajille tarkoitettuun gender (yhteiskunnallinen sukupuoli, vastakohta sex) -aiheita koskevaan workshopiin eli seminaariin. oltiin siella myos koko eilinen,oli kiinnostavaa. ekumeenisessa hengessa nuoret ja vanhat mies- ja naispastorit ja muut kirkolliset tyontekijat keskustelivat ihmisoikeuksista, lastenkasvatuksesta, vakivallan eri muodoista, kondomien kayton opettamisesta kirkoissa yms. opin paikoitellen uuttakin ja oli kiinnostava nahda kuinka tunteella ja eriavilla mielipiteilla asioita kasiteltiin. toisinaan sita taas ihmetteli miten perusasioista on lahdettava liikkeelle taalla aikuisten koulutuksessa, itse olin suomessa jo opiskellut suurimman osan asioista, joista seminaarissa kyseltiin. varsinkin vakivalta- ja kondomikeskustelut olivat vauhdikkaita. tanaan olimme tutustumassa home based care/eli kotihoitotyohon. se oli unohtumatonta ja koskettavaa, kavin koyhien isoaitien ja perheiden savimajoissa ja sain siswatinkielisen nimen: Jabulile(lausutaan zabuliili)mika tarkoittaa : olemme onnellisia etta olet taalla. ensimmainen tapaamamme Gogo(isoaiti) oli menettanyt kaiken: lapset kuolleet, mies lahtenyt, ruokaa ei oikein ollut, ei terveytta juurikaan yllapitaa peltoja ja kotipihaa ja joku oli varastanut viela haenlta kanoja. koskettavia tarinoita, kuitenkaan he eivat lastensa hautojen vuoksi tahtoneet jattaa kotejaan, han oli 78 ja kun kerroin mummini olevan samanikainen suunnilleen, han sanoi: olet lapsenlapseni.

olen ollut kohta 2 vrk taalla uudessa kotikaupungissani mbabanessa swazimaan paakaupungissa eika ole valittamista, olen viihtynyt. matka meni hyvin, yritin abu dhabista kirjoittaa merkinnan tanne, mut arabiemiraatit kielsivat paasyni talle sivulle vedoten uskonnollis-poliittisiin syihin.etihadin koneet olivat tarjoiluineen ,menu/listoineen, omine nayttoruutuineen jne tosi luksusta. johannesburgista loydettin kuski hyvin eika kamat havinneet jee jipii, ja niin matkasimme swazimaan puolelle sujuvasti.

koti on hulppea, fair lady mountain cottages, asun omakotitalokommuunissa 7 muun diak/tyt;n kanssa, sit on yhteiskeittiorakennus, uima/allas(oon jo ollut aamu/ ja iltauinneilla palovammak'si ylhaalla) ja gillikatos ja iso hieno puutarha. asun kahden hengen huonees ja meil on oma gekko, urho gekkoseksi nimetty, majailemassa seinillamme maleksimassa. eilinen ja taa paiva ovat menneet toisiimme ja mbabaneen tutustuessa seka turun 13 amk/opiskelijaan jotka myos asuvat kanssamme, ovat olleet hurjan avuliaita. pamela/yhdyshenkilo ollaan jo tavattu ja tanaa tulee yks suomalainen kylaan. hajroittelu alkaa ehka huomenna tai ylihauomenna.


eilen paasimme myos kirkkomatkalle manzinin kaupunkiin, 6000 ihmisen telttajumalanpalvelukseen, oli erikoista, se oli ihmeparantumisia korosatava seurakunta. naki konkreettisesti ihmisten sairauden ja karsimyksen maaran, kun sai menna eteen reukoiltavaksi tai vieda laheisen vaatteita ja rukoilla siten hanen parantumistaan, alttarin edessa oli suunnilleen puolet kirkkokansasta. itseani hieman luterilaisena hairitsi se, etta siella luvattiin varmaksi jumalan nimessa esim lapsia lapsettomille vuoden sisalla kunhan uskoo vankasti, minusta se lahentelee hieman jo henkista vakivaltaa, silla kuten isa meidan/rukouksessa sanotaan Tapahtukoon Sinun tahtosi.

osaan jo tervehtia jakiittaa siswatiksi niin etta tulen ymarretyksi, samoin kulkea kotiin ja keskustaan, tasta tama arki alkaa vashitewllen sujua. pian menemme kotiin, silla aurinko laskee kuudelta. hyvaa viikkoa! paasen siis nettiin heikosti koko tassa maassa, paakaupungissakin, eli ehka pari/kolme kertaa enintaan viikossa, suunnilleen kahden javiiden valiin, la ennen kahta ja su kaikki paikat suljettuja. kuulumisiin! soitella saa myos:)

hihhei, hyvä lähtöfiilis! kone nousee kohti muncheniä, abu dhabia ja johannesburgia noin 17 tunnin päästä! tänään vielä pientä asioidenhoitelua kotona, kokkausta, laukkujen punnitsemista(toivottavasti en joudu pulaan tavaroiden karsimisen kanssa) ja rakkaani kanssa viimeisen illan viettämistä. sää on nyt helsingissä aika keväinen, ei tunnu että lähtisi talvesta ja palaisi kesään. lauantaina saavutaan perille iltaselle johannesburgista pikkubussilla Mbabaneen, Swazimaan pääkaupunkiin, "kotiimme" Fair Lady Mountain Cottages- majataloon (uima-allas ja kaunis näköala kuulema on meillä) 10 hengen n. 20-50-vuotiaiden naisten porukalla (sosionomeja4, sairaanhoitajia 3, 1 diakoni ja 2 kirkon nuorisotyönohjaajaa)

työharjoittelupaikkananani on Lutheran Development Service Swaziland- avustusjärjestö, töistäni en muuta tiedä kuin että varmaan olen mukana maaseudulla arkipäivisin ruoka-avustusten jaossa, hiv-testeissä ja hiv-valistuksessa ja hiv-tukiryhmissä ja ehkä kotikäynneillä, pienlaina- ja säästämistoiminnassa ja muussa mitä tapahtuu ja koitan tutkailla koulutehtäviä varten työyhteisön jaksamisen haasteita ja keinoja ja perehtyä johtajan työnkuvaan ja tehdä kehittämistehtävän, kenties perehdyttämiskansion tai jotakin muuta tarvittavaa ja tutkia kristillistä elämää swazimaassa. toivon pääseväni matkustelemaan ympäri swazimaata, mosambikissa vähäsen ja etelä-afrikassa, mm. luonnonpuistoissa, rantakaupungeissa ja muissa kiinnostavissa kohteissa.

alkuvuosi on hieman koetellut tätä maailmanmatkailijatyttöstä suomessa, viimeisimpinä mm. noro-virus, parhaillaan toipuva 1&2.asteen palovamma kädessä ja poskiontelotulehdus. Mutta nytpä olen sitä mieltä että olen hoitanut ja hoidan terveys- ym. asioita niin parhain päin kuin minun on mahdollista ja muu on korkeammassa kädessä (jotenka paremmassa hoidossa kuin mun hoidossa). kivaa kevättä suomeen ja missä menettekin ja antakaahan kaikki kuulua itsestänne, ikävä kun mulla ainakin tulee olemaan ja suomesta läheisistä kuuleminen, kaikki arkiset asiat ovat päivän piristys!

kirjoittelemisiin! (mailit, mese, facebook, postit ja ehkä tekstarit toimivat) kolme kuukautta ja nähdään! (käymäänkin saa toki swazimaahan tulla!)