IRC-Galleria

TUULIHAUKKA

Tuuli tuo mukanaan kutsun,
se tulee jostain kaukaa.
Heikko ja hiljainen vihellys,
en tunne kuluvaa aikaa.

Seison kivien keskellä,
korkealla tunturin laella.
Ympärilläni vain kanervaa,
joka pian peittyy lumella.

Taas kuuluu vihellys,
tällä kertaa siihen vastaan.
Tietämättä miksi ja miten,
mutta silti tuota ääntä kaipaan.

Katselen ympärilleni,
näen koko maailman kauneuden.
En näe ihmisen ihmistä,
vain luonnon tyhjän lakeuden.

Varjo kulkee ylitseni,
nopeasti kuin kevyt ajatus.
Sen jälkeen musta ja kaunis hahmo,
rikkoutuu vihellykseen hiljaisuus.

Taas laskeutuu alas tuulihaukka,
viereisen matalan männyn latvaan.
Se minua katselee uteliaana,
siivissään voima linnun vapaan.

En uskalla liikkua,
voisin ystäväni säikäyttää.
Hän minun seurassani odottaa,
kai lunta joka maan taas peittää.

Miksi olemme täällä nyt,
me kaksi olentoa yksinäistä?
Voisin vannoa että ymmärrät,
osan ajatuksistani näistä.